JCR Live! – Rockin ja ukkosmyrskyn juhlaa

24.06.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Jääli City Rock eli tuttavallisemmin JCR-festivaali järjestettiin 17.–18. kesäkuuta Oulun Jäälissä jo 15. kerran. Tänä vuonna JCR kuitenkin laajeni ensi kertaa kaksipäiväiseksi tapahtumaksi.
Katso kaikki festarikuvat

Konseptikin muuttui radikaalisti aikaisemmasta selkeästä rockfestivaalista. Tapahtuman nimi lanseerattiin virallisesti JCR Kyläjuhlaksi, jossa on tarjolla monipuolista ilmaista ohjelmaa päivällä koko perheelle, ja illalla sisäänpääsymaksua vastaan pääsee k-18-festivaalialueelle nauttimaan live-musiikista. Nousu jalkautui tapahtuman lauantai-iltaan eli  JCR Live! -rockfestivaalille. Ja mikäpä siinä, kun illan antiin kuuluivat sellaiset nimet kuin Sonata Arctica, Santa Cruz, Tuohimaa, Ari Koivunen Duo ja Aki Louhela sekä Uusitalo Brothers.Sade

Kun allekirjoittanut saapui hieman ennen puolta seitsemää festivaalialueelle, oli sää vielä ukkosta enteilevä ja hiostava. Siinä alueeseen tutustuessani ja
Tuohimaan
keikan alkua puoli seitsemältä odotellessani taivas synkkeni äkisti, ja kova tuulenpuuska toi hetkessä ukkosmyrskyn suoraan festivaalialueen ylle. Kova kaatosade oli tosiasia, ja paikalle ajoissa saapunut festarikansa juoksi kiireen vilkkaa suojaan festivaalialueeseen kuuluvaan isoon telttaan sekä myyntikojujen katosten alle. Näin toimin minäkin hakeutuen lähimmän ruokakojun katokseen suojaan. Tuulenpuuskien riepotellessa telttakatoksia pelottavan kevyesti lähes lentoon, oli hetken aikaa katastrofin ja pelonkin aineksia, ja veden peittäessä urheilukentän alkoi jo näyttää siltä että illan aikataulut menisivät vähintään kokonaan uusiksi. Ainakin Santa Cruzin jäseniä kävi päälavalla huolestuneen näköisinä katselemassa tulvan vallassa ollutta urheilukenttää, ja roudarit sekä muu järjestävän tahon väki sinkoili alueella edes takaisin. Peruuntuisiko jopa koko tapahtuma pahimmassa tapauksessa?

Tuohimaa viihdytti

Tuohimaa

Tuohimaa

Mutta niin vain voimakas ukkoskuuro meni menojaan, ja sateen pikkuhiljaa vähetessä pääsi illan ensimmäinen esiintyjä nousemaan lavalle hiukan ennen seitsemää. Tuohimaa toi, jos nyt ei ihan auringonpaistetta, niin ainakin hyvän ja lämpimän fiiliksen yleisölle, joka alkoi varovasti tulla kohti päälavaa. Herra (Lauri) Tuohimaa oli yhtä hymyä ja koko kolmimiehisen bändin olemus oli niin leppoisan hyväntuulinen, että varmasti kaikki yleisössä unohtivat kurjan sään ja muut maalliset murheet ja keskittyivät olennaiseen eli viihtymiseen. Päälavan edustalla oli vettä ainakin nilkkoihin asti ja aivan lavan tuntumassa vielä enemmänkin, mutta siitä huolimatta muutamat neitoset asianmukaisesti kumisaappaat jalassa menivät jammailemaan lavan edustalle meidän muiden vettä karttavien jättäytyessä suosiolla taaemmaksi.

Tuohimaa

Tuohimaa

Tuohimaa yllätti positiivisesti ollen erinomainen live-esiintyjä; koko bändi oli hyvässä vireessä, Tuohimaan rennon luontevaa lauluääntä oli nautinto kuunnella, ja kappaleiden Zen Cafè -tyyliset sanoitukset yhdistettynä hieman raskaampaan rockiin olivat oikein toimiva yhdistelmä. Trion tuotantoon onkin syytä tutustua nyt tarkemmin, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille suomenkielisen rockin ystäville.

Seuraavaksi telttalavalla oli vuorossa näyte paikallisesta osaamisesta eli kiiminkiläinen Uusitalo bros. Kyseessä on kiiminkiläisten veljesten muodostama akustinen duo, joka soittaa Facebook-sivujensa mukaan ”hyviä piisejä viime vuosikymmeniltä tähän päivään”. Kävimme kollegan kanssa kuulostelemassa muutaman kappaleen teltan liepeillä, ja hyvin tuntui soitto kulkevan, ja kuuntelijoitakin piisasi oikein mukavasti. Ainakin Jukka Poikaa ja Anssi Kelaa oli duon settilistassa.

