Jess & The Ancient Ones invokoi turkulaiset uudenlaisiin sfääreihin

26.01.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Helvetillisen kylmyyden viimein helpottaessa otettaan maamme lounaisesta osasta kääntyi kulkupelini nokka kohti Turkua 23. tammikuuta 2016. Olin jopa hieman yllättynyt saapuessani keikkapaikka Dynamon eteen vähän yli kello kahdeksan ja huomatessani joutuneeni jonon päähän. Ovet aukesivat poikkeuksellisesti jo puoli yhdeksän, mutta kiitettävä määrä yleisöä oli saapunut katsastamaan ensimmäistäkin yhtyettä.

Tiukka aikataulu piti kutinsa ja yhdeksältä lauteille kipusi paikallinen Mansion. Yhtyeen nimi viitannee kartanolaisuus-nimellä tunnettuun herätysliikkeeseen, joka tuli tunnetuksi muun muassa lapsisaarnaajistaan. Nämä lapset oli pakotettu toimeensa, ja oli ollut puhetta myös heihin kohdistuneesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä.

Mansion

Mansion

Palatakseni tapahtumaan, orkesteri oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta panin ensitöikseni merkille lavalla olevan tuttuja paikallisen levytiskin takaa. Introna kajahti ilmoille tunnelmaan sopien, legendaarisen Black Widow -yhtyeen raita Come to the Sabbat!. Turkulainen kvintetti esitti varsin vakuuttavaa doomahtavaa occult rockia, vaikkei miksaus ehkä tehnytkään kunniaa kokonaisuudelle. Kappaleet olivat kohtalaisen pitkiä, mutta synkän tunnelmallisia ja solistin itsevarmuus piti huomion keskittyneenä lavan keskipisteeseen. Vakuuttavasta ja painostavasta äänestä tuli elävästi mieleen Sabbath Assemblyn vokalisti Jamie Myers. Basso ja rummut jyräsivät hieman yleissoundia, mutta paketti pysyi kuitenkin kasassa kohtalaisen hyvin. Liikehdintä lavalla oli aika ajoin staattista, mutta epäselväksi jäi, oliko tämä suunniteltua vai spontaania. Yleisesti ottaen olin positiivisesti yllättynyt tästä tulokkaasta, joka sopi paremmin kuin hyvin Jessen ja muinaisten lämmittelijäksi. Lisämainintana on annettava propsit ideasta liittää debyyttilevyn yhteyteen painettu jäsenhakemuslomake, jolla voi liittyä Mansion seurakuntaan.

Jess & The Ancient Ones

Jess & The Ancient Ones

Pienen tauon jälkeen alkoivat kuulua ensimainingit pääesiintyjän introsta ja yhtye nousikin pian lavalle. Tässä vaiheessa keikkapaikka oli jo tupaten täynnä. Kuusihenkisellä yhtyeellä tuntui olevan hieman vaikeuksia mahtua tälle kohtalaisen pienelle lavalle, ja kitaristi näyttikin lausuvan rukousta intron vielä pyöriessä. Pian homma kuitenkin lähti käyntiin ja ensimmäisenä kuultiin utuisen tunnelmainen The Equinox Death Trip uudelta Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes -levyltä. Kappale ei kuulu suosikkeihini yhtyeen tuotannosta, mutta on silti myönnettävä sen toimivan hienosti livenä. Tätä seurasi niin ikään rauhallisempi The Flying Man samaiselta pitkäsoitolta. Seuraavana kuultiin myös sinkkuna julkaistu In Levitating Secret Dreams, joka esitteli jo hieman enemmän yhtyeelle tyypillistä groovea. Tästä päästiinkin potin räjäyttävään avausraitaan yhtyeen debyytiltä, nimeltä Prayer for Death and Fire. Tämä menevä kappale sai myös yleisön valtoihinsa ja lämpötila nousi nopeasti.

Todistin itse ensimmäistä kertaa yhtyeen esiintymistä ja olin erityisesti kiinnostunut kuulemaan miten nämä monimutkaiset kappaleet toimivat livenä. Epäilykseni olivat turhia. Yhtye oli kuin kotonaan lavalla ja kaikki soittimet tukivat hienosti toisiaan. Erikoismaininta basistin virtuoosimaiselle taituruudelle sekä laulaja Jess:n upealle vokalisoinnille, jossa joka ikinen niin korkea kuin matalakin sävel laulettiin täysin samalla tavoin kuin levyllä. Hänen maagisen vangitseva katseensa piti myös sydämenlyöntivälin korkeana, jopa enemmän kuin ensimmäisen yhtyeen vokalistin.

Jess & The Ancient Ones

Jess & The Ancient Ones

Hieman myöhemmin kuultiin kakkoslevyn avausraita Samhain, joka esitteli jälleen menevämpää Jesseä, mikä villitsi yleisöä entisestään. Tämän jälkeen kuultiin nimikkoraita vuonna 2013 julkaistulta Astral Sabbath -EP:ltä, joka jatkoi groovaavuutta hieman tummemmalla linjalla. Basistin taituruus nousi jälleen kerran esille tässä kappaleessa, jossa oli myös kuultavissa Black Sabbath -tyyppinen jammailuosio kappaleen pääosien välissä. Tunnelma rauhoittui hieman Wolves Inside My Head -raidan alkupuheiden aikana, vain lähteäkseen jälleen menevään kappaleeseen eikä yhtye esittänyt vieläkään pienintäkään hiipumisen merkkiä. Aivan kuin edessäni olisi ollut jonkinlainen musiikilla elävä entiteetti, joka villitsi tanssivat ihmiset valtaansa. Loppurypistyksenä kuultiin vielä mielestäni kakkoslevyn paras raita The Lovers sekä 2014 julkaistun Castaneda-vinyylisinglen loistava nimikkoraita, joka oli ensimmäinen julkaisu, jolle annoin täydet pisteet arvostelussa. Kirsikkana kakun päällä kuultiin vielä lähes kaksitoistaminuuttinen Come Crimson Death, jonka alun tunnelmointi veti unenomaisesti mukaansa ja lopun ”Lucifer, Lucifer, Lucifer” -julistukset nostivat ihon kananlihalle. Tämän kauniin spektaakkelin jälkeen ja yhtyeen poistuttua lavalta kajahti ilmoille vielä, kuin sinettinä tapahtumalle, Aleister Crowleyn Konx om pax:ssa julkaisema runo The Poet.

Jess & The Ancient Ones

Jess & The Ancient Ones

Oli hauska nähdä miten erilaista kuulijakuntaa nämä yhtyeet keräsivät paikalle. Toisaalta oli omaan sukupolveeni kuuluvaa porukkaa, joka tunsi jo entuudestaan yhtyeen ja sen tuotannon. Oli kuitenkin myös hieman iäkkäämpää väkeä, joka varmasti, elettyään 70-luvun, pystyi näin nostalgian kautta samaistumaan yhtyeeseen. Kolmas ryhmä olivat nuoremman sukupolven edustajat, joille selkeästi genre ja lähestymistapa olivat täysin uusia, ja he olivat kuin haltioituneita kokemastaan. On mielestäni hienoa, että on olemassa yhtyeitä, jotka vetoavat näin laajasti ihmisiin ikään tai kastiin katsomatta, pysyttelemällä samalla undergroundin hupun kätköissä. Sanomaan musiikin takana saattaa tämän lisäksi sisältyä jotain muutakin, joka saattaa kenties etsimällä paljastaa naamioidut kasvonsa.




LISÄÄ JUTTUJA:

The House Goetia