Linnakundin treeniopas

Rankkoja tarinoita ja rankkaa treeniä

22.05.2017
Teksti:
Fiilis: Inspiroitunut

”Jos minä pystyin treenaamaan sellissä ilman kalliita lisävälineitä ja -ravinteita ja pysymään kunnossa, pystyy siihen kuka tahansa muukin. Kova tahto vie läpi harmaan kiven. Tämä kirja on samalla tarina selviytymisestä. Se antaa myös lukijalle mahdollisuuden avata ikkunan ja katsoa sisään vankilamaailmaan ja sen asukkeihin.”

Jan Jalutsi tunnettiin aiemmin nimellä Jan Stefan Moilanen. Hän on yksi tunnetuimpia suomalaisia pankkiryöstäjiä ja vankikarkureita, minkä lisäksi hänet on median toimesta kruunattu myös Pohjoismaiden vaarallisimmaksi mieheksi. Tämä jälkimmäinen väite tuntuu tosin hieman oudolta sitä taustaa vasten, että Jalutsia ei ole koskaan tuomittu väkivaltarikoksista. Kirjan toinen kirjoittaja Teija Huovila puolestaan opiskelee sosiaalialaa ja työskentelee sivutoimisena valokuvaajana. Liikunnallista ja urheilullista taustaa hänellä on kilpapyöräilystä, jonka hän joutui lopettamaan vakavan ylikuntotilan seurauksena. Oman äänensä kirjassa saa kuuluviin myös Marko Lönnqvist, jonka yhdessä Jarkko Sipilän kanssa kirjoittama kirja Elämäni gangsterina oli yksi vuoden 2016 luetuimpia kirjoja Suomessa.

Omissa ennakko-oletuksissani ajattelin Linnakundin treenioppaan olevan kirja, joka keskittyisi pääasiallisesti sellaisiin liikkeisiin ja tekniikoihin, joita olisi mahdollista tehdä ilman sen parempia laitteita ja apuvälineitä. Todellisuudessa kirjan tekniikkaosio, sen meat and bones, on verrattain tavanomainen mutta samalla todella laadukas esitys treeniliikkeistä, joiden luonnollisin suorituspaikka on kohtuullisesti varusteltu kuntosali. Tuota kaipaamaani alkukantaisempaa treeniä löytyy kyllä Jalutsin lennokkaista muisteloista ja kirjan vaikuttavasta kuvituksesta, mutta noin yleisesti ottaen Linnakundin treeniopas on yllättävänkin perinteinen salikirja.

Vaikka Jalutsin ja Huovilan teos ei tekniikkaosionsa puolesta eroa kauheasti muista asiallisesti kirjoitetuista ja kuvitetuista salikirjoista, on sillä kuitenkin hyveitä, jotka nostavat sen monen arkisemman kirjan yläpuolelle. Tärkein näistä on Jalutsin jokseenkin ainutlaatuinen henkilöhistoria, joka muotoaa itsensä kirjan sivuilla elämänmakuiseksi ja karun humoristiseksi proosaksi, jonka äärellä olisi viettänyt mielellään enemmänkin aikaa. Voisin kuvitella, että aika monet niistä, jotka tutustuvat Jalutsin kirjalliseen työhön ensimmäistä kertaa Linnakundin treenioppaan muodossa, ryhtyvät kaivelemaan esiin myös hänen aiempia vankilakirjojaan. Näin ainakin aion itse tehdä.

Tervetullutta ja raikasta linjasta poikkeamista edustaa myös kirjan doping-aineita käsittelevä osio, jonka lopussa oman puheenvuoronsa saa Marko Lönnqvist. Harvoin tulee vastaan näin suoraa ja tasapainoista tekstiä ilmiöstä, jonka olemassaolon laajuutta itse kukin aavistelee mutta jota oikein kukaan ei halua tunnustaa. Virallisessa liturgiassa dopingin syntiin syyllistyvät vain harvat – ja yleensä silloinkin muut kuin suomalaiset – vaikka todellisuudessa rajan yli kulkeutuvat ainemäärät kertovat aivan jostain muusta.

Yhteensummaten sanoisin, että Linnakundin treeniopas on erinomainen salikirja, mutta se on samalla myös paljon enemmän. Se on tarina tahdosta, selviytymisestä ja periksiantamattomuudesta. Jos aiot hankkia vain yhden treenikirjan elämäsi aikana, niin olkoon se tämä.

Linnakundin treeniopas
Jan Jalutsi & Teija Huovila

Docendo
Sivuja: 183


LISÄÄ JUTTUJA:

ilosaari Royal Blood Robin Hoodin sydän, näytelmä, Turun Kaupunginteatteri, Julia Korander, Markus Järvenpää, Robin Hood, Marion, teatteri