Metroid: Samus Returns

Klaustrofobiaa ahtaissa käytävissä

En oikein nyt tiedä mitenkä päin pitäisi olla, kun Nintendo on lopultakin julkaissut täysiverisen 2D-tasoloikkaan perustuvan jatko-osan Metroidille 3DS-käsikonsolille. Arvostelussa Metroid: Samus Returns.

Nintendon Metroid-sarja on hyvin ikoninen. Alunperin Famicom Disk Systemille (1986) ja myöhemmin länsimaissa NES:lle vuonna 1987 julkaistu Metroid oli ensimmäisiä pelejä, joissa pelaaja pääsi pelaamaan vahvalla naishahmolla. Tämä asia ei tosin tullut julki kuin vasta pelin lopussa, jos pelaaja oli läpäistessään pysynyt tietyn aikarajan sisällä.

Pelisarja jatkui Game Boylle julkaistulla Metroid II: Return of Samusilla, jonka jonkinlainen remake Metroid: Samus Returnskin on. Sen jälkeen pelisarja jatkui vielä SNES:llä Super Metroidilla, jonka jälkeen se unohtui melkein kymmeneksi vuodeksi.

Uuden elämän Metroid koki 3D-maailmaan siirrettynä GameCubella alkaneessa ja Retro Studiosin kehittämässä Metroid Prime -sarjassa ja Game Boy Advancelle Metroid Fusionin muodossa. Tämän lisäksi julkaistiin pari spin-offia, remake ja melko keskinkertaisen vastaanoton saanut Metroid: Other M.

Mutta kaiken kaikkiaan Metroid-pelejä on, etenkin sarjan yleiseen tasoon nähden, julkaistu aivan liian vähän, tämä on tietenkin vahvasti värittynyt arvostelijan henkilökohtainen mielipide, ei absoluuttinen totuus. Metroid: Samus Returns onkin paluu kaksiulotteisen tasoloikan pariin ja voi pojat, kuinka hyvältä se tuntuukaan! Tällaisen pelin perään onkin ulvottu kuin kuuta taivaalta.

Vaikka peli ei olekkaan täysin uusi tapaus, vaan MercurySteamin ja Nintendo EPD:n yhteistyönä kehittämä uusi näkemys Game Boylle julkaistusta Metroid II: Return of Samusista, voidaan periaatteessa kuitenkin puhua uudesta pelistä.

Kill ‘Em All Metroids!

Tarinallisesti peli jatkuu ensimmäisen Metroidin loputtua. Samus on juuri kurittanut avaruuspiraatteja oikein kunnolla Zebes-planeetalla ja päästänyt heidän johtajansa Mother Braininkin päiviltä.

Palkkioksi tästä urotyöstä Galatic Federation lähettää Samusin tietysti heti uudestaan hommiin. Tällä kertaa komennuksen kohteeksi tulee SR388-nimellä tunnetulle planeetalle, joka on pelin nimikkomonsteri-metroidien kotiplaneetta.

Yksinkertainen tehtävä, joka Samukselle annetaan, on tuhota nämä kaikki galaktista rauhaa uhkaavat, elinvoimaa imevät, isoilla hampailla varustetut saippuakuplaa muistuttavat otukset, eli Metroidit. Joka on tietysti helpommin sanottu kuin tehty.

Rakenne ja juoni on Samus Returnsiin otettu melko pitkälti alkuperäisestä Metroid II:sta. Uudistukset liittyvätkin enemmän pelikokemukseen ja sen nykyaikaistamiseen. Toki sisältöäkin on muutettu Samuksen päivittelyjen ja varustuksien muodossa.

Metroidien eliminaation edistyessä myös SR388 alkaa avautua. Matka etenee yhä syvemmällä planeetan syvyyksiin hissejä käyttämällä kerros kerrokselta. Tuttuun Metroid-tyyliin peli sisältää hyvin paljon vanhoille alueille palaamista ja tarkempaa tutkimista.

Etenkin jos haaveihin on tarttunut joku uusi päivitys, joka mahdollistaa jonkun aiemmin lukitun oven aukaisun tai hankalaan paikkaan pääsemisen. Onhan pelin aikaisemmat osat esitelleet sen verran vakuuttavaa pelisuunnittelua, että tämän tyylisistä peleistä on tullut oma aligenrensä, jota on kansantajuisesti alettu metroidvaniaksi kutsumaan.

Erinomainen päivitys

Remaket ja reimagining pelit ovat nykyään yksi peliteollisuuden suurimmista synneistä ja niiden tarpeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Julkaisijan kunnianhimosta riippuen ne voivat olla oikein onnistuneita tapauksia, tai pahimmillaan vain uusi alustavaltaus, jota on ehkä hieman ehostettu korotetulla resoluutiolla tai parannetuilla visuaaleilla.

