IIK!! 2016 – festivaalijohtaja Antti Näyhä kertoo kauhujuhlasta

IIK!!-kauhuelokuvafestivaali järjestettiin nyt viidettätoista kertaa Iin satavuotiaalla Yöväentalolla. Juhlavuoden kunniaksi tapahtuma oli laajentunut kolmipäiväiseksi. Tunnelmaltaan intiimi kauhujuhla lunasti kamalat odotukset 2.–4. joulukuuta. Saimme valaisevia kommentteja festivaalijohtaja Antti Näyhältä. 


Nousun toimittajakaksikko lähti IIK!!:n retevästi: Kaikki elokuvat katsotaan, vaikka kuinka pelottaisi. Kahdeksan pitkän ja lyhytelokuvien jälkeen oli nostettava kädet pystyyn ja perse penkistä. Häntäluu vinkui jo kauhusta ja hyvää asentoa ei enää löytynyt.

– Nythän meillä kävi tuuri, kun talolla oli taannoisen Agatha Christie -näytelmän jäljiltä muutama pehmeä sohva ja nojatuoli. Ja keksittiin laittaa nuo eturiviin first come first served -periaatteella toimiviksi luksuspaikoiksi. Täytyy oikeasti miettiä, josko saataisiin ensi vuonna jotain vastaavanlaista kehitettyä vähän enemmällekin kuin vain eturiville. Mutta vaikea mennä lupaamaan mitään, kun suosituimpien näytösten yleisö ei edes mahtuisi saliin, jos kaikilla olisi oma nojatuoli, kertoo Antti Näyhä.

Takarivin toimittajina emme uskaltautuneet eturivin sohville, ja sunnuntai jouduttiin nyt jättämään väliin. Mietin, että onko kolme päivää sittenkin liikaa. Sunnuntaina näytettiin pari mielenkiintoista elokuvaa, mutta toisaalta oli jo mukava jättää auton ikkunoiden rappaaminen tältä viikonloppua.

– Yleisöä oli sunnuntaina odotetusti hieman vähemmän kuin perjantaina ja lauanttaina, mutta ei se menoa paljon haitannut. Pikkujoulukausi varmaan verotti myös väkeä, joten ensi vuonna on kyllä vakaa aikomus järjestää festivaali vähän lähempänä alkuperäistä ajankohtaansa loka–marraskuun vaihetta. Pysyvää kolmipäiväisyyttä harkitaan myös.

IIK!!-kauhuelokuvafestivaaleilla on ihan omanlaisensa tunnelma. Pohjoisen kaamos, pienen kylän yö, vanha työväentalo ja oikealta filmiltä esitetyt kamalat elokuvat ovat yhdessä vaikuttava kokemus. Festivaalijohtaja valaisee asiaa:

– Ajamme osan leffoista edelleen talon alkuperäisillä 35 mm filmiprojektoreilla. Ne ovat peräisin 1950-luvulta ja elokuvien valo tulee kankaalle edelleen antiikkisista hiilikaarilampuista. Tietysti olisi helpompaa näyttää kaikki vanhatkin leffat vaikkapa blu-raylta, mutta tämä on satavuotiaan puutalon ohella yksi niistä jutuista, jotka luovat IIK!!-festarille uniikin vanhan ajan tunnelman.

IIK!! – parhaat elokuvat ja paras yleisö

Ikivanhat laitteet toimivat jälleen hämmästyttävän hyvin ja yleisö oli silminnähden innostunutta. Kauhu on selkeästi nuorehkojen miesten juttu, mikä näkyi mustanpuhuvana yleisönä. Muutamia naisiakin oli ilahduttavasti paikalla – etenkin mykkäelokuvakonsertti kiinnosti myös kauniimpaa sukupuolta. Antti Näyhä kiittelee IIK!!in yleisöä:

