Haastattelu: Ordog – Jokainen levy on kuin päiväkirjan osa

Synkissä ja syvällisissä tunnelmissa laahustava kotimainen metalliyhtye Ordog julkaisi marraskuussa jo viidennen albuminsa The Grand Wall. Perustajajäsenet vokalisti Aleksi Martikainen sekä kitaristi-rumpali Valtteri Isometsä valottavat tarinaa bändin ympärillä.

Ordogin uusi albumi The Grand Wall valmistui ja ilmestyi loppusyksystä 2016. Bändit aina hehkuttavat uuden levyn olevan se paras. Aloitetaan kysymällä, miksi tämä on teidän paras?

– Tämä on ensimmäinen albumi, jolla koko bändi soittaa. Edelliset levyt tehtiin enemmän studioprojekteina, joilla minä soitan kaikki instrumentit kosketinsoittimia lukuun ottamatta. Edellisellä albumilla oli jo basisti, joka äänitti ja miksasi albumin, joten niistä taakoista olen päässyt jo silloin. Hän ei tosin enää soita bändissä. Kolme ensimmäistä albumia äänitin ja miksasin itse nollabudjetilla ja vaihtelevalla tuurilla. Tämä uusi albumi on soundillisesti täysin eri luokkaa kuin edelliset albumimme, Valtteri kertoo.

Bändit tekevät biisejä treenikämpillä, kotona ja miten milloinkin. Pieniä palasia yhdistellään ja kokonaisuus muotoutuu.

– Meidän kohdalla biisit syntyvät kotioloissa aika lailla valmiiseen muotoon. Teen demoversioita kotonani ja lähetän ne sitten eteenpäin. Jussi (Harju) tekee omat kosketinjuttunsa ja Aleksi sovittaa lyriikoita biiseihin, jolloin ne saavat myös varsinaiset nimensä. Demoversioiden erot lopullisiin olivat hyvin pieniä. Jotain pikkujuttuja hiottiin vielä studiossa ja leikittiin kitaraefekteillä, Valtteri sanoo.

Valtteri kertoo edellisten levytysten ja The Grand Wall -albumin välillä olevan huomattavia eroja.

– Aiemmin mainitsemani soundimaailma ainakin on uudella levyllä vahva. Meidän kaikilla levyillä on tapahtunut kehitystä johonkin suuntaan. On kokeiltu välillä enemmän puhtaita lauluja ja eri vireitä kitarassa. Uusin levy on luonnollista jatkumoa tälle kehitykselle. Teemme valintoja aika lailla fiilispohjalta, eikä mietitä tarkkaan millainen levystä pitäisi tulla. Senhetkiset biisit määrittelevät, millainen levystä milloinkin tulee. The Grand Wall on ainakin keskimääräistä nopeampi levy.

Monet bändit laittavat heti uuden levynsä nettiin kuunneltavaksi. Ordog ei ole tehnyt The Grand Wallin kohdalla samoin.

– The Grand Wall saapuu vähän myöhemmin Spotifyhyn. Spotify oli itse asiassa hieman mokaillut asioiden suhteen ja sen vuoksi vähän myöhästyy. Näitä kuitenkin sattuu silloin tällöin. Albumi tosin tälläkin hetkellä streamaa netissä; Youtubesta Bandcampiin, Aleksi tarkentaa.

Doom metal on tunnetila

Ordogin musiikki luokitellaan doom metaliksi, jos on aivan pakko luokitella. Miten yleensä kuvailette musiikkianne tai yksittäisiä biisejä – esimerkiksi The Grand Wall -albumilta – ihmisille niistä kysyttäessä? Onhan musiikin sanallinen kuvailu kuitenkin aina hemmetin haastavaa, eikä siltikään osu koskaan aivan maaliinsa, koska musiikki on kuultava itse.

– Aika hankalahan sitä on luokitella. Doom metaliksi meidät ehkä mielletään ja ihan syystä, mutta mukana on myös vanhan kansan death metalia ja paljon muita vaikutteita. Joku on tainnut joskus mainita myös gootti-sanan yhteydessämme. En edes jaksaisi alkaa kuvailemaan yksittäisiä biisejä millään termeillä, Valtteri summaa.

Aleksi pohtii doom metalin syvintä olemusta ja määritettä itselleen:

– Doom-metal merkitsee minulle kaikkea. Se on minulle tunnetila, pohdinnan väline, musiikki ja lyriikka. Se on osa elämää ja osa sellaisten ihmisten elämäntapaa, joita se puhuttelee.

