”Minä virvon vitsasella, vapsuttelen vastasella” – Keväällä juhlitaan luonnon heräämistä

21.03.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Vaikka pääsiäistä on vietetty maailmalla jo 100-luvulta lähtien ja sen näin ollessa vanhin ja tärkein kristillinen juhla, on myös pääsiäisellä pakanallisia juuria. Kautta aikojen heräävää luontoa on juhlittu kevään korvilla, yleensä kevätpäiväntasauksen aikaan maaliskuun lopussa, ja tästä kevään juhlasta on moni pakanallinenkin perinne siirtynyt jollakin tavalla pääsiäiseen.


Pääsiäisen ajankohta ei ole kiinteä, vaan se määräytyy kuun vaiheiden mukaan – mikä lienee hieman yllättävääkin. Tästä syystä kevätpäiväntasauksella ja pääsiäisellä saattaa olla ajallisesti eroa jopa kuukauden verran, mutta joskus juhlat osuvat yksiinkin. Pääsiäisen, kuten monen muunkin juhlapyhän alkuperä on hyvin kiistelty, ja siitä on kirjat ja internet teorioita pullollaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan aiheeseen syvemminkin, sillä teoriat ovat todella mielenkiintoista luettavaa.

Yleisin pakanallista alkuperää oleva teoria on germaanisen jumalatar Eostren eli Ostaran kunniaksi järjestetyt kevätjuhlat. Englanninkielisen pääsiäistä tarkoittavan Easter-sanan kerrotaan juontuvan tästä. Jänistä ja munia pidetään Eostren ja hänen juhlansa symboleina, mutta symboliikan alkuperästä tuntuu olevan useita tarinoita. Eostren esimerkiksi kerrotaan parantaneen haavoittuneen linnun muuttamalla sen jänikseksi. Eläimestä tuli osittain jänis ja osittain lintu, ja se muni Eostrelle kiitokseksi munia. Toisaalta Eostren myös uskottiin keväisin tulevan maan päälle jäniksen muodossa, joka muni värikkäitä munia. Se miten jänis sitten onnistui munimaan, johtui Eostren hedelmälliseksi saamasta maasta.

”Siitäpä kyyt sikisi, äity mättähän mänijät, matoset tavan turuille, lihaviksi vaaitteli”

Pääsiäistä on Suomessakin vietetty kristillisin perintein jo pitkään, mutta siihen on aina sekoittunut myös vuoden kiertokulun ja satokauden seuraamista. Talvipäivänseisaus joulun aikaan oli vuoden pimeintä ja synkintä aikaa, nyt kevätpäiväntasauksena päivä ja yö ovat yhtä pitkiä, ja valon määrä lisääntyy kesää kohden. Valon tuloa onkin syytä juhlistaa synkän talven jälkeen. Luonto heräilee eloon talviuniltaan ja pian voidaan kylvää seuraavan syksyn satoa varten.

Kevätpäiväntasausta on Suomessa vietetty uskonpuhdistuksenkin jälkeen muun muassa matopäivänä. Jos päivä on osunut pentinpäivään 21. maaliskuuta, sitä on kutsuttu mato-pentiksi. Tuolloin käärmeet eli madot tulevat ensimmäisen kerran ulos pesäkoloistaan paistattelemaan päivää. Matopäivänä oli tapana tehdä ennustuksia tulevista ilmoista, eikä silloin saanut käsitellä naruja tai lankoja, tai muutakaan matomaisen muotoisia asioita, tai muuten tuli kesällä paljon käärmeitä. Käärmeitä on kautta aikain pidetty munivina eläiminä hedelmällisyyden, elämän ja uusiutumisen symbolina, sekä maagisena taikaeläimenä, joka sekä aiheutti sairauksia, että paransi niitä. Käärmeen luomia nahkoja sekä käärmeen syntyloitsuja käytettiin parannusmagiaan, ja käärme oli tunnettu myös suojaavassa magiassa; käärmeen nahka tai tapetun käärmeen pää saatettiin haudata tuvan ulko-ovelle suojaamaan taloa.

