Hacksaw Ridge

Aseeton sotilas sodassa

03.05.2017
Fiilis: erinomainen

Nykypäivänä männävuosien törppöilyn takia maineensa ryvettynyttä Mel Gibsonia harvojen elokuvaroolien lisäksi ole juuri otsikoissa näkynyt. Uransa aikana hän on kuitenkin ohjannut useita väkeviä elokuvia ja miehen uusin ohjaustyö Hacksaw Ridge osoittaa, ettei terä ole tylsistynyt, vaan jatkaa samaa laadukasta linjaa kuin aiemmat ohjaustyötkin.

Hacksaw Ridge on toiseen maailmansotaan sijoittuva biografinen sotadraama, joka kertoo Desmond Dossin -nimisen henkilön tarinan. Valtaosa elokuvan tapahtumista sijoittuu Okinawan taisteluun Maedan jyrkänteen hallinnasta, johon Doss osallistui 77:nen jalkaväkidivisioonan sotilaana ja jossa hän ansaitsi kannuksensa.

Doss on siitä merkittävä hahmo amerikkalaisessa sotilashistoriassa, että hän oli ensimmäinen palvellut aseistakieltäytyjä. Syvästi uskonnollinen Doss kuului seitsemännen päivän adventistien seurakuntaan ja kieltäytyi tarttumasta aseeseen uskonnollisista syistä. Hän tulkitsi kuudennen käskyn “älä tapa” koskemaan jopa sotatilanteessa ja myös vihollisia kohtaan päteväksi, mikä ei juuri saanut kannatusta muiden rintamatoverien keskuudessa. Tästä huolimatta Doss tunsi velvollisuuksekseen hakeutua palvelukseen ja auttaa isänmaataan, joten hän haki palvelemaan lääkintämieheksi.

Täysi tinkimättömyys omista periaatteista ja vankka uskonnollinen pohja lienee syitä, miksi Gibson on varmasti tuntenut yhteyttä Dossin hahmoon. Ei käy kieltäminen, etteikö Dossin uskomuksiensa takia vinoon katsottu hahmo – oli uskonnollisista kysymyksistä sitten samaa mieltä tai ei – ole suoraselkäisyydessä ja rehellisyydestään hyvin kunnioitettava. Alkuun joukkuetovereidensakin hulluna pitämä Doss todistaa tositilanteessa olevansa luotettava ja ansaitsee lopulta kunnioituksensa.

Gibsonin muiden nykyohjausten tapaan kerronta on väkivaltaista, eikä kaunistele sodan kauheuksia. Raatoja syntyy kamalaa tahtia ja ruumiinkappaleet lentelevät pitkin tannerta. Herkille ihmisille elokuva ei varmasti sovellu, sen verran raskas ja brutaali Gibsonin näkemys on. Täyttä lahtausta elokuva ei kuitenkaan ole, vaan välillä tunnelmaa kevennetään hieman kertomalla Dossin taustoja ja siviilielämää.

Elokuva on yhtä aikaa sekä kauhistuttava sekä kaunis. Dossin kamppailu oman uskonsa kanssa keskellä sodan kauhuja koskettaa. Kuinka kulkea omaa polkuaan ja säilyttää uskonsa tai ylipäätänsä uskoa kaikkea rakastavaan Jumalaan, kun kaikki ympärillä tuntuu todistavan jotain aivan muuta? Näinä levottomuuksien päivinä ei voi olla ajattelematta, että maailma olisi varmasti paljon parempi paikka, jos täällä olisi enemmän Dossin kaltaisia ihmisiä, jotka aidosti välittävät. Toisaalta jos elokuvan syvällisempi taso ei kiinnosta, ovat sen sotakohtaukset kuitenkin miellyttävää katsoa, olettaen että väkivaltainen mäiske maistuu. Välillä osittain digitehosteina toteutetut efektit pistivät kyllä silmään, mutteivät häiriöksi asti.

Huudahdin melkein ääneen “vihdoinkin!” kuullessani, että erinomaiset The Passion of the Christin ja Apocalypton ohjannut Gibson on tekemässä uutta elokuvaa. Odotukset olivat melko korkealla, enkä yhtään pettynyt näkemääni. Toivottavasti seuraavaa ohjaustyötä ei tarvitse odotella yhtä pitkän aikaa kun Apocalypton ja Hacksaw Ridgen välillä oli.

Hacksaw Ridge

Future Film
Formaatti: Blu-ray


LISÄÄ JUTTUJA:

Palm Beach Finland Logitech G413 karma rock