NOUSU

Huora – Hukutaan paskaan

02.05.2017
Stupido Records | CD
Toimittanut: |
Fiilis: Hämmentynyt

Ystäväpiirin vitsinä alkunsa saanut Huora vakuutti kappaleillaan Kaikki uuniin (2016) sekä Kovia ja kiljua (2016). Samana vuonna yhtye solmi levytyssopimuksen Stupido Recordsin kanssa, jota seurasi singlelohkaisu Sori siitä. Tässä vaiheessa ilma oli sakeanaan todella vahvasta esikoisalbumista kieliviä enteitä, mutta kuinka hyvin Hukutaan paskaan lunastaa nämä odotukset?

Ämmät hei! on räväkkä aloituskappale, joka alle minuutin kestostaan huolimatta sisältää kourallisen poliittisen korrektiuden kuolemansynneiksi määrittelemiä sivalluksia. Saavutus sekin. Kotibileet kääntää levyn hetkeksi hieman rockimmalle raiteelle, jonka jälkeen vuorossa on Huoran mittapuulla perinteisempää punkkia edustava Normaali? Ennakkoon kuullut ja erinomaisiksi havaitut Sori siitä sekä Kovia ja kiljua jatkavat levyn vakuuttavaa linjaa.

Darra ei ole varsinaisesti huono kappale, mutta jää kuitenkin jotenkin kädenlämpöiseksi punkiksi. P.a.-ska laajentaa Huoran ilmaisua skan suuntaan, eikä vakuuta sen enempää musiikillisesti kuin myöskään sanoituksellisesti. Mel Gibjohn on jälleen kädenlämpöistä punkia, jonka mielikuvitukseton lyriikka kertoo oikeastaan vain sen, kuinka hyvin asiat täällä Suomessa ovat.

Edellä mainitun kappaletrion jälkeen tuleva Kaikki uuniin on edelleenkin erinomaisen toimiva kappale, jonka sanoitus sohaisee tyylikkäästi sitä samaa pehmeää ja herkkää maaperää kuin levyn avauskappale. Auta on levyn muuta materiaalia selvästi melodisempi ja synkempisävyisempi kappale, joka ei kuitenkaan oikein tavoita aiheensa vaatimaa syvyyttä, vaan jää pintaan pörisemään. Levyn päätöskappaleen Hautajaiset kolkkoa sanomaa kyyditetään koruttoman black metal -riffin ja mättökompin voimalla. Omalla tavallaan tyylikäs lopetus levylle, vaikka alleviivaakin siinä samalla sitä, kuinka hukassa levydebytantit ovat olleet kokonaisuuden hallinnan kanssa.

Kokonaisuutena arvioituna Hukutaan paskaan on kaksijakoinen tapaus. Toisaalta Huora tarjoaa esikoisalbumillaan nipun viime vuosien iskevimpiä ralleja metallisen punkin saralla, mutta samalla sille on päätynyt aivan liikaa haaleaa ja mitäänsanomatonta täytetavaraa, joka vain rikkoo levyn jo alun alkaen hauraan kokonaisuuden. Ja kun huomioidaan se tosiasia, että tässä puhutaan reilun puolentunnin keston omaavasta levystä, niin miinus kasvaa kuin kreivi Draculan varjo.      


LISÄÄ JUTTUJA:

Kiviä taskussa Joulupukki istuu jouluvalojen loisteessa Suomenusko Yösyöttö