Insomnium – Suomimetallin kärkinimi maailmalla

Insomniumin Winter’s Gate -kiertue Suomessa sai päätöksensä Oulussa lauantaina 22. lokakuuta. Suomen-kiertueen kaikkiaan kuudella keikalla olivat mukana myös doom- ja death metalin tummien vesien tulkki Swallow the Sun, sekä raskasta progerockia paahtava Pressure Points. Nousun päätoimittaja sai Insomniumin laulajabasisti Niilo Seväseltä audienssin. Luvassa kiperiä kysymyksiä kiertue-elämän tiimoilta.

Aivan aluksi pyydetään Niiloa kuvaamaan kiertueen fiilistä yhdellä sanalla, aivan kuten Nousussa on tapana antaa arvosteltaville teoksille arvosana.

– Tyytäväinen. Oikein hyvin ovat menneet nämä Suomen-keikat. Tämä on nyt viimeinen, ja kyllä ne kaikki on menneet paremmin kuin mitä etukäteen ajateltiin, porukkaa on ollut ja kaikin puolin hyvin on mennyt.

Kiertueilla tunnetusti sattuu ja tapahtuu monen moista, joten totta kai Niiloa pyydettiin muistelemaan jotakin hauskaa sattumusta joko koto- tai ulkomaan-kiertueilta, joita Insomniumilla on jo tunnetusti plakkarissaan pitkä liuta.

– Tätä kysytään aina, ja silloin kun sitä kysytään, niin ei ikinä muista yhtään mitään, vaikka niitä hauskoja sattumuksia tottakai tapahtuu koko ajan. Noh, esimerkiksi eilen Jyväskylässä yksi nimeltä mainitsematon lämmittelybändin muusikko oli niin kovasti tuiskeessa, että hän sitten nukahti saunaan, ja hänet sitten jouduttiin elvyttämään, ja aamulla hänet löydettiin sieltä saunalta tussattuna.

Insomnium

– Tämä on aika perusjäynä eli jos joku juo itsensä tiedottomaksi, niin tämmöinen tussausoperaatio sitten suoritetaan. Sitä saa mitä tilaa! En ole nähnyt häntä tänään, joten en tiedä, onko hän onnistunut pesemään ne pois, mutta hänet oli kyllä aika kauttaaltaan tussattu. Tussi saattoi olla jopa vedenkestävä, se on voinut olla vähän hankala pestä pois!

Insomniumin Winter’s Gate -kiertueella on mukana Swallow the Sun sekä Pressure Point. Kun isommalla retkueella ollaan liikkeellä pidemmän aikaa, voivat henkilökemiat olla koetuksella. Mutta rähjääntyykö reissussa, ja rähjätäänkö helposti toinen toisille?

– Ei tällaisella kiertueella, kun ollaan viikonloput keikoilla ja niiden jälkeen mennään kotiin. Se on vähän erilaista, kuin olla tien päällä pari viikkoa putkeen tai jopa kuukausia putkeen. Tässä pääsee aina takaisin kotiin, ja tavallaan tilanne normalisoituu, että se on siten vähän erilaista. Tämä rundi on mennyt oikein hyvin siinä mielessä. Mutta tottakai se vaatii sitä, että henkilökemiat mätsäävät, ei kukaan voi alkaa sillä tavalla liikaa kikkailemaan. Sitten tulee kyllä palautetta muilta.

Insomnium

Vaihteleva konserttikulttuuri eri maissa

Mikä on tällaisten kiertueiden anti itse artisteille, eli mitä niistä jää käteen?

– No, hyviä muistoja ainakin, ja toivottavasti vähän rahaakin, riippuen tietysti kiertueesta. Mutta hyviä rundeja ovat olleet kaikki näin jälkeen päin ajateltuna, vaikka on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä ja epäonneakin. Mutta sitten kun niitä jälkeenpäin miettii, ne positiiviset muistot niistä ovat päällimmäisenä. On ne hienoja juttuja.

Suomessa kiertueväki joutuu tienpäällä väistämättä turvautumaan ABC-liikenneasemien palveluihin ainakin ajoittain. Voiko näiden tarjoamia ruokia kutsua ruuaksi, vai löytyykö tarjonnasta jopa jotain suosikkeja?

– Oi joi, yritän kyllä välttää niitä! Ei siellä ole sellaista ruokaa mitä voisi suositella. Sieltä ostetaan kaupan puolelta ehkä jotain eineksiä.

Insomnium on suosittu paitsi Suomessa myös ulkomailla. Joissakin maissa fanitus voi olla hyvinkin innokasta ja päällekäyvää, mutta yleensä artistien omaa tilaa ja rauhaa kunnioitetaan.

– Kyllä me saadaan ihan rauhassa kävellä joka paikassa. Tottakai joskus aina joku sattuu törmäämään meihin esimerkiksi lentokentällä tai kaupungilla, tunnistaa ja haluaa ottaa kuvan. Mutta keskimäärin saadaan kyllä olla ihan rauhassa ulkomailla. Siis tottakai fanaattisimpia faneja on joka paikassa minne mennään soittamaan, mutta yleensä niitä tapaa siellä keikalla, sinne ne ilmestyy. Ei ne häiritse meidän muuta olemista siellä, uskaltaa vielä mennä ruokakauppaan joka maassa.

–   Joka maassa on vähän erilainen käyttäytymiskulttuuri keikoilla. Euroopassa, yleensä itäblokin maissa on hulluin meininki, sitten taas Ranskassa on tosi villiä. Aasiassa ihmiset eivät ole yhtään päissään ja ovat super-kohteliaita, mutta sitten kun keikka alkaa, sitten ne villiintyvät aivan täysin. Se on kyllä jännä että siellä osataan bilettää ilman alkoholia. Sitten taas jossain Hollannissa ihmiset ovat pilvessä, ja lähinnä siellä vain diggailevat. Siellä ei tule sellaista raivokasta moshpittiä lainkaan. Varsinkin alussa soittaessamme Hollannissa, sitä ihmetteli että onpas vaisu yleisö, ennen kuin sitten älysi niiden olevan pilvessä. Kyllä ne varmaan diggailivat keikasta, mutta omalla tavallaan (naurua).

Takahuonetarjoilut ääripäästä toiseen

Insomnium on kiertänyt keikkalun tiimoilta maailmaa jo varsin laajalti. Vielä on kuitenkin maita ja mantuja näkemättä ja kokematta.

Insomnium

– Tottakai jos mennään uuteen paikkaan ja uuteen kaupunkiin, jossa ei olla koskaan oltu aikaisemmin, niin onhan se hienoa ja siitä on innoissaan ihan eri tavalla kuin jostain paikasta, missä on käyty vaikka kymmenen kertaa. Vielähän semmoisia paikkoja on, jonne ei olla päästy vielä käymään, esimerkiksi Etelä-Amerikassa ja Uudessa-Seelannissa.

– Tottakai matkustamisessa on omat huonot puolensa; on väsynyt, joutuu heräämään kummalisiin aikoihin, ei saa nukuttua ja joutuu lähtemään lennoille aikaisin, mutta silti kyllä kaikki reissut ovat mukavia. Niin kuin sanoin aikaisemmin niin niistä jää hyvät muistot. Harvoin jää sellainen olo että ”miksi tehtiin tuo reissu tai keikka”. Itse tykkään matkustamisesta ja uusissa paikoissa käymisestä, ja keikkojen soittaminen on aina hauskaa, missä tahansa maassa. Vaikka se kaikki muu siinä ympärillä on väsyttävää joskus, mutta kun pääsee keikalle, niin se unohtuu kyllä.

Insomnium on joensuulainen bändi. Pienet paikkakunnat ja kaupungit antavat nykyään arvostusta menestyneille paikallisille musiikin ammattilaisille siinä missä urheilijoillekin, mutta Insomniumin listaykköseksi päätymistä ei ole ainakaan vielä juhlistettu kaupungin viirillä tai rantatontilla.

– En muista että olisi Joensuun kaupungilta saatu mitään. Paitsi että Pohjois-Karjalan museossa on minun vanhat keikkahousut, koska siellä on rock-huone (naurua). Tämä nyt on tämmöinen ihan hauska vitsi. Nyt jos olen väärässä niin pyydän anteeksi, mutta ei mielestäni olla saatu Joensuun kaupungilta mitään virallista tunnustusta. Eikä ole kyllä käynyt mielessäkään, että tarvittaisiin jotain kunniakirjoja, viirejä tai tontteja.

Insomnium

Edeltävällä viikolla somessa ja iltapäivälehtien klikkiotsikoissa kiersi Sami Yaffan ja Michael Monroen jakama kuva kohtuullisen surkean näköisestä takahuonetarjoiluista Barcelonassa, jossa Michael Monroen bändin catering koostui pelkistä leikkeleistä ja sipseistä. Bändeillä on yleensä omat raider-listat, joiden mukaan tarjoilu ja muut puitteet tulisi järjestää, mutta aina toiveita ei huomioida. Joskus taas järjestelyt voivat yllättää positiivisesti.

– Niitä tosi huonoja tapauksia on ollut todella paljon, joten niitä ei kannata alkaa muistelemaan, esimerkiksi usein takahuoneessa ei ole ollut muuta kuin vettä. Sitten saat itse käydä ostamassa syömisesi mistä nyt käytkään. Varsinkin Amerikassa takahuonetarjoilukulttuuri on erilaista kuin Euroopassa. Varsinkin, jos olet lämppäribändi, et saa mitään. Jos on sitä vettä, saat olla tyytyväinen. Tavallaan se on se standardi siellä. That’s it. Siihen nähden ne kuvat sieltä missä nyt oli jotain leipäpaloja ja tällaista, niin kyllä se oli ihan ok jossain Amerikassa, jossa se olisi loistavaa.

– Yleensä se perustaso, johon ollaan totuttu Suomessa ja Euroopassa, ja josta saadaan nauttia, on leivät, kahvit, suklaat, hedelmät saapuessamme paikalle. Siellä on hyvä ruoka, ja alkoholituotteita tarjolla illaksi. Se on se perustaso. Mikähän olisi sellainen huippu? Jossain festareilla on oikein hyvä tarjoilu, esimerkiksi Hellfest Ranskassa, siellä ollaan pari kertaa käyty. Siellä on aivan loistava seisova pöytä. Siellä on ihan mitä vaan voit kuvitella, mahtavat jälkkärit ja viiniä niin paljon kuin artisti haluaa juoda. Ranskalaiset ovat kyllä osanneet tehdä catering-homman. Se on jäänyt kyllä mieleen.

Todella kiireinen vuosi 2017

Nyt kun kiertueasiat on käsitelty, niin luodaanpa vielä pikainen katsaus tulevaan eli Insomniumin lähitulevaisuuden suunnitelmiin ja näkymiin.

Insomnium

– Nyt tulee vähän breikkiä. Tammikuussa 2017 on noin kolmen viikon Euroopan-kiertue. Ensi vuonna on varmaan kovastikin kiertueita ja keikkoja eri puolilla maailmaa. Niitä julkistetaan sitä myötä kun ne varmistuvat. Veikkaisin että käydään Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa ensi vuonna, ja Euroopassa siellä sun täällä. Kesällä tietysti festareilla Suomessa ja Euroopassa, eli veikkaan että tosi kiireinen vuosi tulee kyllä meille ensi vuodesta.

Toki pitää vielä palata Insomniumin Winter’s Gate -albumin listasijoitukseen. Mikä siivitti juuri tämän levyn suoraan listaykköseksi?

– Me olimme edellisellä levyllä listan kakkosia, tavallaan se ei niin valtava yllätys ollut. Tottakai ajateltiin, että vitsit se olisi hienoa, varsinkin kun on levy, jossa on yksi biisi, se oli niin spesiaalijuttu päästä listaykköseksi. Kyllä me siitä puhuttiin, että toivottavasti ei tule Cheekiltä samalla viikolla levyä, jotta se olisi mahdollista. Mutta sitten onneksi Klamydialta tuli (naurua) ja me voitettiin! Me ja levy-yhtiö oltiin tosi tyytväisinä.

Insomnium

– Joskus kauan sitten ei tietenkään olisi osannut ajatella, että pääsisi listaykköseksi. Eikä se ole vielä hirveästi muuttanut meidän elämää millään lailla, mutta tottakai se on vaikuttanut ainakin jollain lailla tähänkin rundiin. Ehkä jotkut ihmiset ovat tsekanneet bändin listoilta, ja sitten kuulleet levyn ja tulleet keikoillekin. Eli toki tällainen säteilee ja tulee sellainen lumipalloefekti, tulee positiivista julkisuutta ja ihmiset tsekkailee mitä me ollaan. Onhan se edelleen siellä Suomen virallisella listalla sijalla 16 viimeksi kun tsekkasin (viikolla 41, toim. huom).

Raskas musiikki myy vielä Suomessa. Onko niin että levymyynti nojaa juurikin metallin suurkuluttajiin?

– No se kyllä pitää paikkansa. Heviporukka vielä haluaa sen fyysisen levyn. Niille ei riitä käydä kuuntelemassa sitä yhtä sinkkubiisiä jossain Spotifyssa. Se on ihan selkeä juttu, että hevifanit ostaa vielä levyjä, ja ne haluaa ostaa vielä vinyylitkin ja niistä vielä spesiaalipainoksia. Eli monet ostaa jopa useita erilaisia versioita. Siinä mielessä heviskenellä pyyhkii paljon paremmin kuin joillain muilla.

Lue myös Nousun tunnelmat Areena Oulun keikalta!

 




LISÄÄ JUTTUJA:

Juha Vuorma - Nordic Gothic maalaus HC Andersen: Satuja ja Tarinoita