Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games

Olympialaiset Wii U -pelinä

Jokunen aika sitten tarkastelimme miltä Marion ja Sonicin virallisen Rio 2016 -olympialaispelin 3DS-versio näytti. Vaikka olympialaiset ovatkin jo tässä vaiheessa ohi, katsastamme vielä miltä muutama kuukausi 3DS-version jälkeen julkaistu Wii U -versio pelistä Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games vaikuttaa.

Copacabanan biitsillä ei ole bikinipimuja tai vähäpukeisia uroksia pullistelemassa, mutta Marion ja Sonicin johdolla näihin brändeihin kuuluvat hahmot ja Nintendon Miit ovat vallanneet alueen omakseen. Ranta toimii pelin keskushubina, jonne avautuu myös kaikki pelin toiminnot hiljakseen.Se on siis taas värikästä ja äänekästä urheilun henkeen perustuvaa kilvoittelua. Urheilulajit ovat sarjalle tuttuun tapaan pieniä minipelejä. Audiovisuaalisesti peli arvatenkin pesee pikkuveljensä, sen 3DS-version, mennen tullen. Näyttää peli Wii U:n mittakaavassa myös omiin silmiini oikein siedettävältä.

Copacabanan rannat toimii pelin keskuksena.

Copacabanan rannat toimii pelin keskuksena.

Rannalla voi palloilla ja jutustella muiden Mii-hahmojen kanssa, keräillä tavaroita ja avata lukittuja juttuja. Mitään varsinaista seikkailua tai kampanjaa 3DS-version tapaan pelissä ei ole. Tämä on sääli, sillä koin sen 3DS:n versiossa yksinpelaavalle ihmiselle parhaaksi tavaksi ja motivaattoriksi tutustua lajitarjontaan.

Vaikka ymmärrän Mii-hahmojen käytön, ovathan ne se Nintendon oma juttu, niin henkilökohtaisella tasolla joka puolella juoksentelevat ja typerästi pukeutuneet Miit alkavat jo tympäisemään. Tämä tuntemus vain pelin edetessä pahanee yhä enemmän.

Kunnian kentille

Siinä missä 3DS-versio häikäisi lajien kirjolla, on Wii U -versiossa huomattavasti hillitympi valikoima. Lajeja joissa kisailla peli sisältää neljätoista kappaletta, sekä kolme arcademaisempaa dual-versiota muutamasta joukkuelajista. Ajatustasolla tämä voi tuntua huonolta asialta. Sitä miettii, että onpas niitä lajeja nyt sitten todella vähän! Etenkin jos lähtee suoraan vertaamaan 3DS-versioon. Molempia pelejä pelanneena huomasin kuitenkin, että lopulta vähemmän on enemmän. Ratkaisu on toimivampi.

Team Tytöt on voitokas! En tunnista itseäni kuvasta.

Team Tytöt on voitokas! En tunnista itseäni kuvasta.

Isossa osassa 3DS-version lajeista oli liikaa häsellystä. Häsellyksellä tarkoitan lähinnä sitä, että monet lajeista perustuivat 3DS:n erikoisominaisuuksiin ja niillä kikkailuun. Oli heilumista, pelilaitteen kääntelyä ja pyörittelyä, puhkumista, stylukselta huitomista ja vaikka mitä. Näiden ohjausjippojen toteutus ei kuitenkaan aina ihan yltänyt idean tasolle ja oli muutenkin usein turhan fyysistä omaan makuuni. Näitä ratkaisuja on selkeästi pyritty välttämään Wii U -versiossa. Tietä on raivattu perinteisemmille kontrolleille, jotka ovat kuitenkin pinnan alta hieman syvällisemmät kuin ehkä alkuun olettaisi.

Peruspiirteittäin ohjauksessa on kyse ajoitukseen liittyvästä painikkeiden naputtelusta ja korkeintaan pelihahmon ohjaamisesta. Nämä perusmekaniikat vaihtelevat toki myös lajikohtaisesti. Rytminen voimistelu esimerkiksi on ihan puhdas rytmipeli. BMX-ajelussa kaahataan radalla pyörää ohjaillen ja temppuilulla nopeutta keräten. Viestijuoksussa taas hakataan painikkeita niin tohkeissaan kuin pystytään ja yritetään saada kapulanvaihdot osumaan kohdilleen. Kaikki lajit kuitenkin eroavat ilahduttavasti toisistaan niin paljon, ettei varsinaista toistoa niiden välillä pääse syntymään.

Lajitarjonta on melko vähäinen, mutta riittävä.

Lajitarjonta on melko vähäinen, mutta riittävä.

Kaikki lajit on tehty siltä pohjalta, että niissä on jokin melko yksinkertainen ja nopeasti sisäistettävä ohjaustekniikka. Nyansseja kontrolleihin tuo yleensä tietyissä kohdissa tehtävät optionaaliset painallukset tai muut ohjausliikkeet, jotka onnistuessaan parantavat pelihahmon suoritusta jollakin tavalla.

Osassa lajeissa ei olla kuitenkaan onnistunuttu niin hyvin ja joissain niistä valitut kamerakulmat pistävät ihmettelemään. Esimerkiksi kolmiloikatessa kamera on jossain aivan muualla kuin sen olisi pitänyt olla. Hyppyviivaa lähestyessä joutui lähinnä arvailemaan, että milloin olisi sopiva aika aloittaa ponnistus. Näissä hetkissä tekisi kyllä mieli vähän käydä näyttämässä kameramiehelle nyrkkiä ja kertoa, kuinka hommat kuuluisi tehdä paremmin. Pääasiassa hän osaa kuitenkin käyttäytyä ja hoitaa hommansa kelvollisesti.

