Fire Emblem Warriors

Fire Emblem does Dynasty Warriors

Dynasty Warriors -sarjasta tuttu Omega Logic ja Team Ninja yhdistävät voimansa Intelligent System’sin kanssa ja lopputuloksena on hack-n-slash-peli Fire Emblem Warriors.

Aikaisempi kokeilu Nintendo-hahmojen ja Dynasty Warriors -sarjan kanssa oli melko onnistunut Hyrule Warriors. Se yhdisti Dynasty Warriorsin -pelimekaniikat The Legend of Zelda -maailman hahmojen kanssa. Vaikka peli oli tunnistettavasti selkeä Dynasty Warriors, oli siinä silti tarpeeksi mukana myös Zeldan taikaa, joten se sai suhteellisen hyvän vastaanoton puoleensa ja sitä oli hauska pelata.

Nyt Nintendon julkaisema Fire Emblem Warriors yrittää tehdä saman vanhan Intelligent Systems’in RPG-/sotastrategia Fire Emblem -pelisasarjan kanssa. Onko kaavassa tarpeeksi uutta ja kuinka hyvin vuoropohjainen strategia kääntyy reaaliaikaiseksi hack-n-slashiksi, onkin sitten toinen kysymys.

Kliseistä kliseisempi tarina

Yksi asia missä pelaamani Warriors -pelit eivät ole ikinä loistaneet, ovat mielenkiintoisen ja merkityksellisen tarinan kertominen, eikä Fire Emblem Warriors tee siinä poikkeusta. Sama tarinaelementti, jossa yhden armeijan johtaja luulee, että hänen läheinen kidnapattiin pelaajan armeijan toimesta, vaikka nämä vain auttoivat häntä, toistuu niin usein. Se alkaa jo naurattaa huonoudellaan.

En toisaalta kadehdi kirjoittajia, sillä onhan tuo varmasti aika mahdotontakin yhdistää useiden eri aikakausien ja jatkumoiden pelihahmot saman tarinan alle. Kuitenkin lopputulos on semmoista huttua, että tuntuu siltä kuin ei ole juuri edes jaksettu yrittää.

Fire Emblem Warriors

Tarina kertoo kuitenkin siitä, kun prinssi Rowanin ja prinsessa Liannan lähtevät pakomatkalle, kun heidän kuningaskuntansa joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Ystävänsä ja toisen valtakunnan prissin Darios’in kanssa heidän matkaan mukaan liittyy iso joukko Fire Emblem -sarjoista tuttuja hahmoja. Hahmoja on Awakening, Fates ja Shadow Dragon and the Blade of Light -peleistä.

Kampanjan aikana taistellaan melkeinpä kaikkia vastaan ja sitten liittoudutaan ja annetaan anteeksi, ja sitä rataa. Mutta kuten sanoin, omaperäisyydellä ja hyvällä kirjoituksella tarinaa ei ole ainakaan pilattu ja se tuntuukin vain olevan jonkinlainen tekosyy saada hahmot nahistelemaan.

Ilmaisena DLC:nä on ladattavissa japaninkieliset puheet, joka saanee pelin kuulostamaan asteen verran paremmalta, sillä suurin osa englanninkielisestä ääninäyttelystä oli jokseenkin ärsyttävän kuuloista. Myös pelin tarjoilemat j-rockimmat, särötetyt meno-versiot Fire Emblem -kappaleista jätti aika kylmäksi, vaikka varmaankin se monelle fanille voi upota. Season passia on myös tarjolla lisäsisällölle, jos sitä joku halajaa.

Tuttuja juttuja

Voidaan todeta, että Fire Emblem Warriors on tuttua Dynasty Warriors -pelaamista niin hyvässä kuin pahassakin.

Pelikentillä taisteellaan omilla joukoilla erilaisia vihollisyksiköitä vastaan, suoritetaan pieniä tehtäviä ja vallataan vihollisilta linnakkeita. Taistelun tuoksinnassa isommilta vihollisilta tippuu erilaisia materiaaleja, joita voi käyttää myöhemmin hahmojen kykyjen parantamiseen. Myös uusia aseita löytyy, niitä voi kehittää ja kustomoida. Usein kenttien loppupuolella on grande finalena silloisen kentän pomovastustajan muussaaminen.

