Mafia 3

Kosto on suloista

Jo kolmanteen iteraatioonsa yltänyt Mafia-pelisarja on kahdella ensimmäisellä osallaan saavuttanut suurehkon fanijoukon. Uusimmassa osassa päästään tuoreisiin maisemiin ja aikakauteen kaikkine asiaan kuuluvine kliseineen. Mafia 3 kuitenkin liikkuu ehkä hieman pois pelisarjasta tutuista kuviosta – niin hyvässä kuin pahassakin.

Peli sijoittuu vuoden 1968 New Bordeaux’n, joka jäljittelee New Orleansia estetiikallaan. On isoa kaupunkia pilvenpiirtäjineen, esikaupunkialuetta tehtaineen ja rautateineen, slummia ja tietenkin rämettä, kuten asiaan kuuluu. Autot ovat myös jäljitelmiä aikansa vastaavista, mutta valitettavasti lienee lisenssisyistä, ettei mitään niin sanotusti aitoja autoja pelissä ei nähdä. Musiikki sen sijaan, aijai… musiikki on sitä aitoa itseään. Harvoin voi olla yhtä innoissaan pelin soundtrackista ja musiikista, sillä tässä tapauksessa se tuo peliin moninkertaisesti lisää tunnelmaa. Muistakin peleistä tuttuun tyyliin autolla ajaessa voi kuunnella radiota ja mitäpä muutamaan sieltä tulisi kuin kyseisen aikakauden kovimpia hittejä. Kun heti alkuvalikossa rävähtää soimaan All Along the Watchtower, kylmät väreet on taattu. Tai kun kesken kovimman takaa-ajon ja tulitaistelun radiosta alkaa soimaan Jefferson Airplanen Somebody to Love tai New Bordeaux’n aamuauringossa ajellessa taustalla pauhaa Born to Be Wild. Suorastaan täydellistä.

Mafia 3

Ääninäyttelyn juhlaa

Pelin protagonisti Lincoln Clay, erikoisjoukkojen sotilas, palaa Vietnamista kotiin löytääkseen vain lisää ongelmia. Asiat eskaloituvat ja mafia yrittää murhata Lincolnin. Tästä alkaa kostotarina ja pelin varsinainen juoni, joka etenee pikkuhiljaa päätehtäviä suoritettaessa. Välillä nähdään välähdyksiä tulevaisuudesta, joissa on asiaa tutkivan viranomaisen turinoita ja pätkiä oikeudenkäynnistä. Juoni on pohjimmiltaan aika peruskostotarina mafiameiningeillä, mutta pelin hahmot ja niiden esilletuonti tekevät siitä mielenkiintoisen seurattavan ja hahmoista kiinnostavia. Graafisesti hienojen välianimaatioiden lisäksi on pakko kehua ääninäyttelyä, joka on todella laadukasta. Hahmot tuntuvat aidoilta ja heräävät aivan eri tavalla eloon erinomaisten näyttelijöiden ansiosta. Tarinaan uppoutuukin kaiken tämän seurauksena yllättävän hyvin ja kosto tuntuu ai niin suloiselta.

Mafia 3

Mafia 3 on grafiikoiltaan pääosin varsin hyvän näköinen ja jäljittelee 1960-luvun lopun maailmaa onnistuneesti. Erityisesti välianimaatiot on toteutettu erittäin upeasti ja pelin hahmot tuntuvat eläviltä hyvin animoitujen kasvojen ja ruumiin liikkeiden ansiosta. Valitettavasti animaatioiden laatu ei välity aina peliin asti ja erityisesti variaation puute vaivaa etenkin taistelussa. Lisäksi pelimaailman taivas on jostain syystä aivan ala-arvoisesti toteutettu. Epämääräinen harmaa pilvimuhju peittää taivasta ja valaistus tuntuu muuttuvan välillä todella omituisesti sään vaihtuessa. Tähän kuitenkin onneksi tottuu ja yleensä taivas jää pienemmälle huomiolle. Asetukset ovat ihan kiitettävän kattavat ja päivityksen myötä pelin fps avattiin 60 asti pc:llä, mikä tosin olisi pitänyt olla itsestään selvä asia jo julkaisussa.

Toistoa toiston perään

Pelillisesti Mafia 3 keskittyy alueiden valtaamiseen, kuten monesti vastaavan kaltaisissa avoimen pelimaailman peleissä on ollut tapana. Lincoln Clay haluaa kostaa mafian murhayrityksen ja mitenkäs muutenkaan kuin käytännössä perustamalla oman rikollisjärjestön ja nakertaen mafian valtaa hitaasti alue kerrallaan. Tehtäviä on käytännössä muutamaa erilaista. Välillä tarinaa edistetään mielenkiintoisilla erikoistehtävillä, mutta pääasiassa vain tapetaan mafiaa, rikotaan paikkoja, varastetaan rahaa ja murhataan mafiapomoja. Tämä saattaa kuulostaa hienolta, mutta valitettavasti peli kärsii vakavasti itsensä toistamisesta. Lähes jokainen tehtävä on kopio toisesta ja jopa samoihin paikkoihin palataan useamman kerran murhaamaan lisää porukkaa. Alkuun se on kivaa, mutta pelin puolen välin jälkeen se alkaa tökkiä pahasti. Varsinkin koska suurin osa tehtävistä on pakollisia juonen edistämiseksi. Tuntuu ettei sisällön eteen ole jaksettu nähdä vaivaa ja verrattaessa vaikkapa GTA tai Saints Row -pelisarjoihin, mielenkiintoiset ja hauskat tehtävät ovat valitettavan harvassa.

Mafia 3

Pientä lisätehtävää on ripoteltu ympäri karttaa keräiltävien vinyylien, Playboy-lehtien ja vastaavien muodossa yhteensä 161 kappaletta. Kerättyään esimerkiksi Playboy-lehden pääsee pelivalikon kautta selailemaan autenttisia tissikuvia 1960-luvulta ja tietenkin lukemaan kiinnostavat artikkelit, jotka ovat tunnetusti lehden pääasiallinen sisältö, kröhöm. Ihan kiva lisä, mutta peliin se ei sinänsä tuo mitään lisää. Autojen tai päähenkilön visuaalista kustomointia pelissä ei valitettavasti ole, vielä. Huhujen mukaan nämä ovat tulossa DLC:ssä myöhemmin. Season pass onkin jo myynnissä 30 euron hintaan.

Mafia 3

Hiljaa hiljaa hiivitään

Taistelusta on sentään tehty kohtuullisen mielenkiintoista. Tilanteita voi lähestyä suoraan aseet laulaen tai hiipien kuin Solid Snake konsanaan. Hiljainen lähestyminen tuntuikin usein tehokkaimmalta ja hauskimmalta, varjoissa piilotellen ja taisteluveitsellä yksi kerrallaan vihollisia pudottaen. Myös hiljennettyjä aseita on mahdollista saada myöhemmin pelissä, jolloin vihollisia voi pudottaa äänettömästi myös etäältä. Tulitaistelu pelissä on perinteistä cover based -räiskintää, joka on toteutettu ihan riittävän hyvin, joskin välillä varsinkin lähellä olevien vihollisten kanssa pelin kuvakulmat aiheuttavat ongelmia. Kontrollit toimivat kuitenkin pääosin mukavan sulavasti, ainakin näppäimistöllä ja hiirellä.

Mafia 3

Aseita on kohtuullisen paljon erilaisia: pistooleita, haulikoita, kivääreitä, kranaatteja ja muutama erikoisase. Kaikilla aseilla on erilaiset ominaisuudet, mutta käytännössä en huomannut juuri suurta eroa millä vihollisia lahtasin. Edelleenkin pelin paras ase on Lincolnin taisteluveitsi ja brutaalit lopetusliikkeet kun vihollisen taakse pääsee hiipimään huomaamatta. Kaikkia aseita ei saa heti alkuun vaan ne avataan valtaamalla alueita ja tekemällä tehtäviä alueiden pomoille. Samalla tavalla voi myös avata päivityksiä Lincolnin kykyihin, sekä muutamia erikoiskykyjä, joilla voi esimerkiksi pyytää toimittamaan auton tai kadottaa poliisit perästään.

Mafia 3

Ajomallinnus on pelissä toteutettu kaksijakoisesti, eli asetuksista voi valita joko arcade-maisemman ajotuntuman tai simulaatiomallin. Ensinmainitussa auto pysyy helpommin hallinnassa erityisesti mutkissa ja sateella. Autojen ystäville simulaatio on kuitenkin ehdoton valinta jo pelkästään realistisemman ajotuntuman vuoksi, vaikka autot eivät muuten niin realistisia olisikaan. Autoissa jäi myös ärsyttämään niiden vahinkosysteemi, joka ei ole kovin realistinen. Autolla voi ajaa huoletta täysiä nokkakolarin ilman, että auto hajoaa tai kuski kuolee, mikä tavallaan syö aika paljon jännityksestä esimerkiksi takaa-ajoissa.

Mafia 3

Hauskaa mutta puuduttavaa

Mafia 3 oli todella odotettu peli, joka kuitenkin jäi ehkä kaikesta hypestään hieman vajaaksi. Kuori näyttää upealta ja tunnelma on kohdillaan, mutta sisältö on hieman liian höttöä. Pelin tunnelma ja asetelma ovat erinomaisia ja on todella sääli, että peli käy silti tylsäksi jo ennen puoltaväliä. Itseään toistavat ja tylsät tehtävät latistavat muuten erinomaista peliä, jonka ääninäyttely, hahmomallinnus ja musiikki on huippuluokkaa. Silti Mafia 3 on lopulta ihan nautittava peli, jonka varmasti pelaa kertaalleen läpi ihan mielellään, varsinkin jos pelisarja on ennestään tuttu tai sen kaltaiset avoimen maailman pelit kiinnostavat. Lisäksi pelin asetelma ja 1960-luvun loppupuolen meininki kolisivat ainakin allekirjoittaneeseen aivan täysillä ja antoivat hieman anteeksi pelillisen sisällön köyhyyttä.

Mafia 3

Genre: Action-adventure
Ikäraja: 18
https://mafiagame.com
Testattu: PC
Saatavilla: PC, PS4, XBOX
Pelattu: Pääjuonta ja sivutehtäviä yhteensä noin 30 tuntia.


LISÄÄ JUTTUJA:

Pokemon GO Plus Valomerkki