NOUSU

SaariHelvetti 2016 – No mitä helvettiä?

12.08.2016
Toimittanut: | Kuvat: Katja Gröning

Suomen kesän ailahteleva keli ei tuntunut haittaavan Tampereen Viikinsaaressa 6. elokuuta juhlinutta katajaista kansaa, vaan tunnelma oli kaikin puolin letkeä. Yksipäiväisen festarin järjestelytkin tuntuivat pelaavaan vielä paremmin kuin viime vuonna, ja SaariHelvettiin saapui noin 1 400 metallipäätä.

Turmion Kätilöt, SaariHelvetti 2016

 

Laukontorille saapuessamme oli jono laiturille melko pitkä, mutta SaariHelvetin vieraita kuljettavia laivoja oli useampia, ja parin ensimmäisen tunnin ajan ne veivät nonstoppina väkeä Viikinsaareen. Tällä vältettiin tupatentäydet laivat sekä pitkät jonot, ja ainakin oman laivamatkamme aikana oli mukavan väljää.

Laivalla kohti SaariHelvettiä

Laivamatka Helvettiin.

 

Viikinsaaressa

 

Aivan ensimmäiseen laivaan emme ehtineet, joten valitettavasti Ember Falls jäi näkemättä. Toisena jatkaneella Bloodred Hourglassilla oli myös ensimmäisten bändien joukossa ehkä hieman vaikeaa ottaa yleisönsä kunnolla, sillä väkeä isomman päälavan edessä oli valitettavan vähän. Oikeastaan koko tapahtuman ajan yleisöä oli enemmän anniskelukarsinan sisäpuolella kuin lavan edessä – toivottavasti tämä muuttuu jos lakiuudistuksen jälkeen todellakin tapahtumista saadaan anniskelukarsinat pois. K-18-festareilla rajatut anniskelualueet kun muutenkin tuntuvat turhilta.

Bloodred Hourglass, SaariHelvetti

Bloodred Hourglass

Vorna, SaariHelvetti

Vorna

 

Bloodred Hourglass´n keikan loppupuolella tuli päivän ainoa, mutta rankka sadekuuro, jota moni lähti pakoon Powerhouse Gym -lavalle sisätiloihin. Tämä olikin seuraavaksi soittaneen Vornan onni, sillä yleisöä oli ihan mukavasti. Tämä tamperelainen pakanametallibändi oli itselleni se festarin yllättäjä ja myös sen miellyttävin keikka. Käristen lauletut lyriikat tuntuivat tulevan laulaja Vesa Salovaaran sisuksista helpon oloisesti, ja läpi keikan vallitsi intensiivinen, mystinen tunnelma. Oli myös hienoa nähdä bändin ilmeistä, kuinka mukavaa oli SaariHelvetissä soittaa. Aivan varmasti menen toistekin keikalle.

Vornan jälkeen pidimme tankkaustauon hieman liian suolaisilla makkaraperunoilla, mutta grillillä muuten toimi ruuan saaminen oikein hyvin. Powerhouse Gym -lavan vieressä oleva anniskelualue oli tänäkin vuonna niin iso, että sitä ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua karsinaksi, ja tästä plussaa järjestäjille. Valitettavasti sadekuuro sai maan nurmen ja mutavellin sekaiseksi mössöksi, joten piknik-henki oli tänä vuonna festareilta melko kaukana, joskin puitteethan moiseenkin olivat todella hienot.

Welfie ja Bloodred Hourglass, SaariHelvetti

Sorsia SaariHelvetissä

Luonto ui liiveihin.

 

Päälavalla soittaneen Medeian jälkeen oli vuoro King Satanin historian ensimmäisen keikan. Emme olleet suinkaan ainoita, joiden mielestä keikan kuriositeetit olivat kohdallaan, sillä yleisöä oli pakkautunut Powerhouse Gymiin enemmän kuin muilla bändeillä. Tanssilavan lattia tömisi kuin suuremmissakin humppabileissä King Satanin electrometalin tahtiin, ja lavan lähelle oli turha edes yrittää päästä kesken keikan. Aika maukas ensimmäinen liveveto!

