Kaikkien aikojen pelit

01.06.2017
Fiilis: mielenkiintoinen

Aleksandr Manzosin kirjoittama Kaikkien aikojen pelit on mielenkiintoinen ja helppolukuinen videopelejä käsittelevä yleisteos. Kirja esittelee lukijalleen kolmekymmentä erilaista peliä pelihistorian aikakausilta ja kertoo mikä näistä peleistä tekee merkityksellisen ja miksi osaa niistä voidaan kutsua sumeilematta klassikoksi.
Pelikulttuurin klassikot – niin kuin takakansi isolla tekstillä sanoo, on mielenkiintoinen aihe kaikille peleistä kiinnostuneille. Mikä tekee pelistä hyvän, saati mikä nostaa jonkun hyvän pelin ylitse muiden, niin että sitä voi kutsua klassikoksi? Kaikilla pelaajilla on varmasti oma näkemyksensä asiasta. En voi kadehtia Aleksandr Manzosin yritystä valita tuhansien julkaistujen pelien joukosta kourallista, niitä merkittävämpiä ja kertoa meille, että miksi näin.

Lukiessa kirjaa voi huomata Manzosin onnistuneen tehtävässään varsin hyvin. Arvottaessa oikeastaan mitä tahansa kulttuuriteosta, on tietysti tärkeää pystyä perustelemaan valintansa. Kirjassa olevat perustelut ovat mielestäni melko vakuuttavia. Pelit kuten Pong, Tetris tai vaikkapa Super Mario Bros. ovat valintoja, jotka ovat melko itsestäänselviä. Kaikki kirjassa käsitellyt valinnat eivät sellaisia kuitenkaan välttämättä ole, vaikka hyviä pelejä olisivatkin. Luettuani jotakin peliä käsittelevän kappaleen, huomasin kuitenkin olevani yleensä – jos nyt en aivan täysin samaa mieltä – ainakin melko pitkälle samoilla linjoilla. Uudempia pelejä käsitellessä tuntuu muutenkin, että pelin merkityksellisyys on paljon subjektiivisempaa.

Kirjan teksti on todella helppolukuista sekä viihdyttävää. Vaikka kappaleet ovat asiapainotteisia ja niissä on paljon faktaa – mielenkiintoisten anekdoottien lisäksi – on ne myös terästetty tarvittavalla määrällä huumoria, joka keventää tekstiä sopivasti ja estää sitä muuttumasta puisevaksi. Jokaista valittua peliä käsitellään yhden luvun verran, joita onkin sopiva lukea pari iltaa kohden. Välillä tosin tuntui, että ehkä jostakin pelistä olisi voinut kertoa hieman enemmänkin.

Mitään kovin negatiivista sanottavaa en kirjasta siis keksi. Vaikka itselle se ei tarjonnutkaan kovin paljon mitään varsinaisesti uutta tietoa, oli se mielenkiintoinen lukukokemus ja sai ajattelemaan jotakin itsellekin tuttuja pelejä hieman eri tavalla. Ainoa mitä olisin toivonut enemmän, kuvamateriaalia käsitellyistä peleistä ja nekin mielellään värillisenä. Nyt kirjan kuvakaappaukset menettävät paljon hohtoa mustavalkoisuutensa vuoksi. Suosittelen kirjaa mukavaksi ilta- tai kesälukemiseksi kaikista peleistä ja pelikulttuurista kiinnostuneille.

Kaikkien aikojen pelit
Aleksandr Manzos

Avain
Sivuja: 214


LISÄÄ JUTTUJA:

Röyhkä/Inginmaa/Hypnomen – Huominen on Uni Shadow Warrior 2