The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Eksyksissä Hyrulessa

Nintendon tuoreen Switch-konsolin myötä uudet tuulet puhaltavat myös Hyrulen valtakunnan suuntaan uutuuspelissä The Legend of Zelda: Breath of the Wildissa. Pelisarjan uusimmassa osassa aikaisempia tuttuja konventioita on muutettu rankalla kädellä ja voisi jopa sanoa, että on hetkiä jolloin peli ei edes tunnus Zeldalta, niin erilainen kokemus se on. Mutta onko se sitten hyvä peli vai eikö ole?


Vanha sianturpa Ganon on taas vauhdissa, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että Hyrulen valtakuntakin on taas ongelmissa. Tämä ei siis ole ainakaan muuttunut. Aina se kärsäkäs jotain ilkeyksiä juonii! Aikaisemmin kukoistanut Hyrule on pelin alkaessa melkoisessa alennustilassa; hirviöitä on joka puolella, maassa asuvat kansat ja kansalaiset ovat pääasiassa eristäytyneet omien lajiensa kaupunkeihin. Erämaassa, siinä pelin “the wildissa”, ei ole kovinkaan turvallista liikkua yksin.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Pelin sankari Link herää pitkään kestäneestä staasiunesta muistamatta menneisyydestään yhtään mitään. Muutaman saatesanan, dialoginpätkän ja parin pointterin pohjalta seikkailu alkaa. Alkuun pelaaja on jyrkänteillä erotetun – pelin perusmekaniikat opettavan tutorialalueena toimivan Great Plateaun päällä – pienen totuttelun jälkeen Link sysätään kunnolla matkaan kukistamaan Ganon itselleen parhaaksi toteamallaan tavalla.

Villin erämään uudet tuulet

Jos se ei ollut jo Nintendon mainospuheiden perusteella tiedossa, niin jo pelin ensiaskeleiden aikana käy hyvin selväksi ettei sen perinteisimmän kaavan mukaista Zelda-peliä ole luvassa. Heräämiskammiosta ulos tultaessa maisema jatkuu silmänkantamattomiin. Polkua alaspäin kulkiessa näkyy puita, joista voi poimia itselleen omenia. Kasvaapa puiden juuressa poimittavia sieniäkin, selvästi tässä on crafting-materiaalien keräilystä kyse.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Kontrolleihin tutustuessa voi jo huomata, että normaalin hyppimisen lisäksi Link voi melko vaivatta kiivetä myös puita ja kalliota pitkin. Pelihahmon kohdalla näkyy vihreä energiamittari, joka kertoo Linkin jaksamisesta, kunnes on huilattava hetki sen täyttymiseksi. Stamina konkretisoituukin hyvin juoksupyrähdyksiä ja kiipeilyä tehdessä. Hieman myöhemmin mukaan tulee myös eräänlaisella liitovarjolla lentely.

Seikkailujen aikana kohtaamat objektit toimivat, pääasiassa siis, puhummehan fantasiamaailmasta, aivan normaalien fysiikanlakien mukaisesti. Tavarat valuvat alamäkeä pitkin ja kulkevat virran mukana. Jos esimerkiksi vierität vaikkapa puunrunkoa tai isoa kivenlohkaretta mäkeä alaspäin, pyörivät ne alkuponnistuksen jälkeen omalla painollaan niin pitkään, kunnes niiden liikemomentti loppuu. Kiviä ja muuta roskaa voikin siis pyöritellä vaikkapa alapuolella olevien vihollisten päälle ilkeillessään tai niin halutessaan.

Yksi merkittävä uudistus on aiemmin mainitsemani crafting. Lähes kaikkialta maailmasta voit löytää erilaisia aineksia, joilla valmistaa ruokia ja juomia. Osaa komponenteista voi myös käyttää Great Fairyjen luona omien varusteiden tasojen päivittämiseen ja paranteluun. Ruokia ja eliksiirejä käyttämällä Link parantaa taistelussa saamaansa vahinkoa, mutta voi myös saada erilaisia status-boostauksia, jotka vaikkapa antavat lisää kestävyyttä, sietokykyä kuumaa tai kylmää vastaan.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Ajatuksena ruokien ja eliksiirien kanssa puuhastelu on todella kiva, mutta mielestäni se on toteutettu hieman keskinkertaisesti ja kömpelösti. Mitään erillistä reseptikirjaa ei ole, vaan reseptit pitää opetella itse. Vaikka valmiiden kokkailujen ja keitosten reseptit voikin nähdä, joutuu ne silti painamaan itse mieleensä. Joku ohjevihko olisi kätevä, johon voisi sitten vaikkapa löytää ja saada uusia reseptejä.

Myös tapa jolla ruokia ja eliksiirejä valmistetaan, on epäkäytännöllinen; komponentit napataan yksi kerrallaan isosta materiaalivalikosta syliin, jonka jälkeen ne heitetään paistinpannulle valmistumaan. Tämä prosessi pitää suorittaa joka kerta erikseen, eikä voida esimerkiksi tehdä yhdellä kertaa vaikkapa kymmentä kappaletta samaa annosta ilman jatkuvaa valikkohärdelliä. Yhden tai kahden annoksen kohdalla tämä vielä menettelee, mutta isompia varastoja tehdessä se on vain yksinkertaisesti liian työlästä ollakseen hauskaa. Tämänkin olisi voinut tehdä mukavammin valitsemalla vaikkapa yllä kaipailemastani reseptikirjasta joku annos ja komentaa Link tekemään X-määrä annoksia. Ei tämä nyt varsinaisesti suuri ongelma ole, mutta huomasin silti harmittelevani tätä melko usein.

Niin kaunis on maailma

Pelimaailma on todella laaja ja sisältää aiempien pelien tapaan tuttuja alueita, kuten vaikkapa gerudojen autiomaan ja Death Mountainin, jonka juurella goronit asustavat. Hieman perinteisemmin voisi sanoa, että on “tulimaa” ja “jäämaa”. Pelejä pelaavat varmasti ymmärtävät mitä tarkoitan.

Ääriolosuhteita sisältävät alueet pakottavat Linkin myös miettimään hieman varustustaan, sillä liian kylmässä Link voi jäätyä hengiltä ja luonnollisesti liian kuumassa hän meinaa paistua. Tässä astuvat kuvaan erilaiset varustukset, jotka antavat kestävyyttä tällaisia olosuhteita vastaan. Myös niillä erikseen keiteltävillä eliksiireillä voi helpottaa ahdinkoa väliaikaisesti näissä tapauksissa, vaikka luonnollisesti oikeanlaisen asustekokonaisuuden valitseminen on pidempiaikainen ratkaisu.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Tutkittavaa ja koluttavaa siis riittää, eikä aikakaan kun sormi on jo suussa. Minne sitä nyt sitten menisi? Pelaajalle annetaan hieman suuntaviivoja joiden mukaan voisi edetä, mutta mitään pakottavaa tarvetta niitä ei ole noudattaa. Lineaarisuudesta ja liiasta ohjailusta peliä ei voi syyttää, usein huomaakin horisontissa näkyvän jotain mielenkiintoista ja ei aikaakaan, kun on jo siellä jossain rymyämässä jotakin.

Avoimen maailman pelien tapaan tämä on siinä mahdollisuus missä uhkakin. Suuressa vapaudentunteessa haahuillessa voi helposti käydä niin, ettei pelaaminen varsinaisesti edisty. Harhautuminen on kuitenkin ollut selkeästi yksi Breath of the Wildin perussuunnittelupalikoita, eikä nyt ole niinkään tarkoitus tehdä asiaa X, vaan enemmänkin eläytyä maailmaan ja huomaamattaan tehdä Y ja Z, jonka jälkeen ehkä palata tekemään se asia X:kin loppuun. Tämä vaati kuitenkin kaavoihin kangistuneelta Zelda-pelaajalta hieman totuttelua, ennen kuin osasin orientoitua tähän tapaan kunnolla.

