Metroid Prime: Federation Force

Rivisotilaan elämää Samus'in varjossa

Metroid-pelisarjan pelit ovat monien rakastamia, mutta silti suuremmalle yleisölle melko tuntemattomia. Metroidit jäävätkin usein Zelda- ja Mario-pelien varjoon puhuttaessa Nintendon peleistä. Pelisarjan viimeisin peli, vuonna 2010 julkaistu Metroid: Other M, muutti kaavaa jonkin verran pelisarjan perinteisiin nähden. Nyt uusin 3DS:llä julkaistu Metroid Prime -spin-off tekee vielä enemmän ja pelissä keskitytään pelisarjan federaation sotilasjoukon edesottamuksiin 3D-räiskinnän puitteissa.

On heti alkuun hyvä todeta, ettei Metroid Prime: Federation Force ole mikään avoimen maailman seikkailupeli. Vaan se on melko köykäisellä juonella varustettu tehtävävetoinen räiskintäpeli.Aikaisempien Metroid-pelien kanssa pelillä ei myöskään ole juuri mitään tekemistä, mitä se nyt vaan tapahtuu samassa maailmankaikkeudessa. Siellä täällä on viittauksia sarjasta aiemmin tuttuihin juttuihin ja jotkut vihollisotukset ovat esiintyneet muodossa tai toisessa myös aikaisemmissa peleissä. Tällä kertaa Samus Aran jää melkein kuin yhdeksi sivulauseeksi kappaleeseen suuremmasta tarinasta.

Niille, jotka odottavat vanhempien klassisten 2D-tasoloikintametroidien tai edes Metroid Prime -pelien kaltaista pelikokemusta, on Federation Force varmasti aikamoinen pettymys. Peli kun on kaikkea muuta kuin jatkoa rakkaalle pelisarjalle. Skeptisimmät meistä voisivat ehkä sanoa, koko Metroid-teeman tuntuvan hieman päälleliimatulta kokonaisuuteen nähden, idealta joka on tullut mukaan vasta jossain vaiheessa pelinkehityksen aikana.

Hyppy taisteluhaarniskaan

Tällä kertaa pelaaja ei ole kukaan nimekäs sankari, vaan ihan tavallinen rivisotilas, jonka sijoituspaikka on kevyeltä mech-yksiköltä vaikuttavan taisteluhaarniskan sisällä. On siis aika hypätä sellaisen puikkoihin ja lähteä taistelemaan ilkeätä Space Pirate -vihollisrotua vastaan.

3ds_mpff_marchdirect_scrn_01

Joukko federaation uljaita sotilaita taistelupanssariensa edustalla.

Federation Forcen kampanjan voi pelata joko yksin – kuten itse tein – myös moninpelaaminen onnistuu. Moninpelata voi joko lokaalisti tai internetin kautta. Testatessani nopeasti internetissä lobby-palvelua, oli siellä avoinna julkisesti vain muutama tehtävä. Onneksi myös omien pelien järjestämisen kaverien kanssa tuntui onnistuvan.

Siirtyminen Metroid Prime -pelien toiminnallisesta tasoloikkaamisesta melko puhtaaseen räiskintään ei ole 3DS:n kahdelle ruudulle siirtyessä onnistunut aivan täysin. En osaa sanoa mitenkä New 3DS:llä ohjaus toimii, kun käytettävissä on kaksi analogista tattia, mutta yhtä käyttämättämällä tähtäämisen kanssa meinaa olla välillä ongelmia perinteisen 3DS:n kanssa.

Kohde lukittuu vasemmalla liipasimella ja oikealla pääsee erilliseen tähtäystilaan, jolloin 3DS:ää kallistelemalla voidaan tarkemmin ampua kohteisiin. Tämä kallistelu tietysti pilaa muuten ihan hyvältä näyttävän 3D-efektin käyttökelvottomaksi ja on myös usein peliasennosta riippuen muutenkin liian hankalaa, etenkin jos on enemmän toimintaa ruudulla samanaikaisesti.