– Yleisömme on tietysti maailman parasta. Pohjoisessa tunnutaan suhtautuvan esimerkiksi vanhoihin leffoihin ilahduttavasti hartaammin kuin muualla. Helsingissä on joskus vähän raskasta katsoa jotain vanhaa klassikkoa, kun vieressä höhöttää hipsteriporukka – monelle leffalle nauretaan äänekkäästi pelkästään siitä syystä, että vanha elokuva näyttely- ja hiustyyleineen, musiikkeineen näyttää vanhalta. Eikä näillä hekottelijoilla useinkaan vaikuta edes olevan kovin hauskaa: nauru kuulostaa teennäiseltä, mutta se tuntuu vain olevan heille jonkinlainen juttu tai tapa, että näin tulee toimia. Juuri muutama viikko sitten todistin, kun pari helsinkiläistä hipsteriä käveli alkuperäisen Evil Deadin näytöksestä ja toinen tokaisi ”yhtä paska kuin aina, höh höh”. Iissä tällaista näkee vähemmän, sen sijaan klassikkoja osataan arvostaa.

Vaikka kauhuelokuva on luonnollisesti kuolemanvakavaa, festivaaliin kuuluu viimeistä näytöstä kohti kiihtyvä fantatölkkien napse, ja yleisön reagointi paikoin hyvinkin hämmentäviin kohtauksiin.

– Tietysti yleisömme osaa myös pitää hauskaa silloin kun on sen aika. Muun muassa vuonna 2011 festarillamme vieraillut Ismo Sajakorpi kiitteli IIK!!-yleisöä siitä, että he osaavat nauraa oikeissa kohdissa.

Festivaalijohtaja Antti Näyhä kertoo kauheasta taustastaan, miten tähän ollaan päädytty?

– Näin ensimmäiset kauhuelokuvani satelliittikanavilta ja maikkarin Keskiviikon keskiyö -sarjasta joskus kahdeksan yhdeksän vuotiaana. Näin jälkikäteen ajateltuna en ole ihan varma, olisiko vanhempien kannattanut katsoa vähän tarkemmin mitä poika sieltä telkkarista öisin katselee… Mutta tulos on joka tapauksessa tässä, ja tulen tuskin koskaan jättämään rakasta kauhuharrastustani.

IIK!!-festivaalin ohjelmisto on monipuolinen ja mieteitty kokonaisuus. Tänä vuonna esiin nousi erityisesti uusi amerikkalainen indie-kauhu. Night Visions -festivaalien kanssa tehdään yhteistyötä.

– En seuraa uutta kauhuelokuvatarjontaa enää ihan niin tiiviisti kuin joskus opiskeluvuosina, joten Night Visions -festarin kansainvälisestä ohjelmistotiimistä on suuri apu uusien leffojen kanssa. He etsivät ympäri vuoden maailman festareilta kiinnostavia uutuuksia, joista meilläpäin ei olla vielä kuultukaan. Yhteistyömme kautta pääsen sitten valkkaamaan meille näistä parhaat ja IIK!!-festarille taiteellisesti sopivimmat – linjamme kun poikkeaa kuitenkin tietoisesti hieman muista alan festareista Suomessa, kertoo Näyhä.

IIK!!-kauhuelokuvafestivaaleilla oli kotoisa ja hyvä tekemisen meininki. Järjestelyt toimivat moitteetta ja kaikilla vaikutti olevan hyvä mieli.

– IIK!!-tiimissä on myös väkeä, jotka eivät harrasta kauhuelokuvia festarin ulkopuolella ollenkaan. Ilmeisesti vapaaehtoistyö festarillamme on saatu tarpeeksi mukavaksi, ja yhdessä tekemisen meininkiä arvostetaan.

 

Palaamme vielä IIK!!iin toisessa osassa, jossa kerromme miten sujui mykkäelokuvakonsertti ja mitkä elokuvat olivat pelottavimpia.




LISÄÄ JUTTUJA:

Suomen huutokauppakeisari Liisan seikkailut peilimaailmassa Day of the Tentacle