Horna ei ole ihan sitä ominta musiikkia, mutta pitihän sitä nyt hetki vilkuilla kuitenkin. Horna tuli SaariHelvettiin paikkaamaan keikkansa perunutta Rotten Soundia, ja moni tuntui kuitenkin olleen ihan mielissään Hornan mukanaolosta.

King Satan, SaariHelvetti

King Satan

Horna, SaariHelvetti

Horna

 

Horna, SaariHelvetti

Horna

 

Pidimme hetken luovaa taukoa hartioita ja jalkoja lepuuttaen, ja onneksi Viikinsaaressa olikin aika hyvin penkkejä. Saarella oli myös mahdollisuus pelata lentopalloa ja minigolfia, ja sitä mahdollisuutta käytettiin ihan mallikkaasti läpi tapahtuman. Shiningin aloittaessa päälavalla suuntasimme kulkumme sinne. Itse olen aina pitänyt enemmän Shiningin tunnelmallisemmista biiseistä, joihin vokalisti Niklas Kvarforth saa uskomatonta syvyyttä ja mielipuolistakin fiilistä, joskus jopa liikutukseen asti. Näistä fiilistelypaloista pidin nytkin eniten. Ihmiset hakeutuivat tiiviisti kaljatiskien läheisyyteen, ja mutavellissä pystyssä pysyminen vaati jo hieman huolellisuutta.

Anniskelualue

 

Shining, SaariHelvetti

Shining

Shining, SaariHelvetti

Shining

 

Deathchain jäi näkemättä, sillä paukkuja piti säästellä vielä Turmion Kätilöihin. Itse olen nähnyt Kätilöt sen verran monesti livenä, että bändi ei minulle tarjonnut juuri yllätyksiä, mutta Kätilöt oli jälleen tasaisen varmaa diskojytkettä sitä halajaville ihmisille. Se, miten Turmion Kätilöt tulee toimimaan jokaisen SaariHelvetin pääesiintyjänä, jäänee vaan nähtäväksi. MC Raaka Peen vastikään leikattu lonkkakaan ei tuntunut miestä vaivaavan, ja vihdoin Helvetissä nähtiin myös pitti, iso sellainen, keskellä kuraista nurmikenttää. Sitä jäin jälleen ihmettelemään, että väittääkö joku oikeasti ymmärtävänsä Turmion Kätilön välispiikkejä?

Turmion Kätilöt, SaariHelvetti

Turmion Kätilöt

Turmion Kätilöt, SaariHelvetti

Turmion Kätilöt

 

Turmion Kätilöt, SaariHelvetti

Turmion Kätilöt

 

Convulsella oli valitettava soittoslotti Turmion Kätilöiden jälkeen, sillä suurin osa meidät mukaanlukien suuntasi tuolloin jo kohti laituria, laivaa ja Laukontoria. Myös yöllä laivoja oli käytössä enemmän, ja jonoja ei syntynyt nimeksikään. Laivassa laulettiin Maamme-laulua, ja laivan lipuessa satamaan Ratinasta valui ulos loppuunmyyneen Eppu Normaalin yleisö. Metallifestarit ovat monestikin rauhallisempia kuin valtavirtafestivaalit, muun muassa järjestyshäiriöissäkin mitattuna, mutta SaariHelvetissä tuntui olevan poikkeuksellisen hyvin käyttäytyvää aikuista porukkaa. Tänäkin vuonna myös bändit olivat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Saapa nähdä, mitä ensi vuonna on luvassa – tähän mennessä on ilmoitettu ainakin Rotten Soundin korvaava keikka ensi kesän SaariHelvettiin. Eiköhän siellä taas nähdä.

Tsekkaa täältä SaariHelvetti 2016 -kuvagalleria.


LISÄÄ JUTTUJA:

The Veils – Total Depravity Temple Balls