Ikinä – Samoista soluista

Rockin ja metallin sekaorgiat

21.02.2017
Teksti:
Fiilis: Yllätetty

Vaikka usein luulee kaiken musiikin olevan jo kuultu, saattaa joskus yllättyä positiivisesti tai sitten matto vedetään jalkojen alta totaalisesti. Jälkimmäiseen, päädyin kuullessani kouvolalaisen Ikinä-yhtyeen ensimmäisen albumituotoksen Samoista soluista.

Ikinä astui esiin pimennosta vuosi sitten, kun levy-yhtiö Sakara Records tiedotti uudesta kiinnityksestään samalla julkaisten Terapiaa-nimisen kappaleen musiikkivideon. Terapiaa oli kokemuksena ristiriitaisia tunteita herättävä. Nyt tulee poppoon ensilevy Samoista soluista – yksitoista uutta tuoretta biisiä. Bändin kipaleannos iskee genrepoliiseja naamaa, tätä on nimittäin vaikea tunkea täysin mihinkään valmiiseen kategoriaan.

Ikinä on omien sanojensa mukaan kahdella naislaulajalla varustettu suomirockbändi. Kyllä ja ei aivan – tai sitten sinne päinkään. Suomeksi kyllä, musiikillisesti Ikinää voisi sanoa moderniksi metallibändiksi, joka ei sekään aivan osu. Ei tätä silti saa suomirock-kategoriaankaan tungettua vaikka miten päin yrittäisi, laulutavassa on toki samoja piirteitä kuin suomirockissa, mutta siihen se sitten jääkin. Musiikki tuo esiin vahvoja vastakohtaisuuksia, ristiriitoja ja ääripäitä. Ikinä ei tottele ketään, eikä kyykistele millekään ihmisryhmälle, vaan tekee kaiken omilla ehdoilla sekoillen – hallitusti.

Levy starttaa biisillä Kylmääkin kylmempi, joka soundaa alkuun kuin Pantera ennen muinoin, mukaan tulee perkeleellinen rumputuli ja vajaan 20 sekunnin kohdalla laulajat Katariina Sorsa ja Tuuli Paju avaavat äänensä ja sekamelska on enemmän kuin täydessä vauhdissa. Sekameteli on tässä kohti jo heti sen verran holtiton – mutta kuitenkin hallittu, että se on taatusti monelle musiikin peruskuuntelijalle liikaa. Seuraavana kuullaan videonakin nähty Magic Mike, joka lienee Ikinän rockein ja tarttuvin biisi, ja se selittäneekin videoksi päätymisensä, jotta saadaan isoja massoja kiinnostumaan.

Materiaali poukkoilee laidasta laitaan omalla hyvällä tavallaan. Välillä kaman tahtiin voisi melkein tanssia. Laulukaksikon ääni ei tunnu alkuun sopivan musiikkiin alkuunsakaan, mutta hetken kuluttua siihen huomaa tottuneensa. Jotenkin laulu assosioituu esimerkiksi Jenni Vartiaisen tyyliin, ollen kuitenkin Ikinää itseään. Mikään ei kuulosta kuitenkaan päälleliimatultakaan. Keitos on varsin moniulotteinen ja samaan aikaan saattaa tuntea hyvin erilaisia mielikuvia, joka ei missään nimessä ole ollenkaan paha asia.

Levy on kokoelma erilaisia biisejä erilaisilla lyyrisillä lähestymistavoilla. Bändin ensituotteen ulosanti on siis hyvin moniulotteinen, eikä täysin yhtenäistä linjaa ole. Bändistä on vaikea pitää, mutta vielä vaikeampi olla pitämättä. Musiikki on jotain niin perverssiä, ettei sitä voi vastustaa, samalla se kuitenkin aiheuttaa jonkinlaisen selittämättömän vastareaktion, joten ei Samoista soluista -albumia ihan pureskelematta niellä. Ikinä tarjoaa uuden tuulahduksen  (suomirockin) väljähtyneeseen tarjontaan ja lienee yksi omalaatuisimmista bänditulokkaista vähään aikaan.

Samoista soluista
Ikinä

Sakara Records
Formaatti: CD


LISÄÄ JUTTUJA:

Koiteli elää Tom of Finland Syytös