Juva Rock City

Yksi mies Juvan rock-tapahtumien takana

02.06.2017
Teksti:
Fiilis: kattava

Pieni Mikkelin kupeessa sijaitseva eteläsavolainen Juvan kunta on ollut aktiivinen rockmusiikkitapahtumien pitopaikka jo useiden vuosikymmenten ajan. Paikkakunnalla on järjestetty tansseja, halli- ja klubikeikkoja, rockfestivaaleja sekä erilaisia muita tapahtumia vaihtelevalla menestyksellä. Vesa Kontiainen on mies useiden juvalaistapahtumien taustalla.

Kontiainen on kirjoittanut nyt muistelmateoksen Juva Rock City juvalaisesta rockelämästä alkaen 1970-luvun lopulta jatkuen aivan näihin päiviin saakka. Vuonna 1978 Vesa oli nuori murrosikäinen kaveri, jonka äiti Irma Kontiainen alkoi buukkaamaan keikkoja legendaariselle Juvan Kaarihallille. Keikkojen odotettiin tuovan rahaa paikalliselle urheiluseuralle – näin kävikin, sillä tapahtumista tuli supersuosittuja maakunnassa ja joskus katsojia saapui ympäri Suomea. Legendaarisen Kaarihallista teki se, että tapahtumia oli usein viikoittain ja bändit olivat pienistä tulokkaista aina maan kärkinimiin. Artistit otettiin aina avosylin vastaan ja niiden tarpeisiin vastattiin jopa paremmin kuin osasi odottaa. Monenko suomalaisen keikkapaikan takahuoneessa on tarjolla bändeille täytekakku? Täällä oli, sillä Irma piti bändeistä huolta miltei samaan tapaan kuin lapsistaan.

Lisäksi Kaarihallille saapui muutamasta sadasta useisiin tuhansiin yltäviä väkijoukkoja katsomaan bändejä ja pitämään hauskaa. Meininki saattoi olla pikkukylä-tyyppistä juntihkoakin toisinaan. Pienet naljailut ja tappelut kuuluivat asiaan. Viinaa juotiin pusikoissa ja autot kiersivät rinkiä kylänraitilla. Pojat tulivat keikkapaikoille katsomaan tyttöjä ja tytöt poikia. Samanlaista meininkiä on ollut joka paikassa Suomessa noihin aikoihin. Juvalla riitti yleisöä, koskapa se sijaitsee keskeisellä paikalla maakunnassa, Etelä-Suomeenkin on kohtalaisen lyhyt matka. Lisäksi Juvalla asui vielä 1980-luvun alussa lähes 10 000 asukasta, jonka jälkeen muuttovirta on ollut voimakkaasti poispäin.

Juva Rock City on kirja, joka kartoittaa Vesa Kontiaisen nuoruusvuosien keikkakokemuksista alkaen. Vesa sai tahtonsa läpi halutessaan omia suosikkibändejä Juvalle soittamaan – ja äitihän järjesti. Tällainen oli muun muassa Popeda, josta ei tuohon aikaan vielä moni tiennyt mitään. Sittemmin Kontiaisesta ja Popedan musikanteista tuli ystäviä ja bändi vierailikin Juvalla lähes joka vuosi.

Vesa varttui. Irman kunto heikkeni, ja bändien buukkaaminen siirtyi äidiltä pojalle. Kaarihallin tapahtumat tulivat kuitenkin ajan myötä tiensä päähän. Aika oli osin vierinyt tällaisten keikkapaikkojen suosion ohi. Nyt kaivattiin muuta ja sitä keksittiin nopeasti. Vesa siirtyi Juva hotellin ohjelmavastaavaksi ja alkoi järjestää iskelmä- ja rockbändejä paikalliseen hotelliin esiintymään. Näistäkin tapahtumista tuli pian suosittuja. Kontiainen hoiti tonttiaan yli kymmenen vuoden ajan, kunnes tämäkin tie oli kuljettu loppuun ja aika tehnyt tehtävänsä.

