NOUSU

Kauko Röyhkä ja Severi Pyysalo & Maarit – Turmion suurherttua

31.03.2017
SVART RECORDS | CD
Toimittanut: |
Fiilis: Onnellinen

Turmion suurherttua

Kauko Röyhkä on monipuolinen mies. Hänen kirjallinen tuotantonsa on mittava – useita romaaneja, tietokirjoja ja satoja sanoituksia sekä musiikkia monenlaisten kokoonpanojen kanssa. Mies on ollut ilmiö ja legenda uransa alusta asti. Myös Severi Pyysalo nousi ilmiöksi varhain kun hän nuorena vibrafonistina esiintyi 1980-luvun alussa, ja tuli pian tempaistuksi mukaan jazz-maailman isojen nimien kanssa kiertueille Suomen rajojen ulkopuolellekin.

Tunnustetaan heti alkuun, 1980-luvulta alkanut röyhkärakkaus syttyi uuteen eloon, kun sain tämän levyn kuunneltavaksi, vaikka ennakkoluulojakin oli. En olisi arvannut Maarit Hurmerinnan ja Röyhkän äänien voivan soida niin hienosti yhteen kuin Seuraavaksi Sansibar -kappaleessa. Eikä jazz ole ollut koskaan lempimusiikkiani. Jotkut Röyhkän viime vuosien projektit ovat saaneet varovaiseksi, vaikka esimerkiksi Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa sovitetut tutut hitit Zaia-levyllä vanhaa fania kovasti lämmittikin. Fanitus on ollut kuitenkin enimmäkseen nostalgiaosastoa Röyhkä & Mattila -duon viimeisimmän levyn jälkeen – tähän saakka.

Levyn nimi – Turmion suurherttua lupaa jo tuttua röyhkämäisyyttä. Nuoresta vihaisesta miehestä ja tyttöjen ystävästä on tullut aikuinen, ei sittenkään – vaan mieluummin vanha, jolta Joskus pääsee piru irti. Röyhkä uudistuu, ja pysyy silti tunnistettavana. Levyllä mennään sanoitukset edellä, niin kuin Röyhkän uralla ennenkin. Kun tutun oloisiin sanoituksiin yhdistetään Severi Pyysalon sävellykset ja sovitukset, ei tarvitse pettyä, sillä lopputulema on aivan samaa tasoa elämyksen osalta kuin esimerkiksi Röyhkän ja Riku Mattilan yhteistyö parhaimmillaan on ollut.

Levyn kaikki kymmenen kappaletta ovat pienoistarinoita, ja ne yhdistyvät ihanasti soljuvaksi kokonaisuudeksi kertoen rakkaudesta ja intohimosta. Kauko Röyhkän omintakeinen kerrontalaulu taipuu monenlaiseen rytmiin ja säveleen, ja miehen tarinat kuulostavat uskottavilta myös Maarit Hurmerinnan jäljittelemättömällä äänellä esitettyinä. Maaritin ääni yhdistettynä leppoisasti keinuvaan musiikkiin heittää kuulijan välittömästi kesäiseen Aurajoen rantaan kahdellakin raidalla – Pieni kahvila ja Elohopea.

Paluu Turkuun on tehnyt Röyhkälle hyvää, sen Turmion suurherttua todistaa. Luultavasti kuitenkin Röyhkällä on tekeillä taas jotain ihan muuta mikä ensikosketukselta vihastuttaa ja lopulta kuitenkin ihastuttaa.

 


LISÄÄ JUTTUJA:

Lumotut sanat Hautajaisyö