Fire Emblem Warriors

Hyvin perinteinen Dynasty Warriors -kaava siis, ja jos olet pelannut ihan mitä tahansa tämän sarjan peliä aiemmin yhteensä noin 20 minuuttia, oletkin melko pitkälle nähnyt jo kaiken mitä pelillä on tarjottavanaan. Ei sillä, etteikö se olisi aika koukuttava ja viihdyttävä kaava, mutta ei sitä juuri ole vuosien varrella muutettu.

Negatiivisella puolella väliotsikon mukaisesta “samasta vanhasta” muistuttaa myös minuutin pari pelin tapahtumista jälkijunassa ilmoittamat pop up -viestit, jotka ovat kyllä täysin hyödyttömiä, etenkin jos on toimintapainotteisempaa ja kentällä tapahtuu enemmän asioita.

Enkä myöskään edelleenkään pysty ymmärtämään, että MISTÄ IHMEESTÄ NIITÄ VIHOLLISIA KOKO AJAN ILMESTYY? Maagiset transportaatioloitsut ymmärrän ja ilmestyyhän outposteihin ja fortteihinkin miehet kuin taikaiskusta, mutta peliä vaivaa yhä se sama vaiva, että yksiköitä on kentällä enemmän kuin peli pystyy niitä piirtämään ja vihollisia vaan saattaa yhtäkkiä pöllähtää näkökenttään tai selän taakse lisää, vaikka niitä ei juuri siellä äsken ollut. Syynä lienee suorituskyky, mutta se pistää joka kerta ikävästi silmään ja syö immersiota.

Tuntuu myös jotenkin typerältä, että erikoisyksikköjä lukuunottamatta rivisotilaat tuntuvat pelissä täysin turhalta, ne kun tuntuvat tekevän vielä vähemmän kuin erikoisyksiköt. Yleensä kun ryntää johonkin paikkaan, niin yksiköt vain seisovat paikallaan tumput suorina aseet käsissään eivätkä tee mitään, vaikka vieressä olisi vihollisia. Taistelua varmaan käydään laskennallisesti algoritmeillä taustalla, mutta kun paikalle tulee, niin usein näyttää siltä, että ei siellä mitään tapahdu.

Fire Emblem Warriors

Yleensä tuleekin tunne, että sinä itse pelaaja ja muutamat muut sankariyksiköt ja scriptatut tapahtumat ovat ainoita asioita, mitkä tekevät kentissä jotain, muuten siellä vain seisoskellaan. Peli antaakin siis ristiriitaisen tuntemuksen, yritetään tehdä eeppisiä isojen sotien taistoja isoilla yksikkömäärillä – mutta mitään ei oikeastaan silti tapahdu.

Fire Emblem -vivahteet

Fire Emblemistä meitä muistuttaa tuttu asekolmio, eli kivi-paperi-sakset-logiikkalla mennään omine pienine lisineen. Näin ollen jos hahmosi käyttää miekkaa, on hän etulyöntiasemassa kirvestä käyttäviin ja pulassa keihästä käyttäviä vastustajia vastaan. Todellisuudessa pelatessani kampanjan läpi normaalilla vaikeustasolla, ei näillä juuri tuntunut olevan vaikutusta, mitä jos vähän lyhyemmän aikaa tai pitempään joutui hakkaamaan jos asekolmio oli tai ei ollut suosiollinen sillä kertaa.

Fire Emblem Warriors

Paras uudistus oli hahmojen väliset suhteet, jotka parantuvat kun isompia vihollisia nujertaa toisen läsnäollessa graafisten sydänten saattelemana. Toisen hahmon voi myös noukkia taistelukentältä mukaansa tukihahmoksi. Tällöin tukihahmo esimerkiksi suojaa toista, tekee erikoishyökkäyksiä sen kanssa ja voi myös taustalta silloin tällöin tehdä hyökkäyksiä avuksi. Tällöin pelaajalla voi siis teoriassa olla mukana toista aseryhmää edustava hahmo, jonka avulla nujertaa ne muuten hankalat tapaukset.

Mukana on myös Fire Emblemeistä tutut cavalierit, pegasus knightit ja muut tutut hahmoluokat omine kommervinkkeineen. Master Sealin löydettyä hahmoja voi myös nostaa toiselle tasolle, mutta se käytännössä tarkoittaa vaan hieman toisenlaista graafista asustusta ja pelihahmon kykyjen nostoa. Lähdepelin tavoin hahmot nousevat tasoja ja kehittyvät taistelukokemuksen perusteella.