Äly hoi!

Oma testaaminen rajoittui pelaamiseen yksinpelin tiimoilta, peliseuraa kun en tuntunut oikein löytävän mistään. Lajeja toki voikin pelata aivan hyvin myös yksin, mutta porukassa niistä varmasti saisi enemmän irti. Ensimmäisellä tasolle kultamitallit tuntuvat irtoavan aika vaivattomasti. Suurin osa vielä ensimmäisellä yrittämällä. Tasoja on kuitenkin vielä lisää ja sopisi olettaa, että silloin haastekin kasvaa.

Jousi ammunta on hauskaa...

Jousi ammunta on hauskaa…

Pari poikkeusta tähän kaavaan tosin on. Se kertoo joko allekirjoittaneen umpisurkeista pelitaidoista tai pelin epätasapainoisesta tekoälystä. Nimittäin rantalentistä lukuunottamatta joukkupelit ja pöytätennis oli sellaisia lajeja, että turpaan tuli oikein kunnolla. Useammasta yrityksestä huolimatta en voittanut kertaakaan esimerkiksi jalkapallossa, rugbyssä tai pöytätenniksessä. Todella typerästi pelaavat tiimikaverit, todella typerästi pelaavan ihmispelaajan lisäksi, tuntui olevan joukkupeleissä se suurin ongelma.

Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut arcademaisimmassa “duel”-versioissa, joita esimerkiksi jalkapallosta on. Siinä pystyy kamppaamaan ja pistämään viholliskonetta turpaan vailla huolta rangaistuksista. Tämän ansiosta pelaaminen onkin paljon letkeämpää ja helpompaa. Joukkuepelit suorastaan huutavat toista ihmispelaajaa kaveriksi, tai yhtä surkeaa tolvanaa vastapeluriksi.

Muuten pelissä kamppaillaan muiden pelaajien Mii-hahmojen pohjalta tehtyjä tietokoneen ohjastamia botteja vastaan. Niillä on oikeiden pelaajien käyttäjänimet, Miin erityispiirteet ja maatiedot, mutta ne on ovat silti tietokonevastustajia. Idea on sinällään ihan hauska, mutta ehkä pidemmän päälle alkaa tympiä nähdä kaikenlaisia Mii-ihmetyksiä erikoisissa asusteissa ja varusteissa urheilukentillä.

...mutta rugby ei.

…mutta rugby ei.

Pelistä löytyy myös erillinen Heroes Showdown -niminen pelitila, jossa päästään ohjastamaan itse Mario- ja Sonic-maailman pelihahmoja ja kisailemaan keskenään. Tämä peli on terästetty pienellä taktikoinnilla ja metapelillä, sillä rosteriin valitut hahmot ja heidän kykynsä vaikuttavat periaatteessa menestykseen. Kerran kokeiltuani pelimuotoa totesin sen kuitenkin liian pitkäksi, sillä voittamiseen vaadittiin kymmenen satunnaisen lajin pelaamista. Lyhyempänä rutistuksena pelimuoto olisi voinut olla houkuttelevampi.

Parempi versio

Sekä tasku- että kotikonsolien versiot palvelevat tietysti hieman erilaisia lähtökohtia, joten niiden suora vertaaminen keskenään ei toimi. Siinä missä taskuversiossa oli kiva yksinpelattava pieni seikkailu, puuttuu sellaiset kokonaan Wii U -versiosta, jossa on myös vähemmän lajeja, mutta jotka tuntuvat huomattavasti paremmin toteutetulta ja syvällisemmiltä. Iso osa 3DS-version kisailuista oli omaan makuuni liiallista häseltämistä.

Mii-hahmojen kanssa voi höpistä rannalla ja välillä myös Mario- ja Sonic-hahmot piipahtavat paikalla.

Mii-hahmojen kanssa voi höpistä rannalla ja välillä myös Mario- ja Sonic-hahmot piipahtavat paikalla.

Myös audiovisuaalisten seikkojen vertailu on aika turhaa, sillä sanomattakin selvä, että Wii U -versio vie voiton. Mielestäni Wii U -versiota oli mukava katsoa, vaikka Mii-hahmojen tunkeminen joka paikkaan alkaakin jo hieman tympiä. Toisaalta olin myös yllättynyt siitä, että Mario & Sonic -hahmoja oli hyödynnetty yllättävän vähänkin, niitä olisi voinut hyväksikäyttää hieman isommaltikin pelissä jotenkin.

Tämän pelin arvostelu on omien kiireideni takia valitettavasti ajankohtansa puolesta varmaankin liian myöhässä. Nyt kun olympiahuuma on jo mennyt ohi, ei se ole ehkä enää niin ajankohtainen kuin pari kuukautta sitten olisi ollut. Yksinpelattavaksi en peliä oikein pitemmän päälle uskalla suositella, mutta jos kevyet urheilupelailut ystäväpiirin illanistujaisissa kiinnostaa, voisi Mario & Sonic at the Rio 2016 OIympic Games olla kurkistamisen arvoinen tapaus Wii U:lla.

Mario & Sonic at the Rio 2016 Olympic Games

Genre: Urheilu
Ikäraja: 7
Sega Sports R&D / Nintendo
Testattu: WIIU
Saatavilla: WIIU
Pelattu: Kultamitalleita kerätty, palloiltu Copacabanalla ja edustettu Suomea.


LISÄÄ JUTTUJA:

Lakkautettu kylä Michelangelo: Love and death Dylan