Ever Oasis

Aavikko on kuuma paikka

Aavikot ovat tunnetusti kuivia paikkoja elää, mutta Nintendon julkaisema ja Grezzon kehittämä 3DS:n seikkailu- ja toimintaroolipeli Ever Oasis tuo ankealle aavikolle värikästä elämää. Seikkailemisen lisäksi pelissä pääsee manageroimaan omaa keidastaan tässä taistelussa aavikoitumista ja kaaosta vastaan.

Grezzo on pelifirmana uusi tuttavuus, mutta sillä on kuitenkin jonkin verran takana Nintendon latausalustoille tehtyjä pelejä sekä myös muutaman vuoden takaiset 3DS:lle julkaistut uudet versiot Nintendo 64:n zeldapeleistä. Firmalla on siis historiaa toiminnallisten seikkailupelien tekemisestä, mutta Ever Oasis on kuitenkin firman ensimmäinen oma kehitelmä, eikä ollenkaan hullumpi tapaus.

Pelaaja astuu Tethu-nimisen taimi-ihmisen (seedling) jalkineisiin ja todistettuaan veljensä keitaan joutuvan kaaoksen nielemäksi, perustaa oman keitaan yhdessä Esna-nimisen vedenhengen kanssa. Keidas toimii Tethulle tukikohtana, mutta myös pienenä kaupunkina, johon tulee vierailijoita käymään, joista voi ajallaan tulla myös asukkaita.

Ever Oasis jakautuukin tavallaan kahteen osaan, yhdessä osassa peliä seikkaillaan Tethulla pitkin aavikoita, käydään luolastoissa ja laajennetaan omaa vaikutusvaltaansa, ja toisessa osassa manageroidaan omaa keidasta ja yritetään saada se kukoistamaan mahdollisimman hyvin.

Aavikon väkeä

Tarinan aikana Tethu tutustuu kaikenlaisiin aavikon asukkaisiin, sekä kaaoksen korruptoimiin otuksiin. Pikkuhiljaa Tethun keitaