J. Karjalainen elävänä Piknik-klubilla Oulussa

08.03.2017
Teksti:
Kuvat:
K

J. Karjalainen ei esittelyjä kaipaa. Suuri pitkänlinjan kansansuosikki on julkaissut jo 21 studioalbumia ja hittejä löytyy neljältä vuosikymmeneltä. Karjalainen on myös uudistunut, ja erilaisia hahmoja on useita. Olikin jännä huomata, miten musiikillisesti yhtenäinen keikka oli. Radison Blun Toivo-saliin saapunut yleisö sai rahoilleen vastinetta – reilut pari tuntia kestänyt keikka sisälsi hittejä. Pohjoissuomalaisten hiihtoloma sai letkeän alun lauantaina 4. maaliskuuta.

Piknik Klubin keikat ovat onnistuneet. Suomen kärkikastin artistit ovat pistäneet parastaan, ja J. Karjalainen ei pettänyt odotuksia: Kuulimme kaksi encorea ja yhteensä 21 hittiä vuosien varrelta. Huhtikuussa Piknik Klubilla nähdään Anssi Kela.

Lattia oli täynnä, kun J.Karjalainen yhtyeineen polkaisi keikan käyntiin biisillä Hölmö nuori sydän. Vaikka Jukka nuorta sydäntään alkuun kaipaili, on vanhemman herran karismalla ja kokemuksella puolensa. Bändi soitti hienosti, Karjalainen lauloi hittinsä ja kaikilla näytti olevan kivaa. Mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään ja Stindepinde soitettiin peräkkäin. Kappaleiden väliin mahtuu yli kaksikymmentä vuotta keikkailua, mutta hämmästyttävästi sitä ei tule heti ajatelleeksi.

J. Karjalainen

Karjalainen palasi Electric Saunan ja Lännen Jukan jälkeen tuttuun jiikarjalaissoundiin levyillä: Et ole yksin ja Sinulle Sofia. Vanhemmat hitit, esimerkiksi Hän ja Doris soljuivat sujuvasti uudempien hittien joukossa. Kokemus on tuonut ammattitaitoa ja rutiinia esitykseen. Mitään suuria yllätyksiä ei nähty, mutta niitä ei pian keski-ikäistyvä yleisö varmasti kaivannutkaan. Joukkoon mahtui tällä kertaa myös miehiä ja nuorempiakin katsojia, vaikka eniten näin kolme–viisikymppisiä naisia.

J. Karjalainen vaikutti hyväntuuliselta kitaransa ja hienon bändinsä kanssa. Eturivissä yleisö tanssi ja lauloi antaumuksella, ja taaempana seisottiin tiukassa asennossa. Yli kaksi tuntia kestäneellä keikalla jouduin hetkeksi poistumaan hyvistä asemista, ja loppukeikan katsoin kaukaa muiden takaa. Väkeä oli siis paljon ja tiiviisti paikalla.

J. Karjalainen

Lavalla meno näytti kotoisalta. Jukan maanläheinen tyyli kitaraan ja lakkiin sonnustautuneena sopii leppoisaan musiikkiin. Erivärisillä koko lavan täyttävillä valoilla maalailtiin erilaisia tunnelmia. Kuvaajan riemuksi rumpali Janne Haavisto oli pukeutunut jälleen paitaan, joka sulautuu taustakankaaseen.

Loppupuolella keikkaa Karjalainen kävi kättelemässä ja halailemassa eturivin yleisöä, mikä kertoo paljon artistista ja tunnelmasta. Ensimmäisessä encoressa kuultiin Hitit Doris ja Mä meen. Yleisö jatkoi taputtamista, tunnelma oli katossa ja Jukka ei mennytkään. Saimme kuulla harvinaisen toisen encoren. Laulumies päätti keikan tunnelmalliseen biisiin: Kolme Cowboyta.  

J. Karjalainen

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Hukkuminen Kiviä taskussa Paha äitipuoli