IIK!! 2015, osa II – Body horroria ja lyhyttä kotimaista

21.11.2015
Teksti:
Kuvat:
K

Sateinen lauantai 14. marraskuuta keräsi Iin Yöväentalolle yllättävän paljon väkeä. Perjantaina nähtiin suurimmat ja kauheimmat tapahtumat ja epäilin sen imeneen jopa yöväen voimia. Tunnelma säilyi kuitenkin karmaisevan innostuneena. Lauantaina pääosissa olivat body horror ja kotimainen lyhytkauhuelokuva. Body horroria nähtiin kaksi pitkää elokuvaa sekä A. Rostén & E. Jussilan Trans* joka on sekä kotimaista lyhyttä, että ruumiskauhua.

Body horror on kauhuelokuvan alalaji, jossa kauhu tulee hyvin lähelle, itse ihmisen kehoon. Alkuaikojen kauhuelokuvissa uhka tuli ulkoapäin erinäisten hirviöiden muodossa. Hitchcockin Psycho (1960) muutti lajityyppiä arkipäiväistämällä pahan päällepäin tavallisessa ihmisessä piilevänä uhkana. Romeron Night of the Living Dead (1968) -elokuvassa zombieksi muuttunut pikkutyttö tappaa vanhempansa ja alkaa luonnollisesti syödä heitä. Seuraava askel ihmistä lähemmäksi on omassa kehossa piilevä virus, loinen tai muu yökötys – esimerkiksi säteilyn aiheuttama mutaatio, joka muuttaa ruumiin hirveäksi tai hirviöksi.

Varhaisimpia esimerkkejä body horrorista on Kurt Neumannin The Fly, Kärpänen vuodelta 1958. Elokuvan mainonnassa käytettiin lauseita:” The First Time Atomic Mutation on Humans Has Been Shown On Screen!” ja “Once He Was Human – Even As You And I!” Yksinkertaistaen body horror on juuri mutaatioita ja muuttumista joksikin toiseksi – yleensä ällöttäväksi olioksi. Tänään arvostetuin body horror – ohjaaja taitaa olla kanadalainen David Cronenberg. Hänen tunnetuimpia elokuviansa on uusintaversio elokuvasta The Fly (1986)

IIK!!-festivaaleilla nähtiin lauantaina kaksi edustavaa esimerkkiä body horrorista. Kanadalaiselta Chad Archibaldiilta esitettiin tuore elokuva The Bite ja, myös Night Visions -festivaaleilla vierailleen, Brian Yuznan Society (1989)

The Bite

The Bite

The Bite

Ennakkotiedoissa kerrottiin, että elokuvan ensi-illassa, Montrealissa Fantasia Film -festivaaleilla katsojia oli pyörtyillyt ja loukannut itseään – osa oli oksentanut ja ambulanssikin oli jouduttu kutsumaan paikalle. Voivatko audiovisuaaliset ärsykkeet saada oikeasti ihmiset reagoimaan noin kehollisesti, vaikka body horrorista onkin kyse? Valistunut arvaukseni on, että ei. Porukka on ollut kännissä, tai sitten on ollut kyse mainostempusta. Blair Witch Projectin (1999) nerokkaassa mainoskampanjassa levitettiin samanlaista huhua elokuvan ensi-illan aikoihin. IIK!!:ssä ei yökkäilty tai kaatuiltu. Ainoat yleisöstä kuuluneet äänet tulivat tasaisesta limsatölkkien avaamisesta. IIK!!-yleisöllä on siis parempi vatsa tai limsapää, kuin kanadalaisilla katsojilla.

The Bite ei ole pelottava elokuva. Tarina on hyvin yksinkertainen. Nuori tuleva morsian lähtee tyttökavereineen aurinkokohteeseen bilettämään viimeistä kertaa ennen häitä. Meno on railakasta, viinaa ja miehiä riittää – vaatteet, muisti ja kihlasormuskin katoavat jossain vaiheessa. Myös naimisiin meno alkaa neitiä arveluttaa. Uimaretkellä häntä puree joku ötökkä. Kotona puremakohta alkaa oireilla ja pian alkavat ulkoiset muutokset. Neiti alkaa tuottaa kaviaarin näköistä tavaraa – hyönteisen munia varmaankin.

Tarina ja edes visuaalisuus eivät oikein vakuuttaneet. Toisaalta voisin kuvitella, että joku naistutkija tekisi elokuvasta vähintäänkin gradun, ellei jopa väitöskirjan. Miehiä pelottava naisen seksuaalisuus saa rangaistuksen ja naista alistava tasapainotila palautetaan. Jos miettisi, mitä kaikkea symboliikkaa vieraalla maalla saatu tartunta ja munien synnyttäminen voisikaan sisältää… niin, eipäs mietitä sitä!

The Society

Pari elokuvaa Iin Yöväentalolla jäi tänä vuonna katsomatta. The Societyn katsoin kotona mikä oli selkeä virhe. Kuten jo Bunnyn kohdalla mainitsin, samoin tämä, festivaalin viimeinen elokuva olisi pitänyt ehdottomasti katsoa paikanpäällä! Kotisohvalta käsin elokuva oli pääasiassa hyvin ärsyttävä. Elokuvaa voisi kuvata niin, että otetaan alkuosa 1980-luvulta teinisarjasta Beverly Hills. Loppuosassa sitten kaikki vanhemmat ja muutama nuorikin aloittavat hyvin perverssit ryhmäorgiat. Vartalot venyvät, muuntuvat ja yhdistyvät toisiinsa hyvin sairaan mielen keksimillä tavoilla. Hassua on kun kasvot kurkistavat pers-aukosta ja kertovat vitsin. No onhan se ihan hauskaa! Tämä on elokuva vaativaan makuun ja mielentilan on oltava oikea. The Society on kauhusatiiria ja varmasti kehokauhuharrastajan tärkeimpiä kulttielokuvia.

