Kirby: Planet Robobot

Iloisuuden runsaudensarvi

Harvassa ovat ne pelit, jotka saavat mielen iloiseksi jo pelkästään sillä, että vain vilkaisee sen pelihahmoa tai kuulee tunnusmusiikista tutun melodian. Kirby-sarjan uusin tulokas, Kirby: Planet Robobot nakkaa Nintendon mahtavan sympaattisen vaaleanpunaisen pallukan taistelemaan Pop Star -planeettalle hyökännyttä robottiarmeijaa ja muita sarjasta tuttuja vihollisia vastaan 3DS:llä.

HAL Laboratoryn alun perin vuonna 1992 Game Boylta Kirby’s Dream Land -pelistä alkanut pelisarja on nyt saavuttanut laskujeni mukaan 3DS:llä jo neljännentoista pääsarjan osansa. Aivan kaikkia osia en ole itsekkään pelannut, mutta pelin alkuperäinen idea tuntuu yhä pysyvän jotakuinkin samana kuin aina, jossa herttainen pinkki pallukka Kirby tasoloikkailee värikkäissä ja yleensä hyvin iloisilta näyttävissä ympäristöissä, syöden kaikenlaisia vihollisia sisuksiinsa ja saaden heiltä heidän erikoisvoimiaan, joita käyttää sitten tarpeen niin vaatiessa.

Kirbyissä on myös lähes alusta asti ollut mukana aina paljon erilaisia minipelejä, keräiltäviä asioita tai löydettäviä salaisuuksia, kuten bonuskenttiä tai vaihtoehtoisia reittejä. Myös tätä tuttua kaavaa on jatkettu Planet Robobotissa, sitä pitemmälti muuttamatta.

Kirby: Planet RobobotNiille, jotka eivät jaksa koko arvostelua kahlata loppuun asti, voisi lyhyesti ja ytimekkäästi summata, että peli on melko pitkälle samanlainen, eli hyvin värikäs ja söpö tykitys, joka on täytetty iloisen ja tarttuvan musiikin kera, niin kuin sarjan monet muutkin osat. Kirby: Planet Robobot on hyvin tunnistettava jatko-osa ja siihen pääsee kyllä oikein hyvin sisälle, niin kuin allekirjoittanut, vaikka ei olisikaan pelannut aikaisempia uudempia osia. Peli on siis kaikin puolin laadukas ja erittäin viihdyttävä tekele.

Uhka avaruudesta

Kirbyn kotiplaneetta Pop Star joutuu eräänä päivänä hyökkäyksen kohteeksi jättikokoisen avaruusalus Access Arkin toimesta, hyökkäys, jota johtaa CEO Haltmann, joka tiukkana bisnesvetona aikoo elimoida koko planeetan väestön. Pyhät markkinavoimat mylläävät ja Access Ark alkaa mekanisoida planeettaa. Kaikkialle kasvaa epämääräisin funktioin mekaanisia härpäkkeitä ja joitakin planeetan asukkeja muutetaan roboteiksi. Kaikin puolin melko häijyä tieteen ylistystä.

Tämä ei tietysti Kirbylle sovi, joten hän lähtee taistelemaan uutta vihollistaan vastaan kuuden pelimaailman verran. Peli on tyylillisesti 3D-grafiikalla tehtyä, mutta kentissä kuitenkin liikutaan kaksiulotteisesti, eli peli on tehty tavalla mitä monesti kutsutaan 2.5D-tyyliseksi. Eli samaan malliin ollaan liikenteessä kuin 3DS:lle julkaistussa edellisessä Kirby: Triple Deluxe -pelissä. Kenttiä on jokaisessa maailmassa 6–8, mukaan lukien pomotaistelu ja ekstrakenttä, jos vain löytää kaikki maailman muihin kenttiin piilotetut ohjelmakoodipalaset.

Kirby: Planet RobobotTuttuun tyyliin Kirby voi ottaa ominaisuuksia osalta vihollisista, jotka hän imee sisuksiinsa, kuin allekirjoittanut donitseja Arnold’silla. Uutena juttuna on erityinen robottimecha, jonka ohjaksiin Kirby pystyy hyppäämään. Robottiasussa ollessaan hänellä on käytössä samanlainen ominaisuuksia kopioiva tekniikka, mutta voimat ovat luonnollisesti kaikin puolin isompaa ja mahtavampaa. Robotin ohjaksissa ollessaan Kirby voi myös tehdä muita astetta isompia juttuja, kuten manipuloida kentästä löytyviä mekanismeja, joilla sitten pääsee alueille, jotka muuten olisivat saavuttamattomissa. Muuttuupa peli myös virkistävästi välillä kevyeksi shmupiksikin pariin otteeseen, kun tietynlaisen vihollisen sisuksiinsa imaisee.