Kentissä tulee vastaan usein areenamaisia ammuskeluosuuksia, joissa pienellä alueella taistellaan erilaisia vihollisaaltoja vastaan, kunnes kaikki on kukistettu ja voidaan siirtyä seuraavalle. Isompien alueiden välillä saatetaan harrastaa todella kevyttä tasoloikkaamista tai ratkoa pieniä puzzleja. Joskus etsitään jotain tavaroita tai muuta vastaavaa.

Vierailemassa jääplaneetalla.

Kentiin on ripoteltu sinne tänne erilaisia moduuleita, joita voi kytkeä päälle omaan haarniskaansa. Nämä moduulit toimivat jonkinlaisina boostereina pelihahmon ominaisuuksille ja kyvyille, mutta mitään suurempaa vaikutusta niillä ei kuitenkaan ole – pikkukivaa kerättävää completionisteille.

Avaruuspiraattien juonet

Kampanja jakautuu tähtijärjestelmästä löytyvän kolmen eri planeetan välille. Käytännössä tämä jako tarkoittaa tuli-, jää- ja teknologista planeettaa. Jokaisella planeetalla on omanlaiset piirteensä. Esimerkiksi jääplaneetalle siirryttäessä kannattaa ottaa tuleen liittyvää aseistusta mukaansa. Jokaisella planeetalla on lukuisia erilaisia tehtäviä.

Mielestäni tehtävät ovatkin pelin suurin murheenkryyni, ne kun eivät usein ole kovinkaan ikimuistoisia, saati erityisen hyviä. Pelatessa tulee hyvin vahva vaikutelma siitä, että koko peli on alkujaan suunniteltu moninpeliksi, johon on vasta myöhemmin lisätty mahdollisuus pelata sitä myös yksin. Lähdettäessä suorittamaan tehtävää, on sen alustuksessakin mukana ryhmän kokoaminen, johon vain jää tyhjät paikat kolmelle muulle pelaajalle, ne kun eivät luonnollisesti yksinpelissä ole mukana.

Samperin avaruuspiraatit! Tulta mun… mille lie epämääräisille ulokehärpäkkeille!!!

Yksinpelattuna monet tehtävät ovat usein melko haasteellisia ja hermojaraastavia, joista näkee myös usein että ne on ehkä enemmänkin suunniteltu moninpeliä silmällä pitäen. Yksinpeliä paikkaillaan sitten antamalla mahdollisuus ottaa kolme kappaletta mukana lentäviä miehittämättömiä pikkurobotteja, jotka antavat pientä lisätulivoimaa. Ilman näitä apuja en usko, että olisin edes päässyt parista tehtävästä eteenpäin.

Tehtävissä on kuitenkin vaihtelua, eikä niissä tyydytä vain kierrämätään samoja ideoita tehtävästä toiseen. Toisaalta tehtävät ovat usein myös melko lyhyitä – yleensä sellaisia – jotka pääsee läpi viiden ja viidentoista minuutin väliltä. Riippuen vähän siitä kuinka hyvin hommansa taitaa.

Minkäänlaisia tallennuspisteitä tehtävissä ei kuitenkaan ole, joten jos mokaat tehtävän, se on sitten aloitettava koko homma alusta. Muutamaa hankalampaa tehtävää jauhaessa tämä vitsi kävikin nopeasti hyvin vanhaksi. Ei olisi oikein enää huvittanut jauhaa yritys-ja-uudelleenaloitus -rumbaa, mutta eteenpäinkään ei kampanjassa pääse, ennen kuin tietyn segmentin kaikki tehtävät on läpäisty.

Kevyttä dialogia kesken tehtävän.

Välillä vastaan tulee myös pomotaisteluita, jotka ovat myös vähän hiomattoman oloisia. Osassa idea vielä toimii, mutta esimerkiksi pelin lopputaistelu ja parit muut olivat kyllä aikamoista hampaidenkiristelyä eteenpäin pääsemiseksi. Tästä voi kyllä osittain myös syyttää aiemmin kritisoimaani hankalaa tähtäysjärjestelmää alkuperäisellä 3DS:llä.

Lyhyisiin tehtäviin jaettua rakennetta vertaa väkisinkin Metroid-emosarjan avoimeen maailmaan, jota voi tutkia omassa tahdissaan. Olisin itse pitänyt pelistä varmaan enemmän jos kampanjat olisivat olleet isompi kokonaisuus, kuin nyt irrallisena olevia tehtäviä, jotka löyhin tehtävien välissä käytävin dialogein yhdistetään keskenään.

