JYDGE

Rikollinen, sinut TYÖMITÄÄN!

Mitä tehdään kun rikollisuus riehuu vapaana? Lähetetään raskaasti aseistettu yhdenmiehen terminaattori pitämään asiat lainmukaisessa järjestyksessä. Arvostelussa 10tonsin JYDGE.

Kotimaisen 10tonsin pelejä on aiemminkin arvosteltu Nousussa ja näissä alkaa näkyä jo pikkuhiljaa pieni kaava, ne kun ovat usein ylhäältä kuvattuja räiskintäpelejä, joita myös topdown- tai twinstick-shootereiksi usein kutsutaan. Näin on myös JYDGE:n kanssa ja herääkin kysymys, että potkitaanko tässä jo kuollutta hevosta?

Kuitenkin kun 10tonsin ammuskeluja on pelannut vähän enemmän, voi huomata jokaisessa pelissä olevan oma tuntumansa, se oma juttu, joka erottaa sen toisistaan.

Rakennettu maailma

JYDGE käyttää Neon Chromen muokattua pelimoottoria ja sijoittuu myös, ilmeisti jo pelimoottorivalinnan takia, Neon Chromen maailmaan. Nämä kaksi peliä tuntuvat silti aivan erilaisista verrattuna toisiinsa.

Neon Chromen vahvuutena oli sen arvaamattomuus, roguelike-tyyliset elementit. Pelimaailma oli proseduraalisesti rakennettu ja sen dynaamisen luonteen takia arvaamaton. Jokainen pelikerta erosi toisesta. JYDGE taas ottaa täysin vastakohtaisen lähtökohdan ja se on käsin rakennettu kokemus, kaikenlainen satunnaisuus uupuu.

Kentissä on myös niin sanottuja pysyviä kohteita. Esimerkiksi tietyt viholliset kun tappaa kerran, eivät enää ilmesty uudestaan samalle kartelle uudessa yrityksessä, kuten myös lukitut ovet pysyvät avattuina kerran ne aukaistuaan. Vaikka tehtäviä voi joutua jauhamaan uudestaan, on niissä mahdollista edetä, vaikka ei saisikaan yhdellä kertaa kaikkea tehtyä.

Pelin kampanja on jaettu neljään näytökseen ja 18 tehtävään. Alkuun tehtävät ovat melko helppoja, mutta alkavat kyllä vaikeutua nopeasti. Tehtäviä suorittaessa pelaajalle annetaan tietynlaisia tavoitteita, joista palkitaan mitalleilla.

Yhdellä vaikeustasolla tehtävästä voi saada korkeintaan kolme mitalia. Normal- ja hardcore-vaikeustasot ovat vielä sellaisia, mitkä menevät pienellä harjoittelulla, mutta myöhemmin aukeava grim-vaikeustaso on jo nimensä mukaisesti synkkä. Vielä lopussa aukeava nightmare-vaikeustaso on sitten taas jo jotain semmoista, etten kehdannut edes yrittää, vaan kyyristyin epätoivoisena pöytäni alle itkemään. Lainvalvojallamme siis riittää kynnettävää, olettaen vain että kuokka pysyy kädessä.

Mitalit toimivat rahan lähteenä, mutta myös peliä edistävänä avausmekanismina. Sitten kun mitalleita on tarpeeksi kasassa, aukeaa reitti seuraavaan tehtävään tai näytökseen ja niin edelleen. Jos haluaa pelata pelin kampanjan loppuun asti, joutuu mitaleja keräämään vaikeammiltakin vaikeustasoilta sinne päästäkseen.

Muutamia esimerkkejä mitalien tavoitteista voisi olla vaikkapa tehtävän suorittaminen niin, että viholliset eivät havaitse pelaajahahmoa. Tai että kaikki kentästä löytyvät viholliset eliminoidaan. Osa tavoitteista alkavat olla jo aika naurettavan vaikeita kun siirrytään hardcoresta eteenpäin, kuten esimerkiksi kentät missä ei saisi tehdä yhtään vahinkoa kentän rakenteisiin tai tavaroihin, kun vihollistenkin aiheuttamat vahingot lasketaan. 100 % läpäissyyn tähtääville onkin aikamoinen työnsarka tiedossa.

Rikosta turpaan

Pelihahmoa on tietysti mahdollista kehittää ja kustomoida mieleisekseen pelin edetessä. Hahmolle onkin olemassa hyvin paljon kaikkea avattavaa ja päivitettävää, jota tehdään kentistä löydettävällä ja mitaleista saatavalla rahalla.