Yksi usein käytetty pelimekaaninen piirre josta pidin suuresti, on hyppiminen useamman eri ruututason välillä. Kirby voi siis olla esimerkiksi peliruudussa etumaisena näkyvällä tasolla, kun hän jossain vaiheessa kentästä löytyvää tähteä käyttäen lentääkin kentän taustalla näkyvälle tasolle ja jatkaa toimintaansa siellä ja hyppää sieltä taas mahdollisesti jossain vaiheessa takaisin etualalle. Kentissä onkin hyvin usein käytössä nämä kaksi eri tasoa, joiden välillä hypitään usein melko luovasti. Tässä on myös hyvä esimerkki siitä, millaisissa asioissa 3DS:n 3D toimii erinomaisesti ja tuo kenttiin vielä lisää syvyyttä mukanaan.

Kirby: Planet RobobotKentät ovat käytännössä aina putkia, jotka saattavat hieman haarautua välillä, tuoden esille jonkun polun, jota kautta voi löytää jonkun kerättävän esineen, mutta sitten palataan taas samalle reitille, kuin normaalistikin mentäisiin. Tämä nyt ei toisaalta haittaa yhtään, enkä oikein osaisi kuvitellakkaan Kirbyä, jossa kentät olisivat kovin avoimia.

Todella omituista, mutta voisin mennä vaikka väittämään, että jokainen kenttä Planet Robobotissa on oikein hyvä. Toki kaikista kentistä löytyy silloin tällöin myös tympeämpiä kohtia, mutta pääsääntöisesti nautintomittari osoittaa aina sinne positiivisen mittarin yläasteikkoon kenttien suhteen. On suorastaan hämmästyttävää löytää tasoloikka, jossa ei ole oikeastaan yhtään huonoa kenttää ja jossa kentät eivät edes pahemmin toista itseään vaan tuntuvat aina tuoreilta.

Positiivisuuden kautta voittoon

Planet Robobot on vaikeustasoltaan melko helppo, suurin osa pomotaisteluista ja kentistä meni suuremmitta ongelmitta läpi, yleensä vielä ensimmäisellä yrityksellä. Hirveästi haastetta kaipaavalle peli ei siis ehkä sovi, mutta itse pidin juuri eniten pelin leppoisasta luonteesta ja sitä olikin kiva aina edistää kenttä pari kerrallaan ilman suurempaa irvistelyä. Sisällön puolesta uudelleenpelattavuutta peli saa tietysti kaikenlaisten kerättävien asioiden muodossa, joita tässä pelissä ovat aiemmin mainitut ohjelmakoodipalaset sekä tarrat.

Kirby: Planet RobobotPelin läpäisyn jälkeen aukeaa uusi pelimuoto Metaknightmare Returns, jossa voi kelloa vastaan kisaten pelata pääkampanjan uudestaan läpi vaikeammassa muodossa. Tämän lisäksi pelissä on pari muutakin pelimuotoa, jotka myös antavat julkaisulle lisää arvoa, olettaen että kaiken haluaa käydä läpi ja koittaa kerätä kaiken tarjolla olevan. Itse olin jo melko tyytyväinen perinteiseen tarinatilaan, mutta kovimmille Kirby-fanaatikoille lisäpelimuodot ovat varmaankin tervetullutta puuhasteltavaa.

Kirbystä ja hänen peleistään on vaikea olla innostumatta, sillä se saa tämmöisen normaalisti synkistelystä nautintonsa saavan ihmishirviönkin hymyilemään omalle positiivisuudelleen. Sehän on sanomattakin selvä, että uusin Kirby on pakkohankinta niin Nintendo-faneille kuin sarjan vanhoille ystäville, mutta suosittelen Kirby: Planet Robobottia kyllä varauksetta kaikille muillekin, jotka vain tasoloikista yleensä pitävät, sillä se on aivan mahtava peli.


Genre:
Ikäraja: 3
Testattu:
Saatavilla:
Pelattu:


LISÄÄ JUTTUJA:

Children of Bodom, Medeia, Ensiferum Oulu Areena The Hateful Eight Sirpa Särkijärvi, Transkriptio 6