Samaan aikaan Juva hotellin kanssa vuosituhannen vaihteesta aina vuoteen 2008 Kontiainen järjesti Juvalle Puustock-nimistä rockfestivaalia. Tapahtuma löi äkkiä itsensä läpi ja sinne myytiin joka kesä tuhansia lippuja. Puustock pyöri kotimaisten huippuartistien voimin, ulkomaaneläviä ei koettu tarpeelliseksi. Näin oli hyvä.

Puustockin jälkeen oli festareissa muutaman vuoden tauko ja yleisö alkoi jo kysellä levottomina uusien tapahtumien perään. Muutamia yksittäisiä pieniä tapahtumia toki tässä välissä järjestettiin, kunnes vuonna 2013 Kontiainen huomasi järjestävänsä uutta rockfestivaalia Juva rokkaa, joka yhtä tänä päivänäkin soi Juvan kesässä ja kasvattaa edelleen suosiotaan.

Puustockissa, Kaarihallilla ja Juva Hotellilla Kontiainen tutustui miltei jokaiseen suomalaiseen eturivin artistiin, ja on näin tehnyt itsestään useiden rokkareiden ystävän. Kirja paljastaa paljon tiukkoja, ikäviäkin mutta erityisesti ikimuistoisia tilanteita rockkeikkojen järjestäjän näkövinkkelistä. Tilanteita, joita sattuu tapahtumien kulisseissa, asioita joita tavallinen yleisö ei tule juuri miettineeksi. Miten paljon bändien tuomiseksi paikkakunnalle pitää tehdä työtä, hankkia lupia, säätää esiintymispaikkaa ja saada eri alojen työntekijöitä festareille. Miten toimitaan tietyissä erityistilanteissa, kuinka järjestelyt toimivat ja kommunikaatio työporukan sekä yleisön kesken hoituu. Tämän lisäksi tapahtumaa pitää markkinoida, mainostaa ja tehdä promootiota – ja silti tuntuu ennen h-hetkeä, onko tehnyt tarpeeksi. Teos avaa tapahtumajärjestäjän työnkuvaa. Moni luulee, että homma on helppoa ja yksinkertaista, mutta niin ei aina ole.

Juva Rock City on kattava kertomus rakkaudesta kotiseutuun ja rockmusiikkiin. Se on myös kasvutarina, kun nuoresta fani-Vesasta varttuu aikuinen rautainen alan ammattilainen. Kirja on myös oiva nippelitietopankki, mitä tulee vanhoihin jo unohdettuihin bändeihin, keikkapaikkoihin ja muistoihin. Kirja on samaan aikaan paikallishistoriaa käsittelevä, välillä hieman oppikirjamainen, tietokirja juvalaisesta rock-menneisyydestä.

Kirjan kieli on välillä hyvin puhekielistä. Varhaisimmat muistot lienevät menneet hieman unohduksiinkin, sillä kirjan edetessä tapahtumien kuvaukset tarkentuvat ja kertomakieli paranee huomattavasti. Kirja on kirjoitettu omakohtaisten kokemusten pohjalta tekstiä sävyttäen savolaisella kierolla osin hyvin kaksimieliselläkin huumorilla. Yli 500 sivua jaksaa kahlata läpi, etenkin jos suomalainen rockmusiikki ja sen taustat kiinnostavat. Äänensä antavat myös artistit, jotka muistelevat järjestelyitä, tapahtumapaikkoja, meininkiä ja tunnelmaa Juvan tapahtumissa. Loppuun on koottu vielä katsaus Kontiaiselle merkityksellisistä Juvan bändeistä.

Juva Rock City – Festarijärjestäjän taivas ja helvetti tarjoaa kokonaisvaltaisen paketin, joka lienee pakkohankinta kaikille entisille ja nykyisille juvalaisille sekä muuten vaan tapahtumajärjestämisestä kiinnostuneille.

Juva Rock City
Vesa Kontiainen

Bazar Kustannus
Sivuja: 535


LISÄÄ JUTTUJA:

Square Enix, Final Fantasy, Tampere Filharmonia, Final Symphony II Pyuria – Cult of Vesalius Kissakahvila Helsinki