Kuukauden klassikkoelokuva: Taskuvaras (Ranska 1959)

14.02.2016
Teksti:

Robert Bressonin (1901–1999) lakoninen tyyli jakaa mielipiteitä. On väitetty, että Bresson teki elokuvia vain pienelle piirille – lähinnä muille elokuvantekijöille. Elokuvan harrastajien keskuudessa hän on hyvin arvostettu, mutta suurelle yleisölle hän on jäänyt tuntemattomaksi. Taskuvaras kuuluu Bressonin merkittävimpiin ohjauksiin.

Bressonin vaikutusta elokuvaan ei voi kiistää. Aki Kaurismäelle hän on ollut suurin tyylillinen vaikuttaja. Myös ranskalainen rikoselokuvan mestari Jean-Pierre Melville on maininnut Bressonin esikuvakseen. Ohjaaja pyrki tekemään ”puhdasta elokuvaa”, jossa käytetään juuri elokuvataiteelle ominaisia keinoja. Erityisesti hän halusi erottautua valtavirta-ohjaajien tavasta ”filmata teatteriesityksiä” tai ”kuvittaa konserttisävellyksiä”. Bressonin elokuvat ovat hyvin pelkistettyjä ja jokainen kuva on tarkkaan mietitty. Näyttelijät ovat pääasiassa amatöörejä, joita Bresson kutsui malleiksi. Mallien työ on ilmeetöntä, mutta uskottavaa. Elokuvissa ei ole mitään liikaa. Ääniraita koostuu pääosin luonnollisista äänistä ja kuvauspaikat ovat autenttisia.

Taskuvarasta voisi kutsua malliesimerkiksi mestariohjaajan tyylistä. Taidonnäytettä ei voi kuin ihailla, mutta elokuva on toisaalta hyvin tympeä. Elokuvasta on helppo olla pitämättä. Päähenkilö Michel (Martin LaSalle) on Pariisissa pienessä murjussa elävä taskuvaras. Michel on kyyninen sivullinen jonka motiiveja ei selitetä. Häntä riivaa yksinkertaisesti vimma varastaa ja kehittää väsymättä taitojaan. Taskuvaras on Michelin tunteeton päiväkirja lopulta vankilaan johtavista tapahtumista.

Michel on elossa ainoastaan toteuttaessaan varkauksiaan. Rahalla ja omaisuudella ei tunnu olevan hänelle merkitystä. Muut ihmiset ovat hänelle vain välineitä – lähes kasvottomia ja piirteettömiä objekteja. Ainoa merkityksellinen ihmiskontakti on poliisitarkastaja, joka saa Michelin kiinni varkaudesta. Hänen kanssaan käymistä keskusteluista saa pienen vihjeen Michelin ajatusmaailmasta. Michel kertoo filosofiastaan, jossa joillakin valituilla ihmisillä olisi vapaus tehdä mitä haluaa – tässä tapauksessa rikoksia. Nietzschen esittämä henkisesti korkealla tasolla oleva yli-ihmisen ajatus on selkeästi sisäistetty, mutta Michel ei tunnu tosissaan uskovan siihenkään.

Kaikki elokuvat ovat vaarallisia, tai sitten rakkaustarinoita

Robert Bresson kuvaa tekemistä ja tapahtumia keskittymällä lähikuviin toimivista käsistä. Varkaudet näytetään yksityiskohtaisesti. Kädet tunkeutuvat taskuihin, avaavat laukkuja ja irrottavat kelloja ranteesta. Suomessa sensorit olivat hereillä ja elokuva kiellettiin. Elokuvaa ei koskaan esitetty Suomen teattereissa. Kielto kumottiin vasta vuonna 1965. Lähikuva toiminnasta on Bressonin tavaramerkki ja erityisen elokuvallinen keino.

Bressonin kaiken ylimääräisen pois jättävä tyyli antaa mahdollisuuden lähes rajattomalle määrälle erilaisia tulkintoja. Näin on Taskuvarkaankin kohdalla. Tulkinnat ovat mielenkiintoisia ja varmasti kaikki oikeita. Toisille elokuva on kertomus yksinäisyydestä, toisille taas vapaudesta tai ihmisen koskettamisesta. Eräässä tulkinnassa elokuva on aivan erityinen rakkaustarina. Miksi ei olisi, sillä lopussa valo kauniin neidon kasvoilla kertoo vapahduksesta. Kaltereiden takaa Michel ymmärtää vain rakkauden olevan todellista vapautta.

robert bresson pickpocketYleisimmin tulkinnoissa esiintyy ajatus, että Taskuvaras on Bressonin versio Dostojevskin klassikosta Rikos ja rangaistus. Halutessaan yhtäläisyyksiä voi löytää paljonkin. Michel kokee häpeää, eikä kehtaa tavata kuolevaa äitiään, koska on varastanut häneltäkin. Mikään syyllisyydessä riutuva Raskolnikov hän ei kuitenkaan ole. Bressonin elokuvia verrataan ja teemoja haetaan usein juuri kirjallisuudesta. Minun valintani on Albert Camus. Michel on sivullinen, joka kärsii eksistentiaalisesta toiseudesta. Hän vaikuttaa täysin välinpitämättömältä ja tunteettomalta. Moraalisessa tyhjiössä eläessä oma elämäkin on arvotonta.

Elokuva esitettiin Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Oulun kevätsarjassa 9. helmikuuta. Nousun maaliskuun klassikkoelokuva on Bernardo Bertoluccin Fasisti (1970), joka esitetään Elokuvateatteri Studiolla 15. maaliskuuta – tietenki aidolta 35 mm filmiltä.

Katso lisää

Kavin kevätsarjan esittely

Taskuvaras
Ohjaus: Robert Bresson



LISÄÄ JUTTUJA:

Tuska 20 vuotta