NOUSU

Incarnate – Voihan paholainen mitä taas teit…

07.09.2017
Future Film | Blu-ray
Toimittanut: |
Fiilis: laimea

Incarnate

Paholainen lirkutelee meille jatkuvasti rock-musiikin, videopelien, esiaviollisen seksin ja vaikka minkälaisen mukavan keinoin. Aika ajoin paholainen riivaailee myös viattomia ihmisiä elokuvien maailmassa. Brad Peytonin vuonna 2016 ohjaama Incarnate on yksi esimerkki tällaisesta.

Saatana tai jokin ikävä demoni piinaamassa jotain viatonta – yleensä lasta, on ollut kauhuelokuvissa aika vakituista kuvastoa sitten erinomaisen vuoden 1973 kauhuklassikon The Exorcistin. Manaamispätkiä ja kauhuelokuvia yleensäkin on aina vaivannut ideoiden ryöstöviljely ja alkuperäisten – ainakin hyvien – ideoiden vähyys.

Incarnaten oma idea on, että riivauksista on pyritty poistamaan yleensä elokuvissa ollut uskonnollinen elementti ja riivauksen saatanallinen tausta, joka tuntuu jotenkin hemmetin pöljältä ja latistaa tunnelmaa. Riivaajat ovat henkisiä loiseläimiä ja muuta höpöhöpöä. Riivausekspertti on Aaron Eckhartin näyttelemä Seth Ember, joka jonkinkaltaisen koomaunen turvin astuu riivatun ihmisen transsiin ja yrittää auttaa ihmistä tajuamaan, että it’s not real, it’s all in your head man.

Luonnollisesti päähahmolla on myös oma henkilökohtainen synkkä menneisyytensä, joka on ajanut hänet jahtamaan Maggie-nimellä tunnettua riivajaista. Tarinan pitäisi tuoda hahmolle lisää syvyyttä, mutta jotenkin koko kuvio tuntuu niin vaivaannuttavalta, että ei se oikein lisää kaivattua dramatiikkaa tai saa ärjyvästä Emberistä yhtään ymmärrettävämpää traagista hahmoa aikaan.

Visuaalisesti kuvasto on ihan onnistunutta, vaikka enemmän iljetyksiä ja verta olisikin voinut olla. Pääajan riivaustilanteista puuttuu sellainen kunnon pelko ja läsnäoleva pahuus, mutta tämä on pääasiassa varmastikkin löysän käsikirjoituksen syytä. Jatko-osallekin jätetään tietä auki, mutta tämän leffan pohjalta, en tiedä haluanko semmoista edes nähdä.

Incarnate jättää aika vahvan b-luokan elokuvan maun jälkeensä. Omalla tavallaan se toimii kevyenä manausleffana, jos siihen osaa suhtautua niin ettei odotakkaan mitään kovin kummoista. Incarnate on semmoista krapulapäivän kauhuviihdettä, mutta ei mitään muuta.


LISÄÄ JUTTUJA:

Tauski Rammstein Paris