Kielletyt levyt

Musiikin sensuroinnin sata vuotta

24.09.2017
Teksti:
Fiilis: Hämmästynyt

Niin kauan kun on ollut populaariviihdettä, sitä on sensuroitu. Jake Nymanin kirjoittama kattava Kielletyt levyt tarkastelee mitä huvittavimpia tapauksia musiikin sensuroinnista viimeisen sadan vuoden ajalta.

Sensuurilla on haluttu suojella ihmisiä – etenkin nuorisoa – pahalta maailmalta ja saastaisilta viihdetaiteilijoilta ja heidän ällöttävältä mekastukseltaan. Kaikkea kuvottavaa sitä onkin tässä maailmassa, kuten vaikkapa tanssi. Elvis Presley keksi ensimmäisten joukossa heilutella kroppaansa rohkeasti musiikin tahdissa. Se oli tietysti liikaa hänen aikalaisilleen. Elviksen liikehdintää pidettiin äärimmäisen seksuaalisena ja provosoivana. Sensuuri iski tietysti väliin. Erässä tv-ohjelmassa esiintyessään, häntä kuvattiin vain vyötäröstä ylöspäin, jotta villisti keikkuva alakroppa jää tv-katsojien näkymättömiin. Eräällä keikalla Floridan osavaltiossa poliisi määräsi Elviksen pysymään koko esiintymisen ajan paikoillaan sillä uhalla, että jos hän liikahtaakaan, tulee välittömästi syyte siveettömästä käytöksestä.

Eikä ollut helppoa myöskään Beatlesillä. Nimesivät ”vahingossa” albuminsa nimittäin titteliin Lucy in the Sky with Diamonds, jonka voi  lyhentää muotoon LSD. Siitähän se melu nousi. The Beatlesin sanottiin olevan sen olemassa olonsa ajan maailman vihatuin yhtye. Ehkäpä ihmiset olivat vain turhan herkkähipiäisiä ottamaan nokkiinsa pienestä provosta, kuten esimerkiksi eräästä haastattelusta, jossa John Lennon sanoi bändin olevan suositumpi kuin Jeesus. Tuohan on hauska läppä, mutta sen aikainen väki tuntuu olleen turhan tosikkoa.

Alkujaan jazz- ja rockmusiikin tuloa koko kansan huviksi vastustettiin todella jyrkästi ja kovin keinoin. Jopa valtiovalta yritti puuttua aiheeseen. Rocklevyjä ja levynkansia on poltettu ympäri maailmaa vedoten saatananpalvontaan ja syntiin. Maailmalla järjestettiin aikoinaan useita jazzin vastaisia seminaareja, kun taas rockia vastustettiin muun muassa mielenosoituksin.

Etenkin rockmusiikin historiaan mahtuu mitä kummallisempia kieltoja ja niiden syitä. Osa on toki jollain tasolla nykyihmisellekin ymmärrettäviä, kuten vaikkapa vuoden 2001 syyskuun terrori-iskun aiheuttama synkkä jakso Yhdysvalloissa. Tai no, miten sen nyt ottaa. Nimittäin radioasemat Yhdysvalloissa yhteistuumin kielsivät lähes kaikkien biisien soittamisen, missä lyriikat vihjaisivat millään tavalla tähän tapahtumaan – hyvin kaukaakin haettuna, kuten vaikkapa Red Hot Chili Peppersin Aeroplane, Metallican Seek & Destroy tai Frank Sinatran New York, New York.

Yleisesti soittokieltoja on jaettu radioasemilla hyvin mielivaltaisesti, eikä musiikkipäälliköiden ole tarvinnut perustella kieltopäätöksiään juuri kenellekään. Yleisesti kieltoon on riittänyt kuitenkin viittaaminen tai vihjaaminen seksiin ja huumeiden- tai alkoholinkäyttöön. Mainostaminen kappaleen sisällä on tietenkin kiellettyä. Sota-aikoina vähänkin vihollista kannustavat tekstit ovat menneet automaattisesti sensuuriin.

