Liisan seikkailut peilimaailmassa

Liisan seikkailut peilimaailmassa on elämysmatka

24.07.2016
Teksti:
Fiilis: Yllättynyt

25. toukokuuta ensi-iltansa saanut, James Bobin ohjaama Liisan seikkailut peilimaailmassa on suoraa jatkoa vuonna 2010 ilmestyneelle Liisa Ihmemaassa -elokuvalle. Kummankin elokuvan on käsikirjoittanut Linda Woolverton.

Suositteltavaa on katsoa ensimmäisen osa, jotta saa jatko-osasta mahdollisimman paljon irti. Ensimmäinen osa sijoittui aikaan, jolloin Liisa oli 19-vuotias ja häntä uhkaa avioliitto ylimielisen jalosukuisen tylsimyksen kanssa. Ahdistunut Liisa päätyy Ihmemaahan, jossa hän tajuaa olleensa siellä ennenkin – kolmeatoista vuotta aiemmin.

Kolmentoista vuoden aikana Punainen Kuningatar (Helena Bonham Carter) on noussut julmaksi diktaattoriksi mestaten kaikki tielleen astuvat. Liisa päätyy Valkoisen Kuningattaren (Anne Hathaway) riveihin taistelemaan tämän jättipäistä siskoaan ja tämän hirmuista Pekoralisti-hirviötä vastaan. Elokuvan loppupuolella käydään eeppinen taistelu suurella shakkilaudalla, joka päättyy Liisan surmatessa Pekoralistin. Valkoinen kuningatar häätää siskonsa joukkoineen erämaille ja Liisa palaa omaan maailmaansa – luvaten Hatuntekijälle palaavansa vielä joskus.

Liisan seikkailut peilimaailmassa sijoittuu muutaman vuoden päähän ajasta, johon ensimmäinen elokuva loppui – poikkeuksellista kyllä, ja ehkä jopa hieman arvattavaa, koska Burton jättäytyi tällä kertaa pois ohjaajan roolista – jatko-osa on edeltäjäänsä parempi.

Aika unohtuu

Liisan seikkailut peilimaailmassa ei ala edeltäjänsä tavoin matelemalla 1800-luvun väsyttävissä juhlissa, vaan ampaisee suoraan kohti seikkailuja. Tässäkään elokuvassa Liisa ei malta kauaa viihtyä oikean maailman ongelmien parissa, vaikka hänellä riittäisi työnsarkaa siinäkin. Alussa Liisa esitellään pelottomana kapteenina ohjaamassa kuolleen isänsä alusta kohti kotisatamaa, mutta varsin pian hyppää esiin Liisan jo tutuksi tullut epävakaisuus ja hän pakenee peilin läpi Ihmemaahan.

Elokuvan ensimmäinen osa oli niin tyhjentävä kokonaisuus, että jatko-osa on ilmiömäisellä tavalla rakennettu lähes kokonaan sen varaan, saaden siitä siltikin edeltäjäänsä toimivampi. Siinä missä ensimmäinen osa hyppeli epätasaisesti sinne tänne, tästä elokuvasta on helppo saada kiinni. Kiteytettynä elokuvan juoni keskittyy masentuneen Hullun hatuntekijän (Johnny Depp) perheongelmiin, sekä Kuningatarten (Anne Hathaway ja Helena Bonham Carter) vaikean sisarussuhteen korjaamiseen. Uutena hahmona elokuvassa nähdään itsekäs Herra Aika (Sacha Baron Cohen), joka toimii Suuren kellon portinvartijana ja vastoin odotuksia, sopii elokuvaan erittäin hyvin.

Cohen tuo mukanaan sopivan ripauksen huumoria, jota ensimmäisestä osasta jäi hieman uupumaan. Luonnollisesti kuvioissa pyörivät vanhat tutut hahmot; kuten Valkoinen kani (Michael Sheen), Absolem (Alan Rickman) sekä Irvikissa (Stephen Fry). Hatuntekijän painostuksesta Liisa matkustaa ajassa varastaakseen Kronosfäärin.

Kronosfääri on metallinen taikapallo, jota säilytetään Suuren Kellon kammiossa ja se antaa ajalle voimaa. Taikapallon avulla Liisa yrittää deletoida Hatuntekijän mahdollisen suruun kuolemisen, sekä kuningatarten välirikkoon johtaneet tapahtumat. Matkallaan Liisa törmää eri ajassa sekä vihollisiin että ystäviin, ja juoksee henkensä kaupalla kilpaa aikaa vastaan.

Ilmiömäinen fantasiamaailma

Puvustaminen, lavastukset ja maskeeraukset ovat elokuvassa omaa luokkaansa. Suunnittelijat ovat tehneet loistokkaan työn fantasiamaailman luomisessa ja ajan kuvailussa. Elokuva on elämys, sen aikana ei tule vilkuiltua kelloa loppumisen toivossa, vaan sadankahdentoista minuutin ajan uppoutuu täysin vaihteleviin ja kiinnostaviin juonenkäänteisiin.

Ainoat miinuksen annan liian monille sivuhahmoille, sekä Mia Wasinowin roolisuoritukselle. Wasinow on toki erittäin lahjakas näyttelijä, mutta luontevuus ja heittäytymisen taito loistavat poissaolollaan, ja ainakin itse jäin Liisan rooliin niitä kaipaamaan.

Liisan seikkailut peilimaailmassa

Walt Disney Studios Motion Pictures AB
Formaatti: Elokuva


LISÄÄ JUTTUJA:

Mario & Sonic Maija Vilkkumaa Kolme iloista rosvoa