Cyberware-päivitykset antavat pelaajahahmolle erilaisia ominaisuuksia, kuten vaikkapa kevyiden rakenteiden läpi juoksemisen, varjoihin piiloutumisen, ympärillä pörräävän konekiväärillä varustetun dronen ja niin edelleen.

Osa näistä on enemmän ja osa vähemmän hyödyllisiä ja varmasti kaikille jotakin pelityylistä riippuen. Maksimissaan cyberwarea voi olla asennettuna neljää erilaista ja tämän kokoonpanon vaihtelulla onkin merkitystä jahdatessa mitalleja, sillä osa tavoitteista vaativat jotain erikoisempia efektejä.

Aseena tuomarillamme on Gavel Mk. I, joka on tuomarin nuijaa muistuttava konetuliase. Tämä on aivan nerokasta ja milläpä sitä lainrikkojille olisikaan parempia takoa lakia kuin kirjaimellisella lain moukarilla?

Tätä lain toimeenpanovälinettä pystyy päivittämään erilaisilla tulitus- ja ammusmoodeilla hieman Judge Dreddin Lawgiverin tapaan. Yrmeä Judge Dredd on varmaan muutenkin ollut esikuvana JYDGE:lle. Ammustyyppeinä on kaikkea hauliammuksista, tarkkuuskivääriin, laserista plasmaan ja niin edelleen. Gaveliin saa myös kakkosammustyypin, joka voi olla vaikkapa ohjuksia, C-4:sta, shokkikranaatteja ja kaikkea muuta. Tämän lisäksi aseeseen saa erilaisia efektejä ostetua, jotka vaikkapa lisäävät tulitusnopeutta, lataamisen nopeutta, kantomatkaa ja niin edelleen.

Minä olen laki!

Lukija voikin jo pelin nimestä päätellä, että JYDGE ei ota itseään liian vakavasti. Yytä tungetaan kieliasussa vähän kaikkialle. Kaikessa väkivaltaisuudessaankin pelistä huokuu sopivan kiero humoristinen asenne. Hemmetti, onhan pelihahmon tuliasekin tehty tuomarin nuijan näköiseksi!

Edenbyrgin poliisin saappaissa on varsin kiva jakaa lakia ja haalia mitaleita onnistuneiden tehtävien johdosta. Myös päivitysrumba on yllättävän addiktoivaa. Visuaalisesti peli on mukavan näköinen cyberpunkkaavan sateisen ja neonvärimeren kyllästämän tulevaisuuden kuvauksensa kanssa. Grafiikka voisi toki olla yksityiskohtaisempaa, mutta nopea pelitempo huomioiden ehkä niihiin ei niin kerkeäisi kiinnittää huomiotakaan. Audiopuoli on todella maittavaa ja pelissä onkin paljon hyvää retrosoundista synthwave musaa ja kappalevalikoima on yllättävänkin massiivinen.

Pelasin JYDGE:n kampanjan läpi ja keräsin melkein kaikki normal- ja hardcore-vaikeustason mitalit kasaan. Normaalisti pelasin melko lyhyitä pelirupeamia keräten aina yhdestä kentästä mitalit kasaan. Muutaman mittelön mittaisina erinä JYDGE onkin erittäin hyvää ajanvietettä, mutta pitempinäkin sessioina peli jaksoi viihdyttää.

Time Recoilin jälkeen olisin odottanut ehkä hieman konkreettisempaa ja juonivetoisempaa tarinaa, mutta mitään kovin kummoista roolia tarinalla ei tässä pelissä valitettavasti ole. Siitä huolimatta peliä oli oikein miellyttävää pelata ja hymyssä suin sai jakaa rankaisua Edenbyrgin rikolliselle elementille.

Vielä huomautuksena, että sinä aikana kun pelasin omaa arvostelukappalettani hitaan rauhallisesti 10tons kerkesi jo julkaista toisen topdown shooter -pelin nimeltään Tesla vs Lovecraft, josta on tulossa arvostelu vähän ajan päästä.

JYDGE
10tons

Genre: Räiskintä
Ikäraja: 18
10tons
Testattu: PC
Saatavilla: PC, Xbox One, PS4, iOS
Pelattu: Kampanja läpi, melkein kaikki normal- ja hardcore mitallit plakkarissa.


LISÄÄ JUTTUJA:

12 tarinaa kirjoittamisesta k-x-p-iii-part-2-cd Tärpit 2015