Suomessa soittokieltoja on jakanut pääasiassa Yleisradio. Syyksi on riittänyt poliittinen sanoma, kaksimielisyydet, huono huumori ja täysin mauttomat jutut. Huumeista on yritetty laulaa kiertoilmaisuiden ja slangisanaston avulla, yleensä nämäkin ovat johtaneet sensuuriin.

Suomessa sensuurin kouriin joutuivat usein vaikkapa Irwin Goodmanin tai M. A. Nummisen kaltaiset poliittisesti epäsuosiolliset ja suorasanaiset esiintyjät, jotka jopa saattoivat tahallansa provosoida, jotta levyjen soittaminen tulisi kielletyksi radiossa. Levyt olivat silti myyntitilastoissa aina korkealla, joten kielloista saattoi olla menestyksen kannalta jopa enemmän hyötyä kuin haittaa.

Saksa on paska maa

Saksa oli rajoittamisen suhteen yksi edelläkävijämaita. 1940-luvulla maata johtaneet natsit menivät jopa niin pitkälle, että he valmistivat halpoja radiovastaanottimia, joilla pystyi kuuntelemaan ainoastaan heidän omia kanavia. Lisäksi Saksan valtiollisen salaisen poliisin Gestapon tiedetään polttaneen erään paikallisen levykaupan, koska siellä myytiin vihollismaissa tuotettuja äänitteitä.

Tiukinta linjaa on vedetty ilmeisesti Egyptissä, jossa rock laitettiin täyskieltoon vuonna 1957, eikä kieltoa ole kumottu vielä tänäkään päivänä, tosin sitä ei juurikaan enää valvota. Kuitenkin maassa vielä nykyäänkin vainotaan erityisesti metallifaneja.

Irwin Goodman. Kuva: ProPromotion

Maailma ja Kielletyt levyt -kirja on täynnä mitä uskomattomimpia ja ihmeellisempiä tarinoita sensuroinnin maailmasta sadan vuoden ajalta. Nykyihmiselle nämä ovat käsittämättömiä asioita. Nykyään kun saa laulaa mistä tahansa, biiseissä saa puhua rivoja ja saa esiintyä vaikka alasti niin halutessaan – eikä se ole edes mitenkään ihmeellistä. Oliko nuori tai musiikin kuulija silloin enemmän turvassa kuin nykyaikana, olivatko he onnellisempia? Siihen Jake Nymanin kirjakaan ei anna vastausta, mutta sellaisia ajatuksia kirjan aiheet herättävät.

Moni saattaa luulla, ettei nykyään sensuuria ole. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kieltojen, sensuurin ja peruuntuneiden kiertueiden kohteeksi ovat joutuneet esimerkiksi Rammstein, Madonna, Marilyn Manson, Body Count, The Smashing Pumpkins, kotoinen Lordi sekä lukuisat muut.

Teos kattaa kaiken tämän paljon yksityiskohtaisemmin sekä aivan hirvittävän määrän muita mitä kummallisempia tarinoita. Kielletyt levyt on suoraan sanoen helvetin hyvä kirja ja se antaa valaistusta melko vähän aiemmin tarkasteltuun aihepiiriin. Kirja sopinee loistavasti musiikkiteoksista diggaaville, sekä hyvin myös kenelle tahansa, joka tahtoo lisää yleissivistystä aiheesta. Kirjan kerronta on helppolukuista ja teksti soljuu tajuntaan selkeästi.

Jake Nyman (s. 1949) tunnetaan erittäin lahjakkaana musiikkitoimittajana Ylessä, jossa hän on tehnyt töitä vuodesta 1972. Tunnetuimpia Nymanin ohjelmia ovat muun muassa Kovan päivän ilta, Rockradio ja Tähtisumua. Hän on kirjoittanut lisäksi useita musiikin tietokirjoja. Kielletyt levyt -teoksen on kustantanut Gummerus.

Kielletyt levyt
Jake Nyman

Gummerus


LISÄÄ JUTTUJA:

Michelangelo: Love and death Musta lipas