Lyriikoista puheen ollen The Grand Wallin sanoma on jollain lailla filosofinen ja syvällinen. Aleksi kertoo, mistä lyriikka yleensä lähtee ja mihin sen kuuluu päätyä lopullisena:

– Syvällisyydestä voi olla toki montaa eriävää mieltä, mutta eräänlaiseen filosofiseen pohdintaan lyriikoissa on pyritty. Eivät ne oikeastaan hirveästi eroa aiempien levyjen annista. Paljon introspektiota ja asioiden heijastelua on läsnä. Runsaasti liikutaan myös itsetietoisuuden kehittämisen alueilla. Lähinnä toki surun ja tuskan kautta ja sen vaikutusta itseen ja muihin. Muun muassa kappale Open The Doors To Red käsittelee uudelleen syntymistä tuskan kautta.

– Kuitenkin olen aina pyrkinyt luomaan metaforia asioille lyriikoissa, tämän myötä kuulija on kuitenkin totta kai oikeutettu antamaan oman merkityksensä lyriikoille ja niiden sisällölle.

Aleksin mukaan lyriikka syntyy luonnostaan, kun niin sanottu luomistila sattuu tulemaan.

– Mitään ei kannata väkisin lähteä tekemään. Erilaiset kokemukset elämässä vaikuttavat, ja tapahtumat. Itsekehitys ennen kaikkea ja tarpeesta luoda jotain uutta. Lopulliseksi lyriikka taipuu treenatessa uuden levyn biisejä ja pohdiskellessa, onko tämä tällä tavalla täydellinen juuri tähän biisiin.

– Omasta elämästähän nuo lähinnä tulevat. Tai muiden elämistä, joissa itse on ollut jollain tapaa läsnä. Niitä tapahtumia sitten puetaan sanoiksi. Aleksihan tietenkin tekee suurimman osan meidän lyriikoista. Itse kirjoittelen jonkin verran, Valtteri lisää.

Asiaa kusipäisestä levy-yhtiöstä

Ordog on ihan vakaalla pohjalla, saa tehdä levyjä ja mahdollisesti keikkaillakin jos siltä tuntuu, eli selusta on turvattu – ainakin tällä hetkellä.

– Olet oikeassa, Ordog on vakaalla pohjalla. Olemme tosiaan aina ottaneet avoimesti kaikki keikat vastaan, ehkä syy on ollut siinä, että keikkoja on tarjottu aika rajallisesti. Koskaan emme ole tosiaan joutuneet taivasalle levy-yhtiöiden toimesta ja kaikki on toiminut loistavasti. Levy-yhtiöt ovat usein vaihtuneet joko diilin loppumisen perusteella tai sitten olemme itse lähteneet tietoisesti hakemaan jotain muuta tai uutta. Epävarmuuden aikoja ei olla koettu mielestäni.

Aina ei ole vakaus ollut yhtä itsestään selvää kuin nyt. Viime kesänä Ordog oli tekemässä levytyssopimusta saksalaisen GodEater Recordsin kanssa, mutta pian alkoikin hommat haista ja sopimus purettiin ennen aikojaan. Tästä seurasi ketjureaktio, jonka seurauksena yhtiöltä irtautui joukko muitakin bändejä.

– Tämä on muuten eka kerta kun asiasta puhutaan julkisesti, Aleksi aloittaa ja jatkaa.

– Hirveästi kyseinen levy-yhtiö lupaili asioita ja lupasi tehdä niitä. Kuten asiaan kuuluu, esimerkiksi levyn painatukset, jakelut sekä painaa paitaa. Bändille luonnollisesti myös luvattiin omat osuudet kaikesta. Julkaisupäivän lähestyessä mitään ei oltukaan tehty ja vastailut olivat vähissä yhtiön suunnalta. Syinä oli muun muassa muiden joukossa ”poikaani pisti ampiainen” ja eroaminen vaimosta. Viestit olivat jopa yllättävän sekavia. Samalla otin selvää muilta yhtiön bändeiltä sekä yhtiöön yhteydessä olevilta, että mitä ihmettä on menossa. Selityksiä oli heillekin tullut muun muassa sairaasta vaimosta. Selitykset olivat varsin mielenkiintoisia. Eikä yksikään luvattu aikataulu pitänyt kutiaan yhtiön puolelta.

– Kuulin myös, että yhtiön omistaja oli velkaantunut joka suuntaan ja lupaillut rahoja eri ihmisille, tosin koskaan niitä lähettämättä, vaikka näin väitti tehneensä. Aikaisemmin oli hommat joidenkin mukaan toimineet ainakin tyydyttävästi. Me päätimme perua diilin ja tämä aiheutti ketjureaktion myös muidenkin yhtiön bändien osalta.

Aleksin mukaan nyt asiat ovat huomattavasti paremmin ja Ordogin nykyiset yhteistyötahot MFL Records, Solitude Productions ja Frozen Light ovat hoitaneet hommansa todella hyvin.

Musiikkia josta itse pidämme

Bändin kotikaupungista Torniosta on vain kilometrin matka Ruotsin puolelle Haaparantaan, jossa The Grand Wall äänitettiin, eikä levy syntynyt tuskan ja ison vääntämisen lopputuotteena.

– Äänityssessio oli nopein, mitä bändin historiassa on ollut. Ehkä seitsemän päivää koko setti. Tosin oli siinä välipäiviä tietenkin, kun pitää käydä oikeissakin töissä välillä. Seitsemän äänityspäivää ja nekin olivat kuukauden sisällä. Vertauksena mainittakoon kolmas albumimme Remorse (2011), jota ääniteltiin ja miksailtiin yli kaksi vuotta, Valtteri sanoo.

Valtteri kertoo kuuntelevansa bändin aiempia levytyksiä aika harvoin ja että levyillä on aina asioita, joita olisi voinut tehdä toisin, mutta toisaalta ne muistuttavat sen aikaisista fiiliksistä. Tavallaan jokainen levy on kuin päiväkirjan osa.

The Grand Wall on saanut hyviä arvosteluja maailmalla. Mitä siellä on tarkalleen ottaen sanottu? Onko arvosteluilla paljonkaan merkitystä itse muusikolle? Heijastuuko kommentit koskaan esimerkiksi musiikintekoon asti, kuinka tehdä joku biisi kuulostamaan enemmän siltä mitä joku haluaa?

– Kyllähän se aina säveltäjän mieltä lämmittää, kun joku pitää biiseistä. Toisaalta ne ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä, niin negatiiviset kuin positiivisetkin. Koskaan emme ole tehneet mitään miellyttääksemme kuulijoita. Vaikka tämä uusin levy on saanutkin pääosin positiivista palautetta, niin emme jämähdä siihen ja yritä tehdä seuraavaa levyä samalla muotilla. Teemme sellaista musiikkia, josta itse pidämme, Valtteri sanoo.

Kerran vuodessa yhdessä

Ordog tekee hyvin vähän keikkoja.

– Ollaan aina otettu kaikki annetut keikkatarjoukset vastaan. Tosin tarjouksiakin on ollut aika rajallisesti. Meillä jokaisella on toki arkielämämme, jonka mukaan toimimme ja elämme – perheet, työt ja opiskelut. Kuitenkaan emme ole koskaan keikoista kieltäytyneet ja olemme aina valmiita sopimaan keikoista, Aleksi täsmentää.

– Asumme lähestulkoon kaikki eri kaupungeissa. Ordogin keikat ovat aika harvinaista herkkua niille, jotka haluavat meidät nähdä, mutta myös meille itsellemme. Näemme toisiamme koko bändinä vain silloin, kun treenaamme keikkaa tai levyä varten eli ehkä kerran vuodessa, Valtteri paljastaa.

Ordogin musiikki on raakaa, raskasta ja synkkämielistä. Muusikko haluaa välillä heittää hieman rennomman vaihteen päälle ja soittaa täysin erilaista musiikkia. Monilla on hauskoja tai toisiin ääripäihin meneviä hupi- tai sivuprojekteja, vaikka sitten vaan itsensä viihdyttämiseen. Ordogin tapauksessakin on niin, mutta myös toisin päin.

– Itse asiassa Ordog alkoi juuri tällaisena sivuprojektina aikoinaan, kun itse soitin thrash metalia, mutta jostain syystä Ordog on se, joka on jatkunut tähän päivään asti. Ja kyllähän näitä biisejä syntyy laidasta laitaan, joita ei mitenkään voisi Ordogilla soittaa, joten jossain välissä varmaan pitää niitäkin julkaista muiden projektien kautta. Toki välillä on mukavaa vain soittaa ihan vaan bluesia ja rokkia toinen käsi kitaran kaulalla ja toinen kaljapullolla.

Bändin suunnitelmat vuodelle 2017 on lisätä keikkailua, mikäli sellaisia vaan tarjottaisiin, sekä säveltää uutta materiaalia.




LISÄÄ JUTTUJA:

Totuus ja Valhe – Vladimir Vysotski Aura of Puppets Turmion suurherttua