IIK!! 2015 – perjantai 13. päivä

18.11.2015
Teksti:
Kuvat:
K

Huikea IIK!-festivaali vietettiin 13.–14.2015 Iin Yöväentalolla jo 14. kerran, mutta häpeäkseni vasta nyt uskaltauduin paikalle. Mietin, mitä on vastassa – tapaanko vain omituisen näköisiä kummasti käyttäytyviä friikkejä zombiemeikeissä? Otanko mukaan punaviiniä uskottavuuden ja itsetunnon kohottamiseksi? Keltaista paitaa en ainakaan laita päälle! Jutun ensimmäisessä osassa käydään läpi perjantain elokuvia ja tapahtumia. Toinen osa esittelee kotimaisia lyhytelokuvia; veristä taidetta, lauantain tunnelmia ja summaa yhden retken kauhukulttuurin pariin.

Perjantai 13.

Perjantai oli 13. päivä. Pientä sadetta ja kylmä tuuli kalisutti hampaita. Vastassa oli tunnelmaan sopiva juuri sata vuotta täyttänyt tornilla varustettu puurakennus. Yöväen vaatetus oli pääosin musta, mutta muuten en nähnyt mitään hälyttävää. Naiset olivat ehkä tavanomaista kauniimpia ja miehet rumempia. Vaikutelma oli siis täydellinen kauhuelokuvafestareille.

The Unknown

The Unknown

Lon Chaney & Joan Crawford. Jalkaa esittää Paul Desmuke

Jo vuodesta 2004 lähtien on festivaaleilla esitetty elävällä musiikilla säestetty mykkäelokuva. Tällä kertaa elokuvana oli Tod Browningin The Unknown (1927). Vuosikymmeniä kadoksissa olleen klassikon säesti täydelle salille salolainen pianisti Janne Kuusinen.

Tod Browning tunnetaan paremmin kohua herättäneestä elokuvasta The Freaks (1932). The Unknown sijoittuu The Freaksin tavoin sirkusympäristöön. Ohjaajalla itsellään oli myös sirkustaustaa. Elokuvia yhdistää myös nerokas visuaalinen huumori.

Lon Chaney esittää kädetöntä veitsenheittäjä Alonzoa, jonka epätoivoinen rakkaus sirkustirehtöörin kauniiseen tyttäreen, Joan Crawfordin esittämään Nanoniin johtaa epätoivoisiin tekoihin. Näyttelijätyö on ilmeikästä parhaiden mykkäelokuvien tapaan. Kuusisen säestys toimi hienosti ja herrasmieskonkari otti yleisönsä tyylillä.

Dracula

Ehdoton kauhuklassikko on myös perjantaina esitetty Terence Fisherin ohjaama Dracula (1958). Elokuva esitettiin hiljattain edesmenneen Sir Christopher Leen muistoksi. Ennen elokuvaa saimme nähdä haastattelupätkän herran Suomen vierailulta ja vietimme todella hiljaisen minuutin mestarin muistoksi. Christopher Lee jäi vähän Dracula-roolinsa vangiksi, mutta sai vielä vanhoilla päivillään uuden mahdollisuuden. Nuorempi yleisö tunteekin hänet varmasti paremmin The Lord of the Rings -elokuvien Sarumanina.

DraculaRestauroitu Hammer-yhtiön filmiklassikko loistaa kirkuvilla Technicolor-väreillään. Lähikuvilla ja kirkkailla väreillä pyrittiin peittämään pienen budjetin ja tiukan aikataulun asettamia rajoituksia. Samalla kuitenkin luotiin kauhuelokuvan tyyliä vuosikymmeniksi eteenpäin. Tarina on ehkä nykykatsojalle hitaahko ja esimerkiksi samojen paikkojen ohi ratsastetaan luvattoman usein. Elokuvan ehdottomia vahvuuksia ovat kaunis visuaalisuus ja kauttaaltaan loistava näyttelijätyö. Christopher Lee sanoo vain 13 repliikkiä, mutta roolisuoritus on siitä huolimatta ikimuistoinen.

Perjantaina esitettiin myös tuore norjalainen Pål Øien ohjaama Villmark 2, sekä Richard Stanleyn Hardware (1990).

Villmark kakkosessa ärsyttävä joukkio tulee tarkastamaan vanhan tuberkuloosi- ja mielisairaalan rakenteita rakennuksen tulevaa purkua varten. Elokuvan tunnelma on ihan hauska – tyhjillä käytävillä kuljeskellaan, synkkiä tapahtumia menneisyydestä paljastuu ja sitten kuollaan. Parempi tämä oli kuin odotin, ja joku voi tästä ehkä löytää viitteitä Orpokodistakin (2007). Mieleen jäi kyllä ennemminkin loppu, joka oli pöllitty elokuvasta Pet Sematary (1989). Juonta ei saa mennä tämän kaltaisilta elokuvilta vaatimaan – pahoja asioita tapahtuu ja sitten se loppuu. That’s it!

Night Visions -festivaaleillakin vierailleen Richard Stanleyn Hardrware on kyllä omanlaisensa tapaus kyberpunkkia, kauhua ja huumoria. Ydinsodan jälkeiseen hiekkaiseen maailmaan johdattelee mielipuolinen radio-DJ Angry Bob, jonka ääniroolissa Iggy Pop tekee hienoa työtä. Visuaalisuus ja voimakas ääniraita ovat tämän elokuvan parasta antia. Kuvasto ja jytke jäävät kyllä mieleen vaikka tarina ei ikimuistettava olekaan. Yleisössä herätti epäuskoa ja hupia loppu, jossa rakennettua tappajarobottia ei sitten millään saatu tuhottua. Elokuvan katsoneet muistavat varmasti varata tulevaisuuden seikkailuihin ainakin pesismailan ja suihkun.

Bunny the killer thing

BunnyTheKillerThingPerjantain ja lauantain välinen yö huipentui itseoikeutetusti kotimaiseen elokuvaan ja ilmiöön nimeltä Bunny the Killer Thing (2015).  Muutamaa vuotta aiemmin, 2011, Bunny osallistui IIK!!n lyhytelokuvakisaan. Nyt kerrottiin budjetin olleen miljoona euroa ja täyspitkä pläjäys huonoa makua, huonoja vitsejä, verta ja tissejä oli luvassa.

Näytöksessä oli vieraana itse Bunnya esittänyt Matti Kiviniemi sekä meikkaaja Hanna Puolakka. Tähdet olivat vähän lyhytsanaisia ja antoivat itse elokuvan puhua puolestaan. Sen verran informaatiota saimme, että jänöpuku ei ollut kovin miellyttävä ja se ei meinannut pysyä päällä.

Elokuva on saanut pääasiassa lyttääviä – jopa vihamielisiä arvosteluja. Jopa maailman huonoimman elokuvan titteliä on tarjottu. Mitä hauskaa siinä on, että parimetrinen jättipupu raiskaa viattomia nuoria milloin mihinkin aukkoon?

Aluksi varoituksia: Tätä elokuvaa ei katsota Juha Sipilän tai uskovaisen tyttöystävän kanssa huokaillen käsi kädessä, vienosti silmiin katsellen. Ja ei, tätä ei mennä pönöttävien setien kanssa arvioimaan päivällä lehdistönäytökseen paheksuvien tuhahdusten pilatessa ilmaa. Disney ei osta oikeuksia tähän elokuvaan ja aivan oikein – et löydä ainakaan lasten lelukaupasta hellyttäviä bunny-pehmoleluja.

Bunny the Killer Thing pitää katsoa IIK!! – festivaaleilla kello yhdeltä yöllä IIK!! – yleisön seurassa. Elokuvan katsominen teatterissa on kollektiivinen yhteinen kokemus, mikä tuli esiin parhaimmillaan juuri Bunnya katsoessa. Yleisö sai mitä tilasi, aika ja mielentila olivat sopivat. Yö, IIK!!, pieni väsymys ja sopivasti virvokkeita takasivat menestyksen. Yöväellä oli hauskaa ja ilta sai arvoisensa päätöksen.

Perjantai IIK!!-festivaaleilla oli hieno kokemus. Järjestelyt toimivat täydellisesti. Järjestäjät ja etenkin yleisö olivat silminnähden innostuneita. Vaikka tunnelmat vaihtelivat Christopher Leen muistoksi pidetystä koskettavasta hiljaisesta hetkestä Bunny the Killer Thingin perverssiin ilotteluun, ohjelma oli ammattitaidolla mietitty kokonaisuus. IIK!! – 2015 teki perjantaina kaikkien aikojen kävijäennätyksen – sekin kertoo omaa tarinaansa onnistuneesta ohjelmiston valinnasta.

IIK!! 2015

Jutun toisessa osassa käsittelemme kotimaisia kauhulyhäreitä ja summaamme lauantain tunnelmia. Jos uskallamme, työnnämme kätemme myös menkkaverellä tehtyyn taiteeseen.




LISÄÄ JUTTUJA:

Viimeiseen korttiin – Topi Sorsakoski Yön kantaja