Mielensäpahoittajan Suomi

01.09.2017
Teksti:
Fiilis: Mielensäpahoittanut

Tällä kertaa Mielensäpahoittaja on pahoittanut mielensä jokaisesta Suomen sadasta itsenäisyyden vuodesta ja hän kertoo mikä mieltä on painanut vuosien varrella. Kirja koostuu näistä sadasta tarinasta, jotka valottavat muutosta Mielensäpahoittajan omaperäisestä näkövinkkelistä ja nostavat esille sen mikä on ollut tärkeää eri sukupolville.

Lukija pääsee tutustumaan Mielensäpahoittajan lapsuuteen ja kasvuun aikuisuuteen, perheen perustamiseen ja lopulta vanhuuteen. Tai jos tarkkoja ollaan, tarina alkaa jo ennen hänen syntymäänsä hänen ihmetellessä itsenäistymisen ja sisällissodan aikaa ja muita Suomen itsenäisyyden alkuvuosien tapahtumia.

Sinänsä kirja on varsin viihdyttävää luettavaa, Mielensäpahoittaja tarjoaa näkemyksiä muuttuneesta Suomesta ja läpileikkauksen vuosien tärkeimpiin tapahtumiin. Lukiessa olisi välillä kaivannut vuosien varrelta jotain yllättävämpää kuin Virenin tai Berliinin muurin kaatuminen. Mielensäpahoittajan muistelmista näkyy kuitenkin läpileikkaus historiaan, ja se millaisia muutoksia on tapahtunut muutosta maaseudulta kaupunkiin tai Ruotsiin töiden perässä. Maailman muutoksen ihmettelyssä hänellä on tällä kertaa mukana pojan tyttö, joka yrittää selittää etenkin viimeisimpiä muutoksia ja tämän päivän menoa. Vastakkain ovat esimerkiksi Mielensäpahoittajalle tuttu peruna ja ruskeakastike, joka on muuttunut oudoksi sushiksi. Ja ihmettelyä riittää myös, miksi kavereita kerätään nykyään naamakirjassa ja eletään muutenkin verkossa. Ei mielensäpahoittaja sinne halua, hänelle riittää yksi kaveri – se joka hänellä kerran oli.

Jokainen voi varmasti löytää lähipiiristä ihmisen, joka muistuttaa Tuomas Kyrön luomaa Mielensäpahoittajaa – sen tyypin jonka mielestä asiat olivat aina ennen paremmin ja joka haikailee menneeseen ja kyseenalaistaa muutoksen. Välillä lukijana ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa aiheille, joita nostetaan esille. Tähän varmasti perustuu Tuomas Kyrön luoman Mielensäpahoittajan hahmon suosio – jos ei myönnäkään löytävänsä itsestään Mielensäpahoittajaa, voi aina sanoa tuntevansa yhden Pentin tai Liisan, joka on juuri tuollainen.

Kepeäksi iltalukemiseksi kirja on varsin mainio, lyhyet tarinat tarjoavat sopivina annoksina Mielensäpahoittajan näkemyksiä kansakunnan matkasta sadan vuoden ajalta. Kirja tarjoaa tuttua ja turvallista Mielensäpahoittajaa, jonka tarinoista kenenkään ei tarvitse mieltänsä pahoittaa.

Mielensäpahoittajan Suomi
Tuomas Kyrö

WSOY | Kirja
Sivuja: 277


LISÄÄ JUTTUJA:

Joulupukki istuu jouluvalojen loisteessa Suomenusko