Ilosaarirock – Onko Joensuussa Suomen Woodstock? osa 1/2

21.07.2017
Teksti:
Kuvat:
K

Joensuun Ilosaarirockia on mainostettu kesän parhaaksi viikonlopuksi jo vuosia. Mutta onko se sitä muualla kun markkinointipuheissa? Ilosaarineitsyys lähti vaihtelevalla menestyksellä, mutta unohtumatonta kokemusta rikkaampana. Ja jo tässä vaiheessa kesää voi todeta, että kyllä – kyseessä voi hyvinkin olla kävijöiden paras viikonloppu koko kesässä.

Prologi

Hävettää myöntää, en ole ikinä ollut Ilosaarirockissa. Enkä myöskään rockfestivaaleilla teltassa eli leirintäalueella, bileiden keskipisteessä. Tätä juttua kirjoittaa siis kolmekymppinen tuplaneitsyt. Festareita on tullut koettua moniakin, jopa ulkomailla, mutta ei kavereiden sohvalla koe ikinä samanlaista spontaanin hauskuuden, idiotismin ja mudan yliannostusta. Kokeilkaa, se voi olla tuhat kertaa arvokkaampaa kuin joku elähtänyt rokkibändi. On hieman vaikeaa kirjoittaa musiikkifanina musiikkifestivaaleilla muusta kuin musiikista, mutta tämän raportin on tarkoitus valottaa tutkivan journalismin metodein festivaalin kaikkia puolia.

Autenttiseen festarointiin kuuluu myös säätäminen, enkä tässä siis tarkoita lyhytaikaista ja holtitonta fyysistä kanssakäymistä. Sekin toki kuuluu monien festivaaliaktiviteetteihin. Tässä tapauksessa säätämisellä kuitenkin tarkoitetaan asioiden epämääräistä organisointia ja siitä seuraavia ongelmia. Alkuperäisen matkaseurueemme suunnitelma lähteä perjantaina Turusta kohti Joensuuta muuttuu yllättäen  jo torstaina, kun puhelimeni soi puoliltapäivin: koska lähdetään? Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen selviää, että kyllähän festivaalien leirintäalueelle nyt aina lähdetään edelliseksi illaksi. Aivan itsestäänselvyys. Paitsi minulle, jolle itsestäänselvyys oli perjantaina lähteminen. Oho. Niinpä puolet seurueesta päätyy lähtemään pelipaikalle jo torstaina. Onneksi parilla WhatsApp-viestillä saan itseni ja kuvaajan lyöttäytymään erääseen toiseen seurueeseen ja 553 kilometrin matka voi alkaa. Kuuden ja puolen tunnin matkan aikana poimitaan kuvaaja kyytiin Tampereelta, vältetään sekunnin sadasosilla ketjukolari, ostetaan huomattavia määriä keskiolutta, ajetaan vahingossa parin moottoritieliittymän ohi – mitä road tripeillä nyt yleensä tapahtuu. Lopulta noin iltakahdeksan aikoihin olemme perillä.

Millencolin

Millencolin

Alue näyttää viihtyisältä ja kaikesta aistii välittömästi – anteeksi 1960-luvun hipin kielenkäyttöni – positiiviset vibat. Turkulaisena on pakko verrata kaikkea Ruisrockiin ja tulee myöntää, että tässä hetkessä Ilosaari vaikuttaa kotifestivaalia miellyttävämmältä. Pienestä ruuhkasta huolimatta en tunne olevani teuraalle vietävää karjaa. Ja pääportin vieressä soittaa jokin paikallisten hippien jamibändi – just like back in Woodstock! Olo on välittömästi tervetullut. Telttoja ei kuitenkaan ehdi kasailemaan tai juttelemaan matkan varrelle ilmestyvien tuttujen kanssa, sillä Millencolin aloittaa.