Lyhytelokuvia

Lavastuksesta vastasi Salla Syrjä

Lavastuksesta vastasi Salla Syrjä

Vuoden 2015 IIK!!-lyhytelokuvakilpailun taso oli vaihteleva, mutta pääosin enintään 15-minuuttiset elokuvat olivat hauskoja. Typerä, mutta hassu oli Kerttu Jaatisen italiaksi dubattu Cursed Granny, jossa taulun isoäiti tunkeutuu henkilöhahmojen mieliin ja saa veristä jälkeä aikaan. Hauska oli myös Markus Hyvärisen Illallinen. Elokuvassa pohditaan ajankohtaista ruokavalintojemme etiikkaa vähän uudella tavalla. Loppukohtausta olisi kyllä voinut vähän vielä viilata.

Parhaana lyhytelokuvana palkittiin ansaitusti Aino Sunin Niin metsä vastaa. Tuomariston arvioissa kiitettiin metsäkauhuelokuvan vahvaa tunnelmaa, sopivaa pituutta ja tunnelatausta. Elokuvassa on syvyyttä. Kuvilla ja pienillä tapahtumilla kerrotaan moniulotteinen tarina insestistä ja kostosta. Lopun tunnelmassa ja kuvastossa on viitteitä Aino Kallaksen salaperäiseen klassikkoromaaniin Suden morsian (1928).

Yleisöpalkinnon voitti Keith Thompsonin Tort. Viisiminuuttisessa verisessä iloittelussa kilpikonna on vähän tuhma. Päänsisäistä kafkaa tarjoili Antti Jänkälän hienosti leikattu Tarttuvaa. Toni Tikkasen The Silentissä oli kauniita kuvia. Noin tunnin mittaisessa koosteessa lyhytelokuvia esitettiin myös Márton Jelinkón Whodunnit ja O. S. Vihanto & Pekka Mattilan Wish. Kilpailun tuomareina toimivat elokuvakriitikko Eero TammiBunny the Killer Thingin nimiroolin näyttelijä Matti Kiviniemi ja Oulun sarjakuvakeskuksen toimintavastaava Aapo Kukko.

Lisäarvoa kilpailulle ja näkyvyyttä lyhytelokuville toisi mahdollisuus katsoa elokuvat saman otsikon alta myös netistä, viimeistään IIK!!-festivaaliviikonlopun jälkeen. Nyt voi kuitenkin miettiä kasvissyöntiä eettisenä vaihtoehtona ja katsoa ainakin Hyvärisen elokuvan Illallinen.

Kotimaista kauhua lyhyesti

Kävijäennätys näkyi aulassa

Kävijäennätys näkyi aulassa

Festivaaleilla esitettiin neljän kotimaisen kauhuelokuvan kooste. Nämä elokuvat eivät kestonsa vuoksi mahtuneet lyhytelokuvakilpailun 15 minuutin aikarajaan. Asiaa olisi ehkä kannattanut miettiä – tuntui, että tiivistämällä olisi voinut kertoa saman tarinan ytimekkäämmin. Kokonaisuus oli muutenkin liian raskas yhdeltä istumalta katsottavaksi. Elokuvista Sevgi Ekerin The Pink Smoke menestyi hiljattain Floridassa järjestetyillä Bogard Classic -festivaaleilla. The Pink Smoke oli melkoinen taidetrippi muutenkin keskenään hyvin erityylisten elokuvien joukossa.

Nyt jäämme innolla odottamaan 15. IIK!-festivaalia! On käsittämättömän hienoa, että pohjoisen pikkukylässä tehdään suurella sydänverellä ja ammattitaidolla näin hienoa tapahtumaa, jossa kaikki toimii ja tunnelma on mahtava! Jos et päässyt paikalle, kannattaa tutkailla IIk!!:n ja Night Visions -festivaalien ohjelmistoa. Elokuvista suuri osa löytyy netistä – joten pääset edes vähän perille, mistä puhutaan, kun puhutaan kauhuelokuvista. Ensi vuonna on Yöväentalolla juhlavuoden kunniaksi luvassa ainutlaatuista erikoisohjelmistoa. Kiitos IIK!!

Aiemmin mainittu juttu menkkaverellä tehdystä taiteesta herätti niin paljon tunteita, mielipiteitä ja kysymyksiä, että siitä on tehtävä ihan oma tarinansa lähitulevaisuudessa. Nyt mainittakoon vaan, että tällaistakin oli nähtävissä Yöväentalon kahvilassa. Taiteilija on Hanni Haapaniemi.

Hanni Haapaniemi

Hanni Haapaniemi

Original Part - Hanni Haapaniemi

Original Part – Hanni Haapaniemi




LISÄÄ JUTTUJA:

Merenkulkija Joulupukki istuu jouluvalojen loisteessa Suomenusko