Pyhäköt ja jumalaiset pedot

Perinteisesti Zelda-seikkailut on jakautunut aina isomman ulkomaailman ja siellä sijaitsevien pienempien luolastojen välillä ramppaamiseen. Breath of the Wild tekee tähän kaavaan hieman muutoksia, eikä pelissä ole enää varsinaisesti luolastoiksi määriteltäviä paikkoja.

Perinteiset luolastot onkin nyt korvattu pyhäköillä, jotka ovat periaatteessa lyhyitä ja ytimekkäitä miniluolastoja. Kaikki ylimääräinen on poistettu ja jokaisessa pyhäkössä on yksi pääidea, jonka pohjalta se toimii. Ongelmat tai tarvittavat taistelut suoritettuaan ratkaisusta saa palkkioksi Spirit Orbin, joka korvaa myös aiemman sydämenkappaleiden metsästyksen, ja jolla voi sitten myöhemmin lunastaa lisää täysiä sydämiä HP-mittariin tai kasvattaa Linkin staminamittaria.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Pyhäköitä on paljon koluttavaksi ja ne löytyvät ripoteltuina ja joskus piilotettuna sieltä täältä pitkin Hyrulen laajaa maamassaa. Yhteensä niitä on 120, joten aivan heti niitä kaikkia ei ole ratkomassa.

Jumalaiset pedot, eli Divine Beastit ovat myös eräänlaisia luolastoja pelissä. Ne ovat jonkinlaisella taikavoimalla toimivia jättikokoisia mekaanisia robottieläimiä. Näissäkään ei ole kyse “normaaleista Zelda-luolastoista”, vaan Divine Beastien pelimekaniikat on sidotty hyvin paljon niiden fyysiseen olemukseen ja sen manipulointiin.

Pelin viimeisenä koitospaikkana toimiva Hyrulen linna on lähimpänä alkuperäisten luolastojen mallia, mutta sekin on Divine Beastien kanssa saumattomasti yhteydessä ulkomaailmaan, joten omasta täysin suljetusta ympäristöstään siinäkään ei ole kyse. Tällaisiakin luolastoja olisi voinut olla vielä muutama lisää muistuttamassa hieman perinteisemmistä ajoista.

Bokoblineita ja moblineita tunti turpaan!

Tähän äärettömään Hyrulessa harhailuun liittyy vahvasti myös taistelu ja taisteluista selviytyminenkin. Yleensä aiemmissa Zeldoissa varusterepertuaari kasvaa pelin edetessä. Uusia välineitä on saanut aina yhdestä luolastosta kappaleen kerrallaan. Vaan tällä kertaa asiat hoidetaan hieman toisin.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Pelin aloitusalueelta saa jo melkein heti pommit, jousipyssyt ja muut vastaavat hyppysiinsä. Kaikki tarvittavat varusteet ovat siis jo kasassa muutaman tunnin pelaamisella, jonka jälkeen kyse onkin enemmän siitä, kuinka oppii käyttämään varustusta oikein ja oikeassa tilanteessa. Vaikka väliotsikossa rehentelenkin vihollisten turpasaunoilla, niin taisteleminen on välillä melko vaikeaakin jopa ja yleensä se olin minä joka otti runtua vihollislaumoilta.

Aseet ja niiden erilaisuus on tällä kertaa myös suuremmassa roolissa kuin aikaisemmin ja niitä on todella paljon. Aseiden tyypit vaikuttavat luonnollisesti siihen miten niitä käytetään taistelussa ja tietynlaiset aseet ovat käteviä erilaisiin vihollisiin nähden. Samaten aseiden tehokkuus ja kestävyys vaihtelee aseiden materiaaleista ja tyypistä johtuen. Kestävyys on olennaista, sillä aseet nimittäin kuluvat nyt käytössä. Etenkin alkupään aseet tuppaavat hajoamaan melkoisen nopeasti, joten niitä saa aina olla vaihtamassa ja hamstraamassa uusia.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Aseita, kilpiä, jousia ja nuolia voi vaihtaa taisteluntuoksinnassa kätevästi, joskin inventaariotilan kasvaessa listoista alkaa tulla etenkin melee-aseiden kohdalla melko ärsyttäviä. Ehkä jonkinlaista pinoamista olisin kaivannut tuohon pikavalikkoon, mutta nykyisenkin kanssa voi työskennellä.