Todella tiukka Santa Cruz

Santa Cruz

Santa Cruz

Aki Louhela

Aki Louhela

Enempää emme kuitenkaan jääneet Uusitalo bros. keikan annista nauttimaan, vaan suuntasimme päälavan edustalle hyvissä ajoin sillä Santa Cruz olisi kohta kiipeämässä lauteille. Sadekin oli lakannut ja väkeä valui festivaalialueelle koko ajan lisää, fiksusti sadekelin vaatetuksella varustautuneena. Kiipesin lavan edessä olevalle mellakka-aidalle ja kamera taisteluvalmiudessa odottelin bändin entreetä lavalle. Alkunauhan tahdittamana pojat tulivatkin pian mestoille, ja solisti Archie, tuo Sebastian Bachin ja Vince Neilin freesimpi yhdistelmä, otti lavan ja yleisön heti täysin haltuunsa nyrkki ilmassa. Basisti Middy toi mieleen nuoren Duff McKaganin, rumpali Tazzy oli kuin ilmetty Steven Adler  Guns ’n Rosesin kulta-ajoilta, ja kitaristi Johnny kuritti soitintaan kuten Dave ”Snake” Sabo Skid Row’sta. Eipä siis ihme että minä ja varmasti moni muukin neljänkympin ikäluokkaan kuuluva yleisössä koki tästä syystä déja vu -tuntemuksen keikan aikana. Tässä yhteydessä on pakko käyttää ylisanoja jotka joku kokee ehkä liioiteltuna, mutta Santa Cruz on kyllä yksi Suomen parhaista ja ammattimaisimmista rock-bändeistä tällä hetkellä ottaen huomioon että kundit ovat vasta parikymppisiä; kaverit soittavat todella tiukasti, asenne ja lavaliikehdintä ovat vähintäänkin hallussa ja soittamisen iloa ei tarvitse kenestäkään bändin jäsenestä etsiä. On helppo huomata että yhtye on jo kiertänyt keräämässä kokemusta myös ulkomailla, ja osaa siksi ottaa niin suuret kuin pienetkin yleisöt suvereenisti haltuunsa. Illan settilista oli kovaa kamaa sekin; bändin mukana täysillä rokkaava yleisö sai kuulla esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin 6(66) Feet Under, Skydiving Without A Parachute, Nothing Compares To You, Bonafide Heroes, My Remedy sekä lopuksi tietysti ne suurimmat radiohitit eli We Are The Ones To Fall ja Wasted & Wounded. Aivan loistava show, kiitos Santa Cruz!

Aikaa Sonata Arctican keikan alkuun oli varsin vähän joten Aki Louhelan settiä ehdimme valitettavasti seurata vain parin kappaleen ajan telttalavalla. Meininki teltassa oli oikein hyväntuulinen, ja Louhela valloitti yleisönsä rennolla ja positiivisella otteella. Kansaa oli tullut nyt festivaalialueelle selkeästi iso määrä lisää, ja kaikesta päätellen Sonata Arctica oli monille se juttu minkä vuoksi JCR Live! -lippu oli ostettu. Siispä kiireesti mars lavan eteen, kohteliaalla mutta päättäväisellä etenemistaktiikalla mellakka-aidalle keikkumaan ja kamera vireeseen.

Sonata Arctica palkitsi

Sonata Arctica

Sonata Arctica

Sonata Arctica

Sonata Arctica

Sonatan jäsenet pelmahtivat alkunauhan aikana lavalle ja homma potkittiin alkuun The Wolves Die Young –biisillä. Laulaja Tony Kakko pisti porukkaan liikettä ja niin vain raavaskin mies yleisön joukossa alkoi joraamaan. Mieluisa yllätys koettiin kolmannen kappaleen FullMoonin aikana kun kappaleen loppupuolella kertosäettä ilmestyi Tony Kakon kanssa laulamaan Ari Koivunen. Ex-Idols-tähti lauloi yhtä upeasti kuten lähes kymmenen vuotta sitten samaisella kappaleella Idolsissa kilpaillessaan, ja yleisö oli myyty. Hauskana ja outonakin yksityiskohtana mainittakoon että Koivusella oli lavalla ollessaan kädessään paitsi jokin energia- tai palautusjuomapullo, myös banaani. Ilmeisesti hiuko oli iskenyt Ariin juuri h-hetkellä tai sitten miekkonen oli siepattu bäkkäriltä mukaan show’hun kesken ruokailuhetken.

Olipa niin tai näin, seuraavaksi kuultu Tallulah herkisti tunnelmaa. Paras hetki koettiin kuitenkin kun bändi soitti White Pearl, Black Oceans… -kappaleen, minkä ainakin allekirjoittanut kuuli livenä ensi kertaa. Kyseessähän on eeppinen, Reckoning Night -albumin biisi, ja siksi tunnelma oli kappaleen ajan aivan erityinen. Biisilista koostuikin pitkälti Sonata Arctican vanhemmasta tuotannosta ja hyvä niin, sillä joukossa olivat sellaiset jo klassikoiksi muodostuneet kappaleet kuin The Cage ja oma suosikkini Don’t Say a Word. Yleisö eli vahvasti mukana koko keikan ajan, ja basisti Pasi Kauppinen sekä kitaristi Elias Viljanen soittivat tarkasti, taitavasti ja hauskuuttivat yleisöäkin välillä. Henkka Klingenberg ei mielestäni ehkä ollut niin paljoa esillä kuin yleensä, mutta sai toki oman osuutensa parrasvaloissa, ja rumpali Tommy Portimo hoiti tonttinsa ammattimaisesti ja taimi oli kohdillaan. Tuttuun tapaan lopuksi laulatettiin yleisöä Vodka (Hava Nagilah) -rallatuksella ja niin oli Sonata Arctican osuus ohi aivan liian pian, jälleen kerran.

Ari Koivunen

Ari Koivunen

Telttalavalle nousi puoliltaöin Ari Koivunen Duo, jossa Koivusta säesti kitarallaan Arion-yhtyeen Iivo Kaipainen. Keikka olikin aivan erityinen, sillä yleisö oli saanut ennakkoon äänestää Facebookissa mitä kappaleita Koivunen Duo esittäisi. Teltta pullisteli väkeä, ja yleisö sai mitä tilasi, kuten kappaleet The Evil That Men do, Hunting High And Low, ja odotetusti Billy Joelin Piano Man. Väki lauloi somasti sekakuorossa kertosäkeiden mukana, ja ilta sai rennon ja mukavan päätöksensä. Kiitos Jääli ja JCR Live! Nousu kiittää ja kuittaa.

 

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Panssarijuna Turtle Beach Ear Force Stealth 450