Headshot

Nappi otsaan ja tabula rasa

01.07.2017
Fiilis: vereslihalla

Jos väkivaltaiset toimintaelokuvat ovat jotain meille opettaneet, niin se on se, että kun ammut jotain ihmistä pyssyllä päähän, niin varmistaa, että siltä on oikeasti nirri poissa, etkä jätä sitä henkitoreissaan oman onnensa nojaan ja häivy itse paikalta. Nimittäin ainahan sieltä tullaan kuitenkin myöhemmin takaisin ja kostetaan niin helvetisti ja korkojen kera! Tällä kertaa tätä tuttua kaavaa noudattaa indonesialainen kamppailulajielokuva Headshot.

Headshot on “Mo Brothers” -nimellä tunnetun parivaljakon, Timo Tjahjanton ja Kimo Stamboelin ensimmäinen toimintaohjaus, joka ei järin vakuuta juonen syvyydellä. Tosin kuinka monesta puhtaasti viihteellisestä toimintapläjäyksestä voi toisin sanoa? Elokuvan pääosassa on The Raid (2011) ja The Raid 2: Berandal (2014) tylysti ihmisiä lahdannut taistelulaji- ja toimintaekspertti Iko Uwais.

Uwais on mystinen luodin päähänsä saanut nuori mies, joka löydetään ja viedään sairaalaan, jossa hän herää muistamatta menneisyydestään mitään. Hänen vierellään valvoo häneen selkeästi lääpällään oleva lääkäriopiskelija Ailin (Chelsea Islan), josta tulee tietysti myöhemmin tarinaa motivoiva neitonen hädässä. Käy ilmi, että Ishmaeliksi nimetty vielä nimetön nuorukainen on kuulunut rikollisorganisaatioon, jota juuri vankilasta karannut Lee (Sunny Pang), kepoisasti lempinimetty “Isä helvetistä”, on pyörittänyt aivopestyjen nuorten supertappajien kanssa. Ishmael ja hänen vanha organisaationsa ottaa yhteen, kun heille selviää, että hengissähän se hemmetti soikoon vielä on.

Juonellisesti elokuva seuraa niin totuttua kaavaa, että sen voisi summata sanoilla “hoh” ja “hoijaa”, sillä koko kuvio on hyvin ennalta-arvattavaa ja roolihahmot ovat aikamoisia karikatyyreja. Toiminta – eli se mätke ja taistelun ähinä onkin sitten jo aivan toinen juttu. Vaikka nykyelokuville ikävästi välillä näkeekin digiverta ja tehosteita, on taisteluosuudet silti hyvin komeaa katsottavaa, vaikka aivan ei mielestäni edellämainittujen The Raid -elokuvien tasolle ylletä. Välillä turpaanveto on kuitenkin sen verran makoisaa seurattavaa, että huomaa irvistävänsä ihan itsekin sympatioista, että tuon täytyi kyllä sattua.

Kestoa toiminnalla on 118 minuuttia ja se tuntui aavistuksen liian pitkältä ja sen tähden elokuvakin turhan raskaalta. Ishmael ei paljon kerkeä hymyilemään ja kun muutkin ovat “grr!” ja “ärh!”, niin tuntuu siltä, että elokuva ottaa itsensä turhankin vakavasti. Kaikesta huolimatta Headshot on ihan mukava pätkä ja toimii toimintanälkäiselle aika hyvin.

Headshot
Timo Tjahjanto & Kimo Stamboel

Future Film
Formaatti: Blu-ray


LISÄÄ JUTTUJA:

Temple Balls Juho Kuorikoski Ruostumaton