”Kitis kiira mehtään, tulta, savua selekään!”

pajunkissa, maljakko, pääsiäinen, kevätPalmusunnuntai on päivä, jolloin Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin. Ihmiset lauloivat Hoosiannaa ja levittivät palmunlehviä Jeesuksen eteen. Tämän kunniaksi kehittyi ortodoksinen virpomisperinne, joka siunaa, tuo terveyttä ja karkottaa pahaa. Virpojat pukeutuivat aikoinaan arkisiin vaatteisiin ja virpoivat vain sukulaisia ja ehkäpä lähimpiä naapureita. Virpomisloruja oli erilaisia ja osa niistä hyvinkin pitkiä. Virpovitsat jäivät taloon, ja emäntä virpoi niillä myös eläimet. Kun lehmät tai lampaat laskettiin keväällä ensimmäisen kerran laitumelle, virpovitsoja käytettiin niiden ajamiseen, sillä sen uskottiin tuovan myös onnea. Alun perin virpoja sai palkkansa vasta seuraavana lauantaina, lankalauantaina. Palkka saattoi olla vaikkapa syötävää tai lankoja.

”Virvon varvon, taitavasti taputtelen,
isännälle ilvesturkki, emännälle levvii perä,
tyttärelle tyynyverka, pojalle hyvä hevonen.”

Palmusunnuntaista alkoi niin kutsuttu hiljainen viikko tai piinaviikko, jolloin kaikenlainen meluaminen oli kielletty. Malkamaanantaina oli tapana kerätä malkapuita, joita käytettiin aikanaan talojen katemateriaalin painona. Tikkutiistaina vuoltuja sytyketikkuja pidettiin erityisen hyvinä ja onnea tuottavina. Kellokeskiviikkona laitettiin lehmien kauloihin kellot. Kiirastorstaina ajettiin kiirat eli pahat henget pois pihapiiristä loitsuin ja taioin. Silloin oli myös oivallinen aika tehdä käärmetaikoja tulevaksi kesäksi. Pitkäperjantaita oli paras viettää kaikessa hiljaisuudessa, ja ruokakin kypsennettiin usein valmiiksi pitkäperjantaita varten. Lankalauantaina keitettiin ja käsiteltiin talven aikana kehrätyt langat, sytytettiin pääsiäisvalkeita ja haettiin virpomislahjat. Pälkkäpääsiäistä vietettiin sunnuntaina, ja pääsiäisyönä oli monesti tapana tehdä muun muassa lemmentaikoja. Ylipäänsä pääsiäiseen liitettiin paljon uskomuksia ja erilaisia taikoja tehtiin paljon. Sanottiin muun muassa, että minkä eläimen ensimmäisenä pääsiäisaamuna näki, sen ominaisuudet sai itselleen koko vuodeksi. Kauniin lintusen näkeminen toi liukasliikkeisyyttä, hyvää tuulta ja naimaonnea. Hevonen teki voimakkaaksi, kissa laiskaksi ja viluisaksi. Aikoinaan pääsiäisenä oli myös tapana keinua pääsiäiskeinuissa. Sana pääsiäinen on Mikael Agricolan keksimä uudissana, joka viittaa paastosta sekä myös synnistä pääsemiseen.

noita, pääsiäinen, pääsiäisnoita, lentää, luuta, kuu, yöItä-Suomesta lähtöisin oleva virpominen sekoittui lopulta länsieurooppalaiseen pakanallisempaa alkuperää olevaan noitaperinteeseen, joka oli Länsi-Suomessa melko vahva jo keskiajalta lähtien. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen, eli pitkäperjantain ja pääsiäispäivän välillä uskottiin kotieläinten olevan alttiita pahalle. Kun virpominen liittyi siunaamiseen, oli kiroaminen noitien ja trullien heiniä. Trulleina toimivat lähinnä yhteisöstä syrjäytyneet naiset, jotka kateuksissaan tuhosivat muiden tilojen karjaonnen leikkaamalla kotieläimiltä karvatupsuja ja nahanpaloja noitapusseihinsa ja loitsujansa varten. Trullien karkottamiseksi poltettiin pääsiäisvalkeita, joita poltetaan tänäkin päivänä erityisesti Pohjanmaalla. Trullit kirvoittivat kertomaan uskomustarinoita talikoksi muuttuvista, luudalla lentelevistä noidista, jotka viettivät noitasapattia itse pirun luona Kyöpelivuorella.