Alkuperäisen Metroid II:n julkaisusta on kulunut kuitenkin jo yli 25 vuotta, joten sen kohdalla päivityksen kanssa liikutaankin neitseellisellä alueella. Päivitys on siis varsin tervetullut jatkaa onnistuneesti Metroid: Zero Missionin (GBA, 2004) aloittamaa pelisarjan “reboottia”.

Samus Returnsissa pelimoottori on luonnollisesti nykypäivän mittapuun mukaan siirretty 3D-moottoriin ja se on niin sanottu 2.5D-peli. Eli 3D-moottorin päälle rakennettu tasoloikka, jossa kuvakulma on lukittu sivultapäin kuvatuksi. Mukaan on tietysti laitettu myös 3D-grafiikalla tehtyjä välivideoita ja sen sellaista.

Vaikka salaa olisinkin toivonut pelin olevan aitoa 2D-spritegrafiikkaa, ei sellaista peliä olisi kovin realistista odottaa tämän päivän Nintendolta. Ja toisaalta nykyinen käytetty pelimoottori kuitenkin ajaa asiansa vallan mainiosti.

Uutena toimintona Samus voi torjua vihollisten tekemiä hyökkäyksiä ja vastata näihin, olettaen että ajoitus on kunnossa. Tämän ansiosta peli ei ole puhdasta ammuskelua ja taistelustakin tulee monipuolisempaa. Myös vasemman liipasimen avulla onnistuu portaaton tähtäys, joka on usein hyvin hyödyllinen ominaisuus.

Tämän lisäksi Samusille on keksitty käytettäviksi neljä erilaista ja erikseen aktivoitavaa Aeon-kykyä. Yhtenä esimerkkinä näistä voisi mainita eräänlaisen skannauksen, joka paljastaa karttaa ja näyttää piilotettuja asioita, joka on erittäin hyödyllinen etsittäessä salaisuuksia. Monet ongelmista vaativatkin löydettävien Aeon-kykyjen innovatiivista.

Pelistä löytyi kuitenkin yksi ongelma tai enemmänkin epämukavuus. En missään vaiheessa saanut aivan täydellistä tuntumaa 3DS:n tatilla pelaamiseen. Pelaamiseen se kyllä toimi riittävän hyvin, mutta esimerkiksi nopea kyykistyminen sillä ei oikein onnistunut. Olisin halunnut ohjata Samusta ristiohjainta käyttäen, mutta koska se on varattu Aoen-kykyjen valitsemiseen, ei sitä muuhun pelissä voinut käyttää. Tatilla pelaaminenkin siis onnistui varsin hyvin, mutta optimaalisinta olisi mielestäni ollut mahdollisuus pelata ristiohjaimella, joka ei nyt valitettavasti ole mahdollista.

Klaustrofobiaa ahtaissa käytävissä

Metroid: Samus Returns on loistava peli ja omalla kohdalla se taitaa jopa kohota 3DS:n parhaaksi peliksi. Mielipiteeseeni voi vaikuttaa se, että olen odottanut oikeaa uutta Metroid-tasoloikkapeliä jo niin pitkään, että kun lopulta sellaisen saan, en meinaa pysyä nahoissani.

Peli onnistuu päivittämään Metroid II: Return of Samusin nykypäivään ja taipumaan myös 3DS:lle hyvin. 3DS:n toista näyttöä käytetään hyvin innovatiivisesti karttana ja aseiden vaihtajana ja se tukee hyvin päänäytöllä tapahtuvaa pelaamista.

Jos nyt jotain valitettavaa pitää keksiä, niin todettakoon, että peli on melko lyhyt. Pelasin pelin läpi sataprosenttisesti, eli kaikki piilotetut tavarat ja päivitykset oli löydetty, ja siihen minulta kului aikaa jotakuinkin kaksitoista tuntia. Ja valehtelematta ainakin puolet siitä kului jo pelkkään backtrackaamiseen ja vanhojen paikkojen koluamiseen, mutta tämähän toki on kuulunut aina Metroid-pelien luonteeseen, enkä kokenut sitä mitenkään negatiivisena asiana.

Ehdoton suositus kaikille Metroideista pitäville! Toivotaan, ettei seuraava uutta tasoloikkaa tarvitse odottaa aivan yhtä pitkään. Uusi Metroid Primekin on jo horisontissa, joten nyt on hyvä aika olla Metroid-diggari.

Metroid: Samus Returns

Genre: Toimintaseikkailu
Ikäraja: 7
MercurySteam / Nintendo EPD
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelattu: Peli läpi 100%:sti, johon meni noin 12 tuntia.


LISÄÄ JUTTUJA:

Valomerkki Dark Side of the Mime, Marc Gassot, pantomiimi, miimikko, teatteri