Historiallisia taistoja

Peruspelin pelaa läpi siinä hieman yli kymmenessä tunnissa, ainakin itselläni normaalilla vaikeustasolla kesti jotakuinkin sen verran. Jos samojen tehtävien hankaaminen vielä vaikeamilla vaikeustasolla uudestaan ja uudestaan ei kiinnosta, tarjoaa peli myös History Moden, jolla voi ottaa osaa aiemmista Fire Emblem -peleistä tuttuihin historiallisiin taistoihin.

Taisteluita käydään kuitenkin ilmeisesti kaikilla pelin hahmoilla, joten en osaa ihan varmasti sanoa, onko historialliset taistot sitten täysin uskollisia historialliselle datalle. Tuntuu hieman hassulta kuitenkin, että jonkun toisen pelin taistoja kähinöimässä olisi mukana Rowan ja Lianna ja muut hahmot, jotka eivät sinne aikaan ja paikkaan kuuluisi. Ainakin Rowan ja Lianna olivat kaikissa testaamissani historiataistoissa mukana.

Fire Emblem Warriors

Valittavana on useampia eri taistoja ja niissä liikutaan pienen metapelin hengissä omalla pienellä taistelukartalla, josta voi valita taisteluja joihin osallistua. Kartta muuttuu taistelujen edetessä ja sinne ilmestyy myös uusia vastuksia ja niin edelleen. Tämä on oma versiointinsa Hyrule Warriorsin samankaltaisesta Adventure modesta.

Historiamoodi tarjoaa siis lisää pienimuotoisia kampanjoita, joissa on vähän omaa pientä tarinaansa mukana. Vaikka ne ovatkin mukava lisä, olisi niihinkin kaivannut jotain irtiottoja peruspeliin. Ehkäpä juuri asetelman lukitseminen niihin hahmoihin mitä siellä kuuluisikin olla, tai jotain muuta. Kartalla liikkuminen muistuttaa strategiapeleistä, mutta sitten kun siirrytään taistoihin on se silkkaa Fire Emblem Warriorsia.

Hauskaa yhä

Käytännössä Fire Emblem Warriors on siis hauskaa pelailtavaa ja sen pelimekaniikka on edelleenkin ihmeen koukuttava, vaikka tätä samanlaista tahkoamista on jo tullut harrastettua aiemminkin melko tovi. Silti tunsin itseni hieman pettyneeksi peliin, sillä varsinaisesti mitään uutta se ei tarjonnut, pelkästään Dynasty Warriorsia kevyillä Fire Emblem -mausteilla.

Pelattavaa toki pelissä on pidemmäksikin aikaa, etenkin jos tykkää hangata suorituksiaan, kerätä materiaaleja ja pyrkiä maksimoimaan pelihahmojen kyvyt ja taidot. Hyrule Warriorsiin sain itse upotettua aikoinaan tuolta pohjalta lähemmäs 40 tuntia, mutta Fire Emblem Warriorsin parissa en enää jaksanut puoliakaan tuosta.

Fire Emblem Warriors

Fire Emblem Warriors on pelillisesti kuitenkin ehkä miellyttävintä Dynasty/Hyrule Warriorsia. Vaikka pelissä olisi paljon parannettavaa, kun sen puutteet hyväksyy eikä kiinnitä paljon huomiota niihin, huomaakin kuinka hauskaa aivoton mätkiminen ja sotilaiden pinoon pistäminen on.

Jos en olisi pelannut Hyrulen kanssa itseäni kyllästymiseen asti, olisi Fire Emblem Warriorskin varmasti maistunut paremmin ja pidemmän aikaa, sillä melko koukuttavaa sen pelaaminen on edelleenkin. Suosittelisinkin siis peliä ehkä niille, joille sarjan aiemmat pelit ovat vielä kokematta.

Fire Emblem Warriors
Omega Force / Team Ninja

Genre: Hack and slash
Ikäraja: 12
Nintendo
Testattu: Switch
Saatavilla: Switch, 3DS
Pelattu: Yksinpelikampanja läpi normal-vaikeustasolla. History modessa kokeiltu eri tehtäviä ja taistoja sieltä täältä.


LISÄÄ JUTTUJA:

Raskasta Joulua -keikan loppukumarrus Koiteli elää Yösyöttö