Suuremmat pomo- ja välipomotaistelut on yleensä aina sijoitettu Zeldoissa luolastojen puolivälin ja lopun tuntumaan. Breath of the Wildista löytyy näitä niin sanottuja minipomoja ripoteltuina myös pitkin poikin Hyrulea. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että jos se on iso ja pitää kovaa ääntä, niin kierrä se kaukaa. Ajan mittaan alkavat toki isommatkin otukset tippua, mutta etenkin alussa kohtaamiset ovat usein aika kohtalokkaita.

Paras 3D-Zelda

On hienoa nähdä kunka Nintendo on lähtenyt kokeilemaan reilusti ja rohkeasti jotain uutta niin rakastetulla pelisarjallaan kuin The Legend of Zelda. Voisi jopa sanoa, että en olisi voinut uskoa, että näin rajusti oltaisiin vanhoja kaavoja laitettu sileäksi ja keksitty uutta. Toki pelissä on riittävästi tuttuja piirteitä, sen yhä tunnistaa Zeldaksi, mutta tällaista rohkeutta on arvostettava. Omissa kirjoissani ja pelikokemus tuoreena muistissa väittäisin Breath of the Wildia parhaaksi 3D-Zeldaksi. Monet sanoisivat varmaan parhaaksi Zeldaksi, mutta annan kuitenkin nostalgian viedä omalla kohdallani voiton vanhojen eduksi.

Audiovisuaalisesti peli on sellainen kuin Zeldan toivoisikin olevan, Hyrule on komea kaikessa värikirjossaan ja visuaalinen tyyli on muutenkin miellyttävä. Avainkohtien dialogien ääninäyttely tuntuu hieman oudolta kuulla ja osa englanninkielisistä ääninäyttelijöistä tuntuvat hieman övereiltä, mutta niihinkin tottuu.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Pelaamani Switch-versio pyöri varsin hyvin, kun suorituskykyongelmia korjanneet päivitykset oli julkaistu. Sen jälkeen en juuri huomannut ruudunpäivityksen tippumista tai mitään muutakaan ongelmaa. Switchin suoritustehoja on tietysti jonkin verran kritisoitu, mielestäni laite joka pystyy tekemään näin nätin pelin kuin Breath of the Wild on kuitenkin tarpeeksi suoritustehoinen. Toki piirtoetäisyys voisi aina olla pidempi ja grafiikkaa tarkempaa, mutta mihin tämä ikinä loppuisi? Tällaisenaan peli on tarpeeksi nätti.

Pelattavaa on aivan älyttömästi. Oma pelikokemus oli pakko “jättää kesken” 85 tunnin kohdalla ja käydä nukuttamassa Ganon ikiuneen. Olisin varmaan voinut käyttää ikuisuuden Hyrulen tutkimiseen, varusteiden päivittämiseen, pyhäkköjen koluamiseen ja Korok seedien etsimiseen, mutta valitettavasti kaikkeen ei yksinkertaisesti riitä aika! Ehkä palaan jossain vaiheessa takaisin, viimeistään luvatun lisäsisällön merkeissä.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild

Genre: Seikkailu
Ikäraja: 12
Nintendo
Testattu: Switch
Saatavilla: Switch, WIIU
Pelattu: Ganonille näytetty kaapin paikka ja Hyrulea koluttu noin 85 tunnin edestä. Paljon jäi vielä löytämättä.


LISÄÄ JUTTUJA:

Turtle Beach Drift X-Large