Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games

Se on olympialaiset taas

Ei olisi ennen vanhaan voinut uskoa näkevänsä Mariota ja Sonicia samassa pelissä, niin vaan asiat muuttuvat ja vanhat “viholliset” voivat urheilla sulassa sovussa. Mario & Sonic at the Olympic Games -pelisarjan pelejä on julkaistu jo vuodesta 2009 lähtien. Rion olympialaiset ovat tänä vuonna, joten näin ollen parivaljakkomme onkin lähtenyt Rioon urheilemaan. Tällä kertaa Nintendo 3DS:llä.

Se lienee sanomattakin selvä, kun kaksi ikonista tasoloikka- ja videopelitähteä kuten Mario ja Sonic laitetaan samaan peliin, ei kyseessä tule olemaan mikään sellainen peli, jonka voisi sanoa olevan niin sanotusti “vakavasti otettava urheilusimulaatio”. Mitä tältä peliltä voidaan odottaa, on enemmänkin sellainen koko perheelle sopiva erilaisten olympialaisurheilulajien henkeen kasattu arcade-pelikokoelma, joka on tietysti varustettu noilla kahdella yllämainitulla pelihahmolla, sekä muilla hahmoilla jotka ovat heidän pelimaailmoista tuttuja tai vähemmän tuttuja, sillä ainakin suurin osa Sonicin mukana tuomista hahmoista meni itseltä täysin ohi.

Kisailijat koolle!

3DS_MarioSonicRio2016_PlusEvents_Hurdles_2Peliä voi pelata luonnollisesti yksin, mutta myös kavereiden kanssa Versus-pelimuodossa. Pikapelit mahdollistavat nopean tutustumisen pelin tarjoamiaan erilaisiin lajeihin ja valittavana on melko suuri hahmokaarti Mario- ja Sonic -peleistä. Pääosin yksinpelaajaksi itseni luokittelevana, minua kiinnosti eniten Road to Rio -niminen ja kevyesti tarinallinen yksinpeliosuus, joka antaa pelaamiseen hieman muutakin tavoitetta, kuin vain yksinkertaisen yhdessä lajissa pärjäämisen.

Road to Riossa pelaaja liittyy joko Marion tai Sonicin joukkueeseen ja päivä kerrallaan korottaa tasoaan, sekä keräilee kykyjä parantavia asusteita ja urheilulajeihin liittyviä varusteita. Tämä on kuitenkin niin kevyt ominaisuus, että olisi liiottelua puhua “roolipelimäisistä” piirteistä. Koska urheilu on kantava teema, luonnollisesti pelihahmon tasoa nostetaan harjoittelemalla erilaisia urheiluleja. Päivän päätteeksi tietenkin osallistutaan aina kilpailemaan mitalleista silloisen päivän päälajissa.

3DS_MarioSonicRio2016_OlympicEvents_Swimming_1Aiempia Mario & Sonic at the Olympic Games -pelejä en ole pelannut, joten en tiedä minkälaista vihanpitoa leirien välillä on ollut, tai onko ollut ollenkaan. Vanhana ukkona ja “kumpi on parempi, Mario vai Sonic” -aikakaudella eläneenä (Mario tietysti, aina Mario!), olisin ilahtunut jos kärhämää olisi ollut hieman enemmän. No, se ei tietenkään ole varsinaisesti pelin pointti, vaan ne olympialaiset on, joten urheiluhenki on läsnä. Vastakkainen tiimi siis harmittelee omaa häviötään, mutta onnittelee samalla hyvästä pelistä, paitsi tietysti jotkut vähän ilkeämmät ja itsekkäämmät hahmot. Wario on aina niin ihanan itsekäs.

3DS_MarioSonicRio2016_OlympicEvents_Archery_3Tarina on kevyehkö, eikä sillä oikeastaan ole mitään vaikutusta peliin, se on vain kehys joka tapahtuu olympialaisten ympärillä, mutta onpahan edes jotain. Seikkaileminen hoidetaan itse omalla Mii-hahmolla varsinaisten harjoituksien ja lajiotteluiden välissä liikutaan pitkin Rion kaupunginosia isometrisessä karttanäkymässä, hieman konsolien monien seikkailupelien tapaan.

Vaikka Road to Rio ei ole mitenkään huisin jännittävä itsessään, on se kuitenkin ihan toimiva tapa paketoida toisistaan irralliset urheilulajit yhteen isompaan pakettiin ja toimii huomattavasti mukavammin, kuin että lajeja valitsisi satunnaisesti ja pelailisi niitä pikapeli kerrallaan. Tiimin valinta muuten vaikuttaa lajeihin ja tarinaan, eli pelissä on pari erilaista lopetusta ja kaiken nähdäkseen pitää pelata hieman enemmän.

Hauskaa ja ei niin hauskaa

Jokaiseen urheilulajiin liittyvä peli on omanlaisensa pieni minipeli ja niitä on määrällisesti paljon erilaisia. Koska lajien kirjo on luonnollisesti laaja, se on peliä ajatellen sekä hyvä mutta samalla myös hieman huono asia.

Lajit pyörivät yleensä aina jonkun yhden kikan ympärillä. Näyttöä tähdätään ja pyritään keskittämään tarkkuudessa, painamaan nappia oikeaan aikaan, piirretään styluksella ja niin edelleen. Ilahduttavasti on myös joitakin lajeja, jotka nojaavat puhtaaseen nappien raivokkaaseen hakkaamiseen, parhaaseen Daley Thompson’s Decathlon -henkeen! Vanhemmat pelaajat tietävät kyllä, mistä puhun.

3DS_MarioSonicRio2016_OlympicEvents_Equestrian_2Jokaisen makuun löytyy nyt varmasti jotakin, mutta se toisaalta tarkoitta sitä, että sieltä löytyy varmasti myös sellaisia lajeja, jotka eivät todellakaan ole omaan makuun ja menee toteutukselta oman pelaamismukavuusalueen yli, että niistä ei saa oikein mitään irti. Vanhan koulukunnan pelaajana en esimerkiksi ollut ylenpalttisen innostunut ajatuksesta, että joutuisin heiluttelemaan ja pyörittelemään 3DS:ää käsissäni. Myös lajit, missä piti puhkua ja puhista mikrofooniin kuin nälkäinen susi possujen taloja kaatamassa tuntui lähinnä vaivaannuttavalta. Möykkääppä siinä mikrofooniin keskellä yötä ja yritä olla herättämättä naapureita. Toisaalta, uskoisin, että nuorempaan ikäpolveen tällainen hieman enemmän fyysinen pelaaminen taas tepsii aivan toisella tavalla.

Teknisessä mielessä peli ei ole aivan onnistunut kikkailujensa kanssa, sillä 3DS:n 3D kärsii välillä aika pahasti pelilaitteen tärinästä ja katsomiskulman heilahtelusta. Tämä riippuu täysin lajista ja siitä, että kuinka paljon tärinää ja rankkoja ohjausmänöövereja pelaaja joutuu suorituksensa aikana tekemään. Kolmiulotteisuuden olisi ihan mielellään pitänyt päällä, mutta valitettavasti sitä joutuu vähän väliä kytkemään pois, mikä on hieman harmi, sillä joissakin lajeissa se tuo jopa pelaamista auttavan syvyysvaikutelman hieman, kuten esimerkiksi miekkailussa. Kuitenkin ongelma on liian usein läsnä.

3DS_MarioSonicRio2016_OlympicEvents_BMX_1Lajit pyrkivät pääpiirteittään toteuttamaan lajit melko realistisesti. Nyt kun puhun realismista, niin en tietenkään puhu mistään simulaatiosta kuitenkaan, vaan enemmänkin lajin hengestä. Päälajeista on kuitenkin olemassa myös niin sanotut plus-versiot, joissa niihin on sotkettu hieman enemmän mielikuvitusta ja arvaamattomuutta. Osa plus-lajeista tuntui ihan hauskoilta, kun taas osa tarpeettomilta tai jopa typeriltä. Vaihtoehtoja on kuitenkin aina hyvä olla olemassa, joten parit plus-versiotkin on ihan hyvä testata.

Urheiluhenkeä kaivataan

Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games on luonteeltaan kesäistä pikkupelattavaa, mutta vaatii myös mielenkiintoa urheilua sekä olympialaisia kohtaan. Nämä jälkimmäiset vaatimukset eivät kohdallani ehkä täysin toteutuneet, jonka johdosta peli ei nyt aivan temaattisesti omaan makuuni soveltunut. Sopiva annostelu oli aina ottaa parit lajisuoritukset ja hieman seikkailua ennen nukkumaan menoa, tai pienenä taukopuuhastelussa muiden askareiden ohella.

3DS_MarioSonicRio2016_OlympicEvents_Gymnastics_4Mario Kart -pelisarja on hyvä esimerkki siitä, kuinka yhden lajityypin pelihahmot ovat vallanneet onnistuneesti täysin toisenlaisen pelin. Mario & Sonic at the Olympic Games -sarja ei ole tämän pelin nähneenä aivan yhtä onnistunut yritys. Olisin ehkä kaivannut kuitenkin enemmän sitä alkuperäisten pelisarjojen henkeä mukaan, eli tavallaan plus-versioista olisi voinut olla vielä plusplus tai jopa plusplusplus-versiot! Tai ehkä vain sotkea jotenkin onnistuneesti alkuperäisten pelien tasoloikkaperinnettä urheilulajeihin, sitten tietysti olisi kysyttävä, että onko kyseessä enää olympialaiset ollenkaan ja virallinen lisenssi toki varmasti asettaa jotain reunaehtoja. Tällaisena peli kuitenkin on vain kokoelma urheiluaiheisia minipelejä, joista osa on kieltämättä ihan hauskoja, mutta joista osaa ei taas viitsi pelata ensimmäisen kokeilun jälkeen.

Tämä arvostelu on siis 3DS-versiosta, jossa pääosa pelikokemuksesta tapahtuu pelaten yksin, tai jos onnekas on, löytyy ystäväpiiristä tarpeeksi 3DS:n omistavia ja innostuneita kavereita testaamaan versus-moodia. Myöhemmin kesällä pelistä julkaistaan myös Wii U -versio, jonka toivoisi sisältävän enemmän party-pelien tyyliin tehtyä samanaikaista pelaamista, jolloin pelaamisestakin tulisi varmasti hauskempaa.

 

Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games

Genre: Urheilu
Ikäraja: 7
Sega Sports R&D / Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS, WIIU
Pelattu: Road to Rio läpi molemmilla tiimeillä, saavuttaen samalla täydelliseksi kultamitallikoneeksi treenatun Mii-ukkelin.


LISÄÄ JUTTUJA:

Trees of Eternity – Hour of the Nightingale Fintiaanien mailla Samuli Putro