Kaiken yhdistävä juoni toki pelistä löytyy, mutta se on silti kovin köykäisen tuntuinen sellainen. Eikä siihen oikein voi saada myöskään mitään kunnollista kiinnekohtaa, kun oma pelihahmokin on täysin persoonaton ukkeli.

Kaiken takana on Metroid

On aivan selvä, että Metroid Prime: Federation Force kärsii paljon nimensä tuomasta painolastista. Eihän tämä nyt oikein Metroid-peliltä tunnu, vaikka ei se nyt aivan niin huono pelinä kuin voisi ehkä uskoa. Hattua on nostettava myös siitä, että jotain erilaista on uskallettu kokeilla, vaikka lopputulos ei ehkä ole kuitenkaan niin ikimuistoinen. Pienissä erissä, tehtävä silloin tällöin pelattuna ja ilman suurempia metroid-odotuksia räiskiminen voi olla usealle ihan mukiinmenevää toimintaa.

Suurimmat ongelmat pelissä voidaan summata ainakin vanhemmalla 3DS:llä ohjauksen ajoittaiseen kankeuteen, sekä pidemmän päälle melko tympeiksi käyviin tehtäviin, jotka yhdistetään yhdentekevillä ja köykäisillä juonikuvioilla. Tarinakin olisi varmaan toiminut paremmin, jos kampanja olisi käyty läpi planeetta kerrallaan ja juonta jos olisi paljastettu isompina siivuina. Näin kokonaisuus olisi ollut ehkä enemmän koherentti. Jos jatkoa tulee, niin toivoisin, että siinä olisi pidempiä tehtäviä, joiden välillä sitten käytäisiin niitä juonikuvioita läpi.

Jonkinlainen vartijaolento.

Myös ryhmäpohjaisuuteen pakottaminen tuntuu etenkin yksinpelaajan kannalta hieman typerältä. Jos peli nyt sitten on ollut tarkoitus kokea tiiminä, miksi se ei tarjoa vaikkapa kolmea tekoälyn ohjastamaa tiimikaveria mukaan?

Olla yksin ja oudossa paikassa, selvitellä maailman mysteereitä ja tutkia, on ollut iso ja olennainen osa Metroid-sarjaa alusta asti. Tästä syystä en ehkä vain osaa virittää aivojani oikealle asemalle tiimipelattavaa Metroidia ajatellen, että nyt tässä pitäisikin yhtäkkiä olla muiden ympäröimänä ja työskennellä tiimissä.

Jos Federation Force kuitenkin maistuu, on sillä tarjota jonkin verran pelaamista ainakin completionisteille meistä. Jokaisesta tehtävästä palkitaan mitaleilla ja usein kolmen mitallin saavuttaminen vaatii jo aikamoista työtä, puhumattakaan moduulien ja vastaavien löytämisestä.
Tämän lisäksi peli tarjoaa myös erillisen Blast Ball -pelimuodon, joka on taisteluhaarniskoissa pelattava 3vs3-versiointi potkupallosta. Tässä Metroidin vastineessa palloilulle olisi tarkoitus tussarien avulla saada ammuttua maaliin kentällä oleva pallo. En itse juuri perustanut tästä lisästä, sillä tuo pallon pyörittelymekaniikka, jota myös jossain kentissäkin vastaan, oli mielestäni raivostuttavimpia piirteitä mitä koko pelissä tuli vastaan. Toisaalta tällainen sporttihenkisempi häsellys voi myös maistua monille pienenä bonuksena.

Metroid Prime: Federation Force ei ehkä vastaa kovinkaan monen Metroid-fanin toiveisiin kauan kaivatusta jatko-osasta, mutta se kertoo kuinka Metroid ei ole kuitenkaan unohdettu. Ehkäpä vielä saamme joku päivä täysiverisen 2D-tasoloikattavan jatko-osan. Ainakin toivoa sopii!

Metroid Prime

Genre: FPS
Ikäraja: 12
Next Level Games / Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelattu: Kampanjan tehtävät yksinpelinä läpi, joitakin tehtäviä uudestaan moduulien toivossa.


LISÄÄ JUTTUJA: