Hyrule Warriors Legends

Legendaariset zeldasoturit taskukokoon ahdettuna

Hyrule Warriors Legends on Nintendo 3DS:lle julkaistu versio pari vuotta aiemmin julkaistusta Hyrule Warriors Wii U -pelistä, muutamin lisäominaisuuksin ja muutoksin varusteltuna. Onko taskukokoon siirretty versiointi säilyttänyt alkuperäisen pelin koukuttavan otteen ja kuinka 3DS:n tehot ja erilaiset kontrollit näyttöjen lisäksi sopivat lopulta peliin?

Alkuperäinen versio pelistä julkaistiin vuonna 2014, se oli Team Ninjan ja Omega Forcen yhteistyön tulos ja Omega Forcen kehittämän Dynasty Warriors -pelisarjan spin-off-peli, mutta iskettynä The Legend of Zeldan pelimaailmaan. Siinä normaaleista zeldoista tuttu seikkailu oli siirtynyt pois taistelun tieltä ja pelaaminen oli käytännössä vain isompia taisteluskenaarioita, joissa vallattiin vihollisen tukikohtia ja hakattiin suunnattomat massat vihollisia pois tieltä.

Kaikenkaikkiaan se oli oikein mukava peli, ja virkistävä tuulahdus erilaisuutta Zelda-sarjaan, joka onnistui koukuttamaan mukaansa pidemmäksikin aikaa. Spin-off -mielessä se olikin siis erittäin onnistunut, sillä sen tunnisti kuitenkin Zelda-peliksi, mutta oli kuitenkin tarpeeksi omanlainen verrattuna taas emopelisarjan piirteisiin.

Vallataan ja tuhotaan, tuhotaan ja uhotaan

Kuuluisa Hyrulea piinannut ilkiö, Ganondorf, ojentamassa vihollista.

Kuuluisa Hyrulea piinannut ilkiö, Ganondorf, ojentamassa vihollista.

Taistelut käydään Hyrule Warriors Legendissä aina kenttä kerrallaan. Kentät sisältävät yleensä – mutta ei aina – kaksi keskenään vastakkain taistelevaa armeijaa joilla on hallussaan vartiopisteitä, linnoituksia ja tukikohta. Taistelun aikana pelaaja ottaa ohjaksiinsa aina jonkun ryhmässään mukana olevan sankarin, joka on aina joku Zelda-mytologian hahmoista.

Tällä hahmolla sitten käytännössä juostaan pitkin karttaa, vallataan omalle puolelle vihollisen hallitsemia linnoituksia ja vartiopisteitä, sekä tehdään tehtäviä, joita kentän edetessä tulee vastaan. Jokaisessa kentässä on aina tavoite, jota kohti sitten pyritään uusien ilmaantuvien tavoitteiden kautta, mutta kentissä on myös usein sivutehtäviä ja muutakin, joten tekemistä riittää. Välillä tekemistä on ehkä hieman liikaakin, sillä joissakin kentissä tuntuu siltä, että joka paikkaan ei yksinkertaisesti kerkeä.

3DS:n Hyrule Warriorsia vaivaa sama vika mikä vaivasi Wii U -versiotakin, eli se, että oman puolen joukot tai tietokoneen tekoälyn ohjeistamat sankarit ovat käytännössä täysin turhia ja joskus jopa häiritsevät pelaamista, kun niitä pitää mennä auttamaan ja pelastamaan, ettei taistelu lopu yhtäkkiseen häviöön. Tuntuu siltä, että oma puoli ei osaa tehdä yhtään mitään ja käytännössä ainoa, josta on hyötyä koko taistelulle olet sinä itse. Tässä tapauksessa sota kaipaa siis todellakin vain sitä yhtä miestä, ei niillä muilla niin väliä. Ehkä tämä on osittain myös joku suunniteluratkaisu, jolla on haluttu saada aikaiseksi se, että pelaaja saisi itse kokea sen voittamisen tunteen tai jotain muuta sellaista, mutta tuntuu hieman turhauttavalta säntäillä hirveän kiireen kanssa joka suuntaan pitkin kenttää. Legendsiin on onneksi lisätty tätä hieman helpottavat pöllöpatsaat, joita aktivoimalla voi sitten myöhemmin warpata okariinan avulla paikasta toiseen, ilman että koko kentän läpi tarvitsee juosta milloin minnekin.

Kentät ovat 3DS:n versiossa käytännössä samat kuin Wii U -versiossakin, enkä niissä huomannut juuri eroja pieniä muokkauksia lukuunottamatta. 3DS-versioon on kenttiin laitettu lisää sivutehtäviä ja muita tapahtumia ja tuntuukin siltä, että koko ajan saa olla hötkeltämässä johonkin. Välillä kiire tuntuu jopa hieman liian raastavalta ja joissakin kentissä olisi hieman rauhallisempi tahti kelvannut, varsinkin kun pelaaja ei voi luottaa oikein keneenkään muuhun sankariin asioiden hoitelemisen suhteen, vaan käytännössä kaiken joutuu kuitenkin tekemään lopulta itse.

"Naispuoleinen Link", eli Linkle on myös uusi pelattava hahmo, jolle on jopa omia kenttiäkin.

”Naispuoleinen Link”, eli Linkle on myös uusi pelattava hahmo, jolle on jopa omia kenttiäkin.

Yksi loistava ominaisuus, mikä on lisätty Legendsiin on se, että nyt myös ohjamaansa sankaria voi usein vaihtaa kesken taistelun, jos siis vaihtoehtoja on yleensä tarjolla. Tämä auttaa esimerkiksi niissä tilanteissa, joissa tekoälyn ohjastamat sankarit ovat pelanneet itsensä heikkoon happeen ja niiden ei oikein uskalla enää antaa mellastaa itsekseen. Nyt myös monet tiettyyn hahmoon sidotut arkut on mahdollista avata yhdellä pelikerralla, eikä aina ole pakko käydä pelaamassa samaa kenttää uudestaan toisella hahmolla läpi.

Vihollisten niittaaminen tietysti kasvattaa sankareiden kokemuspisteitä ja tasoja sekä isompia vihollisia tiputtamalla löytyy heidän jäljiltään myös erilaisia materiaaleja, joita voi sitten käyttää taistelujen ulkopuolella hahmojen kykyjen ja taitojen parantamiseen. Eli vaikka ei nyt ihan täysiverinen roolipeli ole, on Hyrule Warriorseissa kuitenkin pientä päivittelyn ja keräämisen tuntua. Pelihahmoja on myös todella paljon ja niitä saa lisää vielä availemalla pelin mysteereitä. Jos kaikki hahmot meinaa päivitellä täyteen teräänsä ja nostaa maksimitasolle, puhutaankin jo melko pitkästä pelikokemuksesta. Nostan siis kuvitteellista hattuani kaikille niille, jotka sen jaksavat tehdä. Yksinpelikampanjan lisäksi tarjolla on myös seikkailumoodi niille, jotka eivät jaksa pelkästään kampanjaa tahkota.

Tekniset haasteet

Valitettavasti suurimmat ongelmat joista peli kärsii, ovat teknisiä ja johtuvat luultavasti siitä, että raskas peli on pyritty siirtämään 3DS:n huomattavasti rajoittuneemmalle laitteistolle sellaisenaan. Grafiikka on asteen verran muuttunut sarjakuvamaisemmaksi ja tietenkin myös vähemmän yksityiskohtaiseksi, joka kuitenkin sopii pelille oikein mainiosti. Ehkä pesäeroa olisi kuitenkin voinut ottaa ronskimminkin Wii U -versioon nähden. Siinä samalla missä pelistä olisi tehnyt graafisesti vielä enemmän eri näköisen, visuaalista tyyliä olisi voinut suunnitella myös niin, että se pyörii paremmin normaalilla 3DS:llä.

Sotatantereella kaverit ruikuttavat usein apua, kun eivät osaa itse mitään tehdä.

Sotatantereella kaverit ruikuttavat usein apua, kun eivät osaa itse mitään tehdä.

Oma testilaitteeni oli tavallinen 3DS, josta on esimerkiksi suorituskyvyn takia poistettu stereokuva kokonaan käytöstä pelin aikana. Se on kuitenkin mahdollista kytkeä päälle New 3DS:llä pelatessa, jossa on normaaliin 3DS:ään nähden enemmän vääntöä. Voi olla, että esimerkiksi ruudunpäivitykselliset hidastumiset ja muut selkeästi suorituskykyyn liittyvät ongelmat eivät ole aivan niin pahoja New 3DS:llä pelatessa, kuin ne ovat nyt tavallisella 3DS:llä, jolla ne ovat ikävän yleisiä ja silmiinpistäviä. Tuntuu, että peli on siis suunniteltu erityisesti New 3DS:ää silmällä pitäen, mikä hieman jättää tavallisen 3DS:n omistajille lyhyen tikun käteen.

Yksi ongelma joka pelillä on ja liittyy varmasti myös suorituskykyyn on se, että vihollisia ilmestyy ruudulle näkymättömistä. Siis sen jälkeen, kun olet tyhjentänyt ruudun edessäsi, niin niitä yhtäkkiä ilmaantuukin samantien yhtä suuri määrä lisää. Enkä nyt tarkoita sellaista magiikan keinoin tapahtuvaa ilmestymistä, jollaisia harrastetaan välillä tehtävien aikana kun viholliset loitsivat joukkojaan sinne tänne yllättäen, tai kun tukikohdan kaapattua sinne ilmaantuun joukko omia ukkeleita, vaan yksinkertaisesti sitä, että kentällä on enemmän vihollisia, kuin niitä voidaan näyttää yhdellä kertaa. Uskon tämän olevan puhtaasti suorituskykyyn liittyvä ongelma, sillä tällaista ei ole Wii U -versiossa ja muutoksena siihen, tai ylipäätänsä suunnitteluratkaisuna se tuntuisi hyvin oudolta. Tällainen vihollislaumojen ilmaantuminen tyhjästä tuntuu todella typerältä ja jopa epäreilulta, joka tekee myös pelitilanteen arvioimisesta hankalaa, kun ikinä ei oikein osaa sanoa, että paljonko niitä vihollisia oikeasti siinä kasassa oikein on.

Alaruudulla näkyvä kartta on kätevä tapa hahmottaa tapahtumia.

Alaruudulla näkyvä kartta on kätevä tapa hahmottaa tapahtumia.

3DS-versiolle voi kuitenkin nostaa hattua melko hyvistä kontrolleista ja mielestäni sankareiden ohjastaminen, taistelu ja kameran kääntäminen tuntui sillä jopa miellyttävämmältä kuin Wii U -version Gamepadilta nähden. Myös ratkaisu siirtää kartta näkyviin alaruudulle on hyvä ja se on sopiva kokonsa puolesta, eikä hirveän pieni tihrustettava elementti näytöllä, niin kuin isommassa versiossa.

Omien joukkojen sankareita voi myös käskyttää kätevästi 3DS:n alanäytöllä näkyvää karttaa käyttäen, sekä antamaan heille hieman tarkempiakin ohjeistuksia mitä tehdä. Alanäytön kartta on melko kätevä apuväline taisteluiden aikana, joskin siinä näkyvät vihollisjoukkojen indikaattorit ovat välillä hankala tulkita, että milloin siellä on oikeasti isompi ja vakavasti otettava sakki liikenteessä ja milloin vain muutama hassu irrallinen vihollinen. Tämä ongelma kulkee tavallaan käsi kädessä yllä mainitsemani vihollisten tyhjistä ilmaantumisongelman kanssa.

Legendaarinen vai tavallinen versio?

Pelattavaa pelillä on tarjolla hyvin paljon, joten rahan edestä saa varmasti hyvin mätettävää. Kysymys kaikkien huulilla varmaan kuuluukin nyt sitten niin, että kannattaako valita hieman vanhempi Wii U -versio, vai tämä uudempi versio 3DS:lle? Molemmissa on toki puolensa. Wii U -versio on teknisesti loisteliaampi ja pyörii hyvin, mutta 3DS-versiossa on taas sellaisia pieniä pelaamista helpottavia ominaisuuksia mukana, kuten sankarin vaihto ja niin edelleen, jotka tekevät taistoista huomattavasti miellyttävämpiä.

Seikkailumoodissa kartta on ihastuttavan retrohenkinen.

Seikkailumoodissa kartta on ihastuttavan retrohenkinen.

Kenttien kestot ovat noin 20–40 minuutin kohdilla. Tämä on juuri passeli aika taskupelailulle ja kun haluaa vaikkapa rentoutua pelin äärellä, mutta ei jaksa kävellä sinne sohvalle asti kuitenkaan käynnistelemään pelilaitteita, niin muutama taisto Hyrule Warriors Legendsin parissa on oiva vaihtoehto. Huomasin itse, että mukavimmat pelisessiot olivat sellaisia tunnin ja puolentoista mittaisia illalla sängyllä makoillessa ja unta odotellessa.

Jos siis et omista Wii U -versiota ja Hyrulen sankarien edesottamukset kiinnostavat, Legends on varteenotettava hankinta. Tosin normaalin 3DS:n omistajien kannattaa kuitenkin ehkä testata peliä, ennen ostopäätöksen tekemistä, ja kokeilla häiritsevätkö sen tekniset rajoitukset omaa pelikokemusta vai eivät. Mutta niin tai näin, aikoinaan Hyrule Warriors addiktoi ja sai palaamaan pariinsa pitkän aikaa, ja näyttäisi siltä, että myös Hyrule Warriors Legends tekee tässä osoitteessa myös saman tempun teknisistä rajoituksistaan huolimatta. Peli jätti myös kaipaamaan ihan kunnon jatko-osaa, joten toivottavasti palaamme vielä Hyrule Warriors 2:n merkeissä joskus.


Genre:
Ikäraja: 3
Testattu:
Saatavilla:
Pelattu:


LISÄÄ JUTTUJA:

Square Enix, Final Fantasy, Tampere Filharmonia, Final Symphony II Miki Liukkonen