Maija Vilkkumaan Joku muu, mikä – livenä ja levyllä

Perjantai 13. oli onnen päivä

18.10.2017
Teksti:

Maija Vilkkumaan omat universumit säväyttävät kaikkia aisteja kerta toisensa jälkeen. Joku muu, mikä -kiertueen visuaalinen ilme ja uuden EP:n biisien tunnelmat yllättävät ja ravisuttavat.

Viime vuonna Maija Vilkkumaan Aja!-kiertue täytti eteläisen Suomen konserttisalit riehakkaalla rock’n’roll-karnevaalilla ja ainakin helmikuussa 2016 Helsingissä, Aleksanterin teatterissa näkemäni keikka oli yksi elämäni parhaista keikkakokemuksista. Tämän pohjalta Joku muu, mikä -kiertue hieman epäilytti ja jopa jännitti: EP:n biisit kuulostivat kyllä mielenkiintoisilta, mutta miten noin erityisen keikkakokemuksen voisi ylittää ja vielä teatteriin verrattaessa niin tavanomaisessa paikassa kuin Tavastialla? Odotin tavallisen hyvää peruskeikkaa, ja onnekseni huomasin aliarvioineeni artistin totaalisesti.

Joku muu, mikä -EP julkaistiin huonon onnen perjantaina 13. lokakuuta. Tämä EP tuntuu poikkeavan nykytrendistä monellakin tapaa: levy julkaistiin käytännössä vain digimuodossa, sillä julkaisupäivänä siitä ilmestyi vain kolmen LP:n erikoiserä. Levyllä on puolet aiemmin julkaistuja ja puolet uusia biisejä, ja niiden väleissä erilaisia välipuheita muodostamassa levystä omanlaisensa kokonaisuuden. Uusissa kappaleissa on pieni aavistus samaa tyyliä kuin Antti Tuiskun uudemmassa tuotannossa, joskin paljon särmikkäämmällä otteella.

Avausraita Unisex kahmaisee inspiraationsa tämän aikakauden puheenaiheista, ja irvailee suoraviivaiselle ”tyttö on tyttö ja poika on poika” -ajattelulle, jossa kaikki nähdään mustavalkoisena, eikä edes yritetä ymmärtää mitään siltä väliltä. Tämä kappale myös starttasi Tavastian keikan taustamusiikkina, samalla kun estradilla tanssi ihonmyötäisiin trikooasuihin pukeutunut pariskunta ja Vilkkumaa saapui lavalle näyttävässä glitterpuvussa ja kypärässä.

Keikalla kuultiin totuttuun tapaan sekä uutta että vanhaa tuotantoa. Vaikka kappaleiden tyylit eroavat toisistaan radikaalisti, oli kokonaisuus silti taattua Vilkkumaata. Yleisöä ilahdutettiin erilaisilla tehosteilla, esimerkiksi ennen keikkaa jaetuilla tehostelaseilla, jotka saivat kaiken kimaltelemaan villisti ja loivat mahtavaa kontrastia Vilkkumaan uusien, aiempaa paikoitellen vihaisempien kappaleiden kanssa.

Ennen keikkoja artisti keräsi Facebookissa faneilta erilaisia kysymyksiä ja keikalla niitä esitettiin Dear Eki -henkisesti biisien välissä. Tämä ja monet muut pienet nyanssit tekivät keikasta lämpimän ja välittömän: harva esiintyjä kyykkää lavalla niin antaumuksella että glitterhaalari repeää ja esittää silti seuraavat kappaleet täysin pokkana valtava reikä haaruksissaan.

Kokonaisuudesta erottui muutamia mieleenpainuvia yksityiskohtia: savuisella lavalla yksin laulettu ja itse kitaralla säestetty Bonnie & Clyde värisytti kylmiä väreitä selkäpiitä pitkin. Lisäksi taustayhtyeestä nousi esiin basisti Malla Rantanen, jonka olemus toi hymyn huulille, se kokonaisuudesta entistä paremman. Puhumattakaan siitä, kun Vilkkumaa asettui valtavaan kuplaan, jonka sisällä hän pystyi kellumaan katsojien käsien päällä pitkin Tavastian yleisömerta.

Mykkää raivoa ja kovaäänistä iloa

Maija Vilkkumaa itse luonnehtii Facebook-sivullaan uutta EP:tä näin:

”Tämä levy kertoo uhmasta, riemusta, surusta ja hauskuudesta. Maailman muuttumisesta ja muuttumattomuudesta. Mykästä raivosta ja kovaäänisestä ilosta.”

Allekirjoitan tämän – ja enemmänkin. Levyllä yhdistellään melodista poppia, elektronisia vihaisia sävyjä, ivailua ja irvailua, itselleen ja muille nauramisen iloa ja armotonta olemassaolon riemua. Laita Joku muu, mikä soimaan ja totea sama itse. Livenä tämän pääsee kokemaan pitkin syksyä ja talvea ympäri Suomen, sillä kiertue jatkuu aina joulukuun puoleen väliin asti. Osa keikoista on jo loppuunmyyty, joten toimi nopeasti, mikäli haluat kokea pienen palan kimaltelevaa Vilkkumaata.




LISÄÄ JUTTUJA:

Insomniumin & Swallow the Sun Suuret Seikkailupelit - Juho Kurokoski