Nykyinen pääsiäisnoitaleikki on siis yhdistelmä virpomista ja siunaamista sekä trullaamista, josta jäänteenä on lähinnä noidaksi pukeutuminen. Nykyisin Pohjanmaalla pääsiäisnoidat eli trullit kulkevat vasta lankalauantaina, kun muualla Suomessa virvotaan palmusunnuntaina. Kaikki eivät pidä näiden kahden ortodoksisen ja pakanallisen perinteen sekoittumisesta, saati nykyisestä tuntemattomien ihmisten virpomisesta ja sen kerjäämiskulttuurista, ja pieniä pääsiäisnoitia pidetään jossain määrin jopa riesana.

Pääsiäisen symboliikkaa

krookus, kukka, kevät, pääsiäinenKristillistä pääsiäistä vietetään Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana, joskin mytologioissa tunnetaan myös muita ylösnousseita, kuten Egyptin Horus ja Sumerian Tammuz ja Ishtar, joita aikanaan juhlistettiin myös kevätaikaan. Monille pääsiäisen perinteille ja symboleille on helppo keksiä niin pakanallinen kuin kristillinenkin vertauskuva, sillä onhan luonnon herääminen ja vuodenkierto sekä Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus melko samankaltaisia juhlia, mitä tulee symboliikkaan.

Keski-Euroopassa pääsiäisen aikaan kevät on pidemmällä kuin Suomessa, mutta meilläkin paju kasvattaa kissansa pääsiäisen tienoilla. Vihreää, eloon heräävää luontoa voidaan tuoda kotiin nopeasti itävillä ruohoilla tai oraalla, ja koivunoksatkin saadaan hiirenkorville maljakossa. Sanottiin, että niin monen päivän päästä kun oksat vesilasissa vihertävät, niin monen viikon päästä ne ovat myös metsässä hiirenkorvilla. Pääsiäisen kasvit, kuten pajun- ja koivunoksat, rairuoho ja kevään sipulikukat ovat kaikki merkkejä luonnon heräämisestä. Pajunoksia pidetään myös vastineena Jeesuksen eteen asetelluille palmunoksille.

Kevät on hedelmällisyyden juhlaa, ja esimerkiksi muna ja jänis ovat vahvoja hedelmällisyyden symboleja. Munaan, sekä myös kukkoon, kanaan ja kananpoikaan liitetään niin ikään syntyminen ja jälleensyntymä, ja Kalevalassa maailmakin syntyi munasta. Munien koristelu pääsiäisenä liittyy katsontakannasta riippuen joko Eostreen tai Jeesukseen, ja kirjailija Jacob Grimm on ollut ensimmäinen ehdottamaan pääsiäismunia pakanallisiksi.

jänis, pääsiäinen, pupu, kevätJänis on hedelmällisyyden vertauskuva tietysti nopean ja tehokkaan lisääntymisensä takia ja siksi olennainen osa kevään juhlia. Englanninkielinen sanonta ”mad as a March hare” viittaakin jänisten sekopäiseen lisääntymisvimmaan ja tappeluihin kevään nurkilla. Jäniksen kristillistä symboliikkaa on koitettu selitettää sillä, että jänisten uskottiin nukkuvan silmät auki, joka taas olisi vertauskuva sillle, ettei Jeesus kuollut pysyvästi. Munia tuova, kätkevä ja jopa muniva pääsiäispupu on ollut suosittu hahmo Keski-Euroopassa jo 1600-luvulla. Se on ollut hieman joulupukin kaltainen hyvin käyttäytyneiden ihmisten palkitsija. Munivan pääsiäispupun tarina viittaakin melko vahvasti Eostren myyttiin. Muinaiset germaanit saattoivat kevätjuhlissaan uhrata niin munia kuin jäniksiäkin, mutta kotieläiminä pidettäviä jäniksiä annettiin myös lahjaksi keväällä. Selkeiten pakanallista symboliikkaa omaavaa jänistä ei monissa kristillisissä piireissä pidetäkään sopivana pääsiäiseen.

Paaston päättyminen ja pääsiäisen perinneruuat

Kaikenlaisiin keväänkin juhliin kuuluu olennaisena osana ruoka. Yleisiä pääsiäisen ruokia ovat juusto- ja munaruuat, lammas, kala, pasha ja mämmi. Lammasruuat keväällä on Suomessa verrattaen melko uusi ilmiö, sillä muinoin lampaat teurastettiin jo aiemmin syksyllä, eikä sitä ollut keväällä saatavana. Ennen lammasta syötiin vasikkaa, karjalanpaistia sekä makkaroita, joista vieläkin verimakkarat kuuluvat joidenkin pääsiäisen perinneruokiin. Lammasruokien lisäksi juutalaista alkuperää on myös supisuomalainen mämmi, sillä se on meidän kotoinen vastine happamattomaan, juutalaiseen pääsiäisleipään. Mämmi eli imellytetty ruispuuro on kuitenkin kotoisin Lounais-Suomesta, ja keskiajalla se oli hyvä pitkäperjantain kylmä paastoruoka, jonka voi syödä ilman valkean sytyttämistä. Pasha taas on ortodoksinen, kakkumainen jälkiruoka, josta yksinkertaistettu versio on nykyisin suosittu kevyempi hedelmärahka. Alkoholi ei ole perinteisesti kuulunut hartaaseen pääsiäiseen, mutta nykyisin viinit toimivat hyvin pääsiäisen ruokajuomana. Suklaamunat tulivat kauppoihin 1900-luvun alussa, joskin Fazerin täyssuklaista Mignon-munaa valmistettiin jo 1890-luvulla. Pääsiäiskoristelu ja nykyaikainen virpominen ovat yleistyneet Suomessa vasta 1900-luvulla erityisesti sotien jälkeen.

muna, kananmuna, pääsiäinenMinkä kunniaksi hyvänsä sitten itse pääsiäistä viettääkään, tuskin voidaan kiistellä siitä, että kevään luonnon herääminen ja valon lisääntyminen on iloinen asia, jota voidaan hyvin kunnioittaa uusilla ja vanhoilla perinteillä, jotka monella tulevat jo luonnostaan. Jos halutaan viettää pääsiäistä, mutta lisätä siihen luontoaspektia, voi siihen hyvin riittää kävely keväisessä luonnossa tai vaikka huonekasvien multien vaihto. Lapsena tuli monesti seurattua kevään edistymistä, ja miksei sitä voisi aikuisenakin tehdä. Milloin puhkeaa ensimmäiset leskenlehdet, milloin jäät lähtevät ja muuttolinnut palaavat, ja koska bongaat ensimmäisen sitruunaperhosen. Sanottiin, että jos pääsiäisenä tarkenee paitasillaan, on helluntaina kylmä – miten mahtaa käydä tänä vuonna? Luikertelevatko käärmeet todellakin koloistaan mato-penttinä?

 

Lähteet: Wikipedia, Noidankoto-blogi, Kaikkijuhlista.fi, SKS vuotuisjuhlat, About religion, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Vanhat merkkipäivät, Antto Laiho ja Jani Heikkinen: Vanhan kansan merkkipäivät




LISÄÄ JUTTUJA:

Shadow Warrior 2 SaariHelvetti 2016 Karmarock - Varvara