Perjantai

No niin, tanskalaisen Mewin kuulemma mainio keikka tuli missattua, mutta 1990-luvun skeittipunk-suuruus, ruotsalainen Millencolin on juuri aloittanut settinsä. Teltoista pienempi, Meteli-teltta on täynnä ja noin puolet yleisöstä näyttää verhonneen päänsä lippalakilla. Mosh pit pyörii jossain edessä, ”Get up, come on” -huudot raikuvat lavalta. Bändi on ikäisekseen erittäin kovassa iskussa. Jossain liehuvat sateenkaari- ja jallutähtiliput vierekkäisten onkivapojen päissä – aitoa festarimeininkiä siis. Koska ei ole vielä varsinainen pittiolo, tulee tarkastaa festivaalien pyhin paikka eli anniskelualue. Yleisesti ottaen alueita ja myyntipisteitä on monia, mutta siitä huolimatta jonot ovat hetkittäin pitkiä. Juomatauot edellyttävät siis täälläkin tiettyä taktikointia, ellei halua odottaa puolta keikkaa muovituoppiaan. Sama pätee myös saniteettiosastoihin; bajamajajono on tiettyjen keikkojen aikana pidempi kuin kansalaisen kärsivällisyys. Niinpä uskaliaimmat hädänalaiset ottavat oikeuden omiin käsiinsä ja hyödyntävät lähistön aidanvierustoja. Meteliteltan saniteettialueen nähtävyytenä on erityinen Dio-bajamaja – kyllä, Dio-bajamaja. Eli helvetin lieskoilla koristeltu ulkohuussi, jossa soi tauotta itsensä Ronnie James Dion tuotanto. Sisältää myös vieraskirjan. Aivan nerokasta.

Insomnium

Insomnium

Vaikkei death metal olekaan omaa ydinaluettani, on pakko tarkistaa Joensuusta itsekin kotoisin olevan Insomniumin erikoiskeikka Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Yleensähän nämä sinfoniaorkesterin ja metallibändin yhdistävät projektit ovat karmeita mahalaskuja, kysykää vaikka Metallicalta tai Yngwie Malmsteenilta. Tai itse asiassa, älkää sittenkään kysykö Ynkältä mitään. Tässä tapauksessa on kuitenkin pakko nostaa hattua, tämähän kuulostaa oikeasti hyvältä fuusiolta. Sinfoniaorkesteri on kerrankin miksattu pintaan. Tämä on tehty hieman komppikitaroiden kustannuksella, mutta kokonaisuus kuulostaa tyrmäävältä. Täysi Tähtiteltta hakkaa nyrkkiä ilmaan, ja Insomniumin synkkä fantasiamaailma vetää väkisinkin sisäänsä. Toisenlaista fantasiamaailmaa tarjoilee Rentolavalla soittava Pariisin kevät, jonka hittiputki kuulostaa erinomaiselta. Takuuvarmaa festarimenoa siis. Ajaudun kuitenkin keskustelemaan Arto Tuunelan entisen opiskelukaverin, rouva Vattulaisen kanssa maailmasta ja elämästä – toki Kesäyön ja muiden hittien säestämänä. Hyvään festivaalielämykseen kuuluvatkin kohtaamiset uusien ja yllättävien ihmisten kanssa. Tämän jälkeen onkin aika tehdä pari Tekniikan Maailma -henkistä testiä.

Ensimmäisenä on vuorossa viskitesti. Whisky Bar -nimen alla kulkeva koju suostuu auliisti pieneen esittelyyn, jossa baarinpitäjä tarjoaa pikakurssin irkku-, skotti- ja bourbonviskien eroista niin mauissa kuin valmistustavoissakin. Hän myös kertoo festivaalivieraiden alkoholimielenkiinnon keskittyvän nykypäivänä useinkin määrän sijasta laatuun – erinäiset luksusjuomat kiinnostavat valistuneempaa kuluttajaa myös Ilosaaressa. Saamme esimerkkimaistiaiset irlantilaisesta Tullamore Dew’sta, Wild Turkey -bourbonista ja skotlantilaisesta Islay Mististä. Makuja on monia, mutta itse annan ääneni Tullamore Dew’lle. Sivuhuomiona on todettava, että on aina hienoa nähdä omasta alastaan noin innostuneita ammattilaisia.

Imagine Dragons

Imagine Dragons

Imagine Dragonsin sinänsä vakuuttavan setin aikana on vuorossa festivaalien ruokatesti. Erittäin yhteistyökykyinen Fafa’s tarjosi epäilemättä Ilosaaren parhaan falafel-annoksen, joka – poiketen monista muista – ei tee falafelpulliaan pakasteista, vaan tuoreesta massasta. Maistuvaa, täyttävää ja jopa kasvisruokavalioon sopivaa. Mikäli maistuvia falafeleja kaipailee talvellakin, löytyy Fafa’s -liikkeitä Helsingistä ja Turusta. Täydellä vatsalla onkin mukava mennä ajelehtimaan leirintäalueelle ja lepäilemään telttaan. Ai niin – se teltta pitäisi pystyttää. Onneksi turkulaisten leiri on, yllättäen ja pyytämättä, aktivoinut itseään pystyttäen kaikkien teltat. Kiitos.

 

Ilosaarirock-reportaasin toinen osa julkaistaan myöhemmin.




LISÄÄ JUTTUJA:

Tampere Metal Meeting Katso pohjoista taivasta Kari Peitsamo – Rokkari & saarnamies – Ari Lähdemäki, Juha Metso