Maktub

14.01.2016
Teksti:
Fiilis: Hyväntahtoinen

Tammikuussa monella alkaa uusi elämä uusine lupauksineen ja haasteineen. Tälle tielle tarvitaan oppaita, joissa neuvotaan, miten tavoitteita saavutetaan. Erittäin ennakkoluuloinen toimittaja päätti lähteä matkalle Paulo Coelhon kanssa. Toisille Coelho on henkinen guru ja tärkeä opas elontiellä. Meille toisille taas teokset ovat tekopyhillä latteuksilla rahastamista. Yritetäänpä ajatella toisin – siitähän uudet alut kasvavat.

Maktub koostuu pienistä tarinoista, jotka Coelho keräsi yhteen jo vuonna 1994 Folca de S. Paulo -lehteen kirjoittamistaan kolumneista. Jokaisella pienellä sivulla on pieni tarina, jossa on opetus. Esipuheessa vertauksia rakastava Coelho kertoo Anthony de Mellon sanoja lainaten ”Minulla on ollut vain kankaankutojan osa, loimea ja kudetta en voi laskea ansiokseni.” Tarinat ovat Coelhon oppi-isän opetuksia, tai eri uskonnoista, etenkin kristillisestä perinteestä, poimittuja kertomuksia. Maktubin tarinat alkavat useimmin: ”Oppimestari sanoo”. Sen jälkeen tulee kertomus ja lopuksi opetus:

”Jokaiselle päivälle on oma ihmeensä. Ota siunaukset vastaan, ahkeroi ja luo pienet taideteoksesi tänään. Huomenna saat lisää.”

Lainaus kuvaa hyvin edustavasti teosta – tällaisesta Maktubissa on kyse. Riippuu hyvin paljon mielentilasta, miten Coelhon leveällä pensselillä maalaamat ajatukset osaa ottaa vastaan. Esimerkin ajatus on kaunis, kannustava ja ehkä lohduttavakin. Huomasin, että tarinat upposivat parhaiten alitajuntaani sujuvuudellaan, maatessani neljättä päivää sängyssä kovassa kuumeessa.

Suurin osa kertomuksista on tuttuja – Jobin kertomuksesta on useampikin versio ja mukaan mahtuu myös tarina toukasta, joka kotelovaiheen jälkeen herää eloon kauniina perhosena. Vertausten ja symboliikan ymmärtäminen ei vaadi kattavaa kirjallisen perinteen tuntemista. Haastavia tai älyllisiä ajatuksia ei ole tarjolla.
Yksinkertainen ja sujuva kerronta naamioi coelhomaiseen tapaan sisäänsä itsestäänselvyyksiä ja latteuksia. Jumalaa ja henkisestä kasvua lähestytään monelta suunnalta. Tarinoiden lopussa Jumala tai joku henkinen mestari näpäyttää pikkumaisesti väärin toiminutta. Kateus, ylpeys ja muutkin pikkukakkosen klassikkosarja Käytöskukkasen jaksot tulevat väistämättä mieleen.

Coelho on maineensa veroinen sekä hyvässä että pahassa tässäkin pienessä kirjassa. Kirja olisi hyvin helppo lytätä ja etsiä naurettavia vertauksia ja typeriä latteuksia älylliseen ruumiinavaukseen. Pieni kirjanen on kuitenkin jollain tapaa sympaattinen. Siihen tarttuu mieluummin pehmeillä tassuilla, kuin terävin kynsin. Sanoma on lopulta yleisinhimillinen ja on hienoa, jos joku saa Coelhon sanoista lohtua ja iloa elämäänsä. Jos osaa jättää kyynisyyden hetkeksi sivuun, ei näistä tarinoista kenellekään haittaa ole.

Erityismaininta kauniista kannesta, joka kuvaa oivallisesti sisältöä ja jossa lintu lähtee nousuun. (Satu Kontinen)

Maktub
Paulo Coelho

Bazar kustannus
Sivuja: 190
Suomentanut: Sanna Pernu


LISÄÄ JUTTUJA:

Sirpa Särkijärvi, Transkriptio 6 Samuli Putro anna puu