Katso pohjoista taivasta

05.05.2017
Teksti:
Fiilis: Ihastunut

Katso pohjoista taivasta johdattaa lukijan Suomen itsenäistymisen ajasta sota-aikojen kautta jälleenrakennukseen ja modernisoitumiseen, kansainvälistymiseen ja tämän päivän moniarvoiseen yhteiskuntaan. Teoksen 160 runoilijan 367 runoa kertovat Suomesta ja suomalaisuudesta. Jenni Haukio on koonnut antologian suomalaisesta runoudesta Suomen 100-vuotispäivän kunniaksi.

Runoutta pidetään usein haastavana lajina – niin minäkin. Toisaalta se on mielestäni myös hienoa ja kiehtovaa, ja koin mielenkiintoiseksi selvittää millaisen kuvan suomalaisesta runoudesta tämä antologia tarjoaa. Haukion esipuhe kannusti jatkamaan ja tutustumaan tarkemmin runoihin, sillä hänen mukaansa runoista ei ole oikeaa ja väärää tulkintaa.

Suomalaisissa runoissa lähdetään liikkeelle jo itsenäistymistä edeltävältä ajalta ja isänmaan teema on vahvasti läsnä. Runoissa tuodaan esille myös kuinka tärkeää luonto on suomalaisille. Monet vanhimmat runot ovat tulleet tutuiksi etenkin sävellysten kautta, kuten Ilmari Kiannon Nälkämaanlaulu, J.L. Runebergin Maammelaulu, J.H. Erkon Kansallislaulu ja monta muuta. Eino Leinolta löytyy monia tuttuja runoja, jotka sisältävät aikakaudelle tyypillisesti luontokuvausta.

Lapissa kaikki kukkii nopeasti,

maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin.

Tuot´ olen aatellut ma useasti,

kun katson kansan tämän vaiheisiin.

-Eino Leino

Runot kuvaavat Suomen yhteiskunnan muutosta. Hurmioiduin siitä kuinka runot johdattavat matkalle Suomen historiaan. Yllättäen historian kulkua ja ihmiselämää pystyy lukemaan runokirjasta varsin vaivattomasti. Erityisen puhuttavia ovat tekstit, jotka tuovat sodan karuuden runouteen. Intensiteetti on niissä huima − veri, kuolema ja epätoivo ovat aistittavissa. Runot vievät keskelle tapahtumia ja runot ikään kuin jatkavat edellisen tarinaa. Ne näyttävät sodan molemmat puolen, sekä rintamalla olijoiden kokemukset, että kotiin jääneiden odotuksen ja pelon.

Korsun yllä tykkien soi jury,

kaivotietä pyyhkii luotipyry

päivin sekä öin, ja polun päässä

kaivon partaalla on verta jäässä –

kaivon luona luoti tapas monta

liian janoista ja maltitonta.

-Yrjö Jylhä

Runojen sijoittelu toimii tässä antologiassa todella hyvin, pidän nimenomaan siitä, että ne etenevät vuosikymmenittäin tuoden esille aikakauden tapahtumat ja kehityksen. Myös runoudessa tapahtuvat muutokset ovat havaittavissa. Välillä runoilijat puhuvat suoraan, välillä maalataan kielikuvia, jotka vaativat pohtimista. Runot tuovat esille suomen kielen rikkauden ja kauneuden.

Mukana on myös saamelaista ja ruotsinkielistä runoutta, tosin suomeksi käännettynä. Etenkin ruotsinkielisten runojen käännökset yllättivät, sillä esimerkiksi Edith Södergranin runoja olen lukenut aina ruotsiksi ja suomennettuina ne tuntuvat vierailta. Kaiken kaikkiaan runot edustavat Suomea monelta eri puolelta ja tuovat esille erilaisia ääniä Suomesta. Antologian loppupuolella runot peilaavat tätä päivää ja lopulta katsovat jo tulevaisuuteen.

Ei missään maailman historiassa

näin viisaita kuninkaita

kuin nämä jotka Mediat nostavat

sanomaan mitä tahansa mistä tahansa,

piikkarit jalassa tai missikruunu päässä,

tai toinen jalka paljaana, nahkaessu edessä

ja laastia ministerinsalkussa,

tai terveisin pankista joka ikävä kyllä

onkin äkkiä meidän.

-Pentti Saaritsa

Kokonaisuudessaan kirja tarjoaa vaikuttavan läpileikkaukseen Suomen 100-vuotiaaseen historiaan runojen kautta, ja itse ihastuin etenkin sen monipuolisiin ääniin. Pidän kokoelmaan onnistuneena ja se innostaa palaamaan runojen pariin vielä useita kertoja. Teoksesta voi poimia yksittäisiä runoja pohdittavaksi tai tarkastella niiden välistä vuoropuhelua. Olen samaa mieltä Haukion esipuheessa esittämän ajatuksen kanssa, ettei runouden ymmärtäminen vaadi erityistä kirjasivistystä, oppineisuutta tai mielenlaatua. Runoudesta voi nauttia kuka tahansa.

Katso pohjoista taivasta
Jenni Haukio (toim.)

Otava
Sivuja: 463


LISÄÄ JUTTUJA:

pate mustajärvi, Pate Ikurista – Pauli Antero Mustajärvi Liisan seikkailut peilimaailmassa Les Revenants