IIK!! 2017, osa 1/2

Lyhytelokuvia pimeästä

08.11.2017
Teksti:
Kuvat:
Kuva: Mari Kivioja

IIK!!-kauhuelokuvafestivaali nostatti jälleen sykettä Iin Yöväentalolla 3.–4. marraskuuta. Tärkeä osa tunnelmallista kauhujuhlaa on IIK!!-lyhytelokuvakilpailu. Nousun kauhutoimitus oli paikalla.

Festivaalin perinteinen lyhytelokuvakilpailu on tarjonnut ikimuistoisia elämyksiä. Harrastajat uskaltavat kokeilla uudenlaisia ja yllättäviäkin kerronnan tapoja. Elokuvantekijöille IIK!! on mahdollisuus saada työnsä esille. Voittaja saa Kinokin valmistaman ammattimaisen DCP-kopion teoksestaan. Tänä vuonna voittajan valitsi Anne Laurila Pohjois-Suomen elokuvakomissiosta sekä elokuvantekijä Juuso Laitio. Laitiota kannattaa seurata, sillä herra vihjaisi, että hänellä on jotain hyvää ja räävitöntä tekeillä.

Kilpailussa kisasi viisi teosta. Jo elokuvien nimien perusteella uskalsi odottaa veikeitä kauhuelämyksiä. Voiton vei tänä vuonna Nalle Mielosen Väärä talo vasemmalla. Yleisö oli asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä, joten Mielonen putsasi jälleen pöydän. Vuonna 2014 Nalle Mielonen voitti molemmat palkinnot lyhytelokuvallaan Noidan merkki.

Monipuolinen tunti lyhytelokuvaa

Lyhytelokuvat olivat keskenään sopivasti erilaisia. Noin tunnin kimara piti hyvin otteessaan. Nämä olisi pitänyt katsoa kaksi kertaa. Elokuvat esitettiin perjantaina ja lauantaina. Kerron muutamia, mahdollisesti väärin muistettuja haja-ajatuksia ja mielikuvia:

Sami Ylösen Ihmisen kaltaiset olennot on hauska tarina rikkaasta kerskailijasta, joka esittelee tiluksiaan naisystävälleen. Asuista voi päätellä, että halloween-bileet ovat takana. Paikalla on kuitenkin jo ihmisen kaltaisia olentoja, joita ei niin vaan kusta silmään. Lopun teollisuuskauhusta tutussa tilassa isketään kipinää ja silmää muun muassa kuntopyörällä.

Voittajaelokuva Väärä talo vasemmalla on hallittu kokonaisuus. Tarina on yksinkertainen: Rosvot menevät väärään taloon – niin ei olisi kannattanut tehdä. Elokuvan tunnelma on luotu synkällä värimaailmalla, toimivilla leikkauksilla ja vaikuttavalla ääniraidalla. Ammattimainen toteutus oli varmastikin Nalle Mielosen voiton takana. Mitään suurta muistijälkeä ei elokuvasta jäänyt.

Dmitri Pimenovin Neljäs potilas hukkaa potentiaalinsa. Idea on hyvä: Neljä mielenterveyspotilasta joutuu kohtaamaan fobiansa toistensa kautta suljetussa tilassa. Siirtymät todellisuuden ja pelkojen välillä toimivat. Leikkaus on onnistunut. Ongelma on, ettei elokuva oikein tiedä, onko se vakavaa vai huumoria. Loppu on melkoinen antikliimaksi. Säikäytyskuva pisteenä iin päällä ei ole järin uusi idea. Odotin, että kamera kiertää huoneen rauhassa. Siihen olisi saanut tehoa.

God Rot Their Souls on Dimitri Pimenovin viisitoistaminuuttinen painajaisuni. Kerronta noudattaa unen logiikkaa. Juoksevia hevosia, tyhjeneviä kirjahyllyjä ja kaikenlaista varmasti symbolista kuvastoa vyöryy hitaasti silmiin. Mustavalkoiset kuvat ovat kauniita ja ne kulkevat ohitse saumattomasti. Elokuva pitäisi katsoa yön pimeinä tunteina yksin, ehkäpä vain sikarin hehkussa, jolloin mielen ja alitajunnan kerrokset ovat avoinna. Nyt ei ollut tämän aika, sillä elokuva tuntui pitkältä ja en saanut sanomasta kiinni.

Samuli Alapuranen kertoo, että kilpailun taso oli kova

Juuso Laitio kertoo, että kilpailun taso oli kova. Festivaalijohtaja Antti Näyhä haastattelee.

Drag Me to Kempele oli Nousun kauhutoimituksen suosikki. Uudenlainen lähestymistapa oli hauska ja virkistävä. Elokuva on yhdenlainen Kempeleen matkailumainos. Samuli Alapurasen Kempele on hieman ankea paikka. Elokuvassa näytetään Kempeleen maamerkkejä maasta ja ilmasta. Sää on harmaa ja missään ei ole yhtään ihmistä. Näyttelijätyökään ei herätä myötähäpeää – Kuollut kala ja lokki ovat uskottavia. Henkistä tai fyysistä maailmanloppua kuvataan sopivan aikaa, alleviivaamiseen ei sorruta ja idea säilyy hauskana loppuun asti.

IIK!! palkitsi Samuli Alapurasen kauhukulttuurin edistämisestä IIKKA-palkinnolla! Hienon näköispatsaan Iikasta on suunnitellut festivaalin toiminnanjohtaja, kuvataiteilija Jyrki Mäki. Maskottinaakka tekee pesänsä joka vuosi Yöväentalon räystäälle. Kuudentoista vuoden aikana Iikka ei ole kertaakaan näyttäytynyt muualla, kuin ehkä Jyrki Mäen unessa. Tähän on varmasti syynsä.

Nousu palaa vielä IIK!!n tunnelmiin ihan pian.




LISÄÄ JUTTUJA:

Muuttuva labyrintti Hautajaisyö Juhannuksen soittolista