Ghostbusters

Twin-stick-räiskintää haamuja kaapaten

Ghostbusters on lähiaikoina ollut useiden huulilla, mutta ihmisestä riippuen ei aina niin positiivisessa mielessä. Klassiselle sarjalle naisvoiman avulla jatkoa tehnyt elokuva ei oikein ollut kriitikoiden eikä fanienkaan mieleen. Uusi Ghostbusters-lisenssiin perustuva peli ilmeisesti jatkaa uuden elokuvan tapahtumia, mutta ei sisällä sen keskeisiä uusia hahmoja. Kuinka uusi peli sitten onnistuu, jos uusi elokuvakaan ei ollut menestys oikein millään mittapuulla?

Lähtökohdiltaan pelissä on kaikki kunnossa, sillä räiskintään ja tiimipohjaiseen toimintaan painottuva peli ei kuulostaisi olevan niin kaukana siitä, millaista Ghostbusters-rähinöiden voisi kuvitella olevan. Kummituksia lentelee joka puolella, protonisäteet räiskyvät pitkin seiniä hajottaen kaiken tieltään ja joku sankareista saa ektoplasmiset limat naamalleen kaiken tämän höykytyksen aikana. Kyllä se minusta Ghostbustersilta kuulostaa.

Tapaa uusi tiimi.

Tapaa uusi tiimi.

Valitettavasti FireForge Gamesin kehittämästä ja Activisionin julkaisemasta Ghostbusters-pelistä on hyvin vaikea keksiä juuri mitään positiivista sanottavaa. Peli tuntuu hyvin keskeneräiseltä ja hätäisesti kasatulta tapaukselta, aivan kun se olisi kiirehditty julkaistavaksi elokuvan jälkimaininkeihin. Peli julkaistiin heinäkuun alkupuolella ja sen ja tämän arvostelun kirjoittamisen aikana pelin kehittänyt FireForge Games on kerennyt jo mennä konkurssiinkin, josta nyt tuskin voidaan kuitenkaan syyttää täysin Ghostbusters-peliä ja sen laatua.

Usein lisenssipeleillä on melko isot saappaat ja hyvin harvoin ne saadaan täytettyä. Pitäisi pystyä luomaan uusi lähdemateriaalin hengelle uskollinen toteutus, mutta tekemään se kuitenkin niin, että se on pelaajan näkökulmasta tarpeeksi monipuolinen ja kiinnostava.

Vuonna 2009 julkaistu Ghostbusters: The Video Game onkin erinomainen esimerkki onnistuneesta ja hauskasta lisenssipelistä. Se oli jo itsessään hyvä peli, mutta onnistui myös kaappaamaan tuon peräänkuuluttamani hengen täydellisesti. Syitä siihen oli varmasti monia, mutta asiaa ei varmasti haitannut se, että ne ihan alkuperäiset busterit oikeine äänineen olivat tuotannossa mukana ja käsikirjoituksesta vastasi myös Dan Aykroyd ja Harold Ramis, jotka kirjoittivat alkuperäiset elokuvatkin. Uudesta Ghostbustersista puuttuu tuollainen tuotantotiimi takaa kokonaan.

Protonipakkaus: ladattu

Tiimiläiset räiskeen seassa.

Tiimiläiset räiskeen seassa.

Vuosimallin 2016 haamumetsästys on aiempia pelejä toiminnallisempi tapaus, sillä pelattavuudeltaan se on twin-stick -muotoon puettu räiskiminen, joka jättää tunnelman luomisen ja kauhun väliin oikeastaan kokonaan. Se että pelissä on kummituksia, ei tee pelistä millään mittarilla kauhua. Valitettavasti toiminnallistamisen yhteydessä kunnon huumori on päässyt sama rytäkässä unohtumaan. Nyt pelihahmojen heittämät “läpät” ja dialogi on suurimmaksi osaksi hyvin vaivaannuttavaa kuunneltavaa, eikä asiaa kyllä auta melko luokaton ääninäyttelykään.

Kahden tatin mekaniikka ja sen toimivuus on vuosien tulikasteen aikana todettu toimivaksi formaatiksi, mutta jostain syystä Ghostbusters ei oikein osaa tätäkään tehdä oikein. Ehkä syynä on se, että ampumiseen tarvitsee kuitenkin käyttää vielä liipaisinta. Sitä voi pitää pohjassa, mutta ampuakseen esimerkiksi kahdella pistoolilla nopeammin, sitä täytyy hakata pohjaan kuin ei huomista olisi. Pelaat intensiivisesti sen tunnin ajan, niin huomaat saaneesi bonarina jännetuppitulehduksen. Kiitoksia kovasti, tätä kaipasinkin.

Protonisädesuihkulla sohitaan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun isommat haamut pitää saada aaveansaan. Muuten räiskiminen hoidetaan jokaisen neljän eri pelihahmon omalla uniikilla aseella, jotka ovat jotain geneeristä tussareista väännettyjä haamujengiversioita. Erilaisia kranaattejakin on, eivätkä ne mielestäni oikein istu nekään pelin henkeen millään lailla. Tuntuu hieman, kuin koko haamujengin mekaniikka protonisäteineen ja aaveiden kaappauksineen olisi liimattu jonkun toisen räiskintäpelin rakenteen päälle.

Slimer on ihana.

Slimer on ihana.

Pelin ohjastamat kolme tiimikaveria ovat täysin hyödyttömiä loppukädessä. Se jää pelaajan vastuulle hoidella kaikki isommat kummitukset ja vihollislaumat. Teoriassa siis pelaaminen on varmaan mukavampaa häseltämistä, jos saat kolme ystävääsi suostuteltua liittymään kotisohvallesi bustailemaan kanssasi. Perusongelmia tämäkään ei kuitenkaan korjaa, jotka ovat yksitoikkoinen pelimekaniikka, jossa rynnätään huoneesta toiseen, etsitään haamututkalla piilotettuja merkkejä ja höykkyytetään haamuja ja samaa toistetaan kentän loppuun asti. Kenttäsuunnittelu on myöskin käytännössä täyttä putkea ja toistaa itseään niin pahasti alusta loppuun asti, että vaikka kenttien graafinen ilme välillä vaihtuukin, niin millään tavalla se ei pelaamiseen kuitenkaan vaikuta tai tuo mitään uutta.

Valitettavan keskinkertainen

Mitään kunnollista tarinaa pelissä ei ole. Se on ilmeisesti löyhästi yhteydessä uutuuselokuvaan, mutta valehtelisin jos sanoisin, juoni on jotenkin mielenkiintoinen tai edes oleellinen osa kokemusta, sillä sitä se ei ole. Kenttiä ei oikein sido yhteen mikään muu kuin se, että ne ovat käsitteellisesti kummiteltuja kohteita ja haamujen vallassa.

Donkkaamassa haamua haamuansaan.

Donkkaamassa haamua haamuansaan.

Pelistä näkee selkeästi, että se on joko tehty hirveällä kiireellä tai siihen ei ole yksinkertaisesti juuri haluttu satsata vaivannäköä. Periaatteessa pelissä on ainekset olla ihan mukavakin räiskintä, mutta sen kohdalla on menty sieltä missä aita on matalin ja nopein ylittää. Olisi kuitenkin liioiteltua sanoa, että peli on paska, mutta ei se kyllä hyväkään ole.

Jotain kertoo sekin, että pelatessani mietin koko ajan, kuinka paljon parempi ja hauskempi oli aikoinaan ensimmäisen elokuvan pohjalta tehty Ghostbusters-lisenssipeli, joka julkaistiin kaikille mahdollisille kotitietokoneilla ja pelikonsoleilla. Tämän aatokseni vitsi on nyt siinä, että sekään ei juuri ollut mitenkään kovin kummoinen peli, mutta onnistui silti jollain tavoin kaappaamaan haamujengittelyn ytimen aivan toisella tavalla kuin tämä tekele.

Vaikka tämänkin vuosikerran Ghostbusterissa räiskitään protonisuihkuilla pitkin seiniä, siinä on haamuja, pelihahmot pukeutuvat tuttuihin harmaisiin haalareihin ja se kantaa vielä tutuksi tullutta nimeä logon kera, se ei silti onnistu tuntumaan yhtään Ghostbustersilta. Peliä on vaikea suositella edes kovimmille Ghostbusters-faneille, kun hekin luultavasti siihen pettyisivät, eikä tästä mitään nostalgiaakaan saa. Kehotan korkeintaan tarkistamaan pelin mojovien alennuksien kera, jos uteliaisuus vie kuitenkin voiton.


Genre:
Ikäraja: 3
Testattu:
Saatavilla:
Pelattu:


LISÄÄ JUTTUJA:

Suurin niistä on Vantaa Katujen Äänet - Sulle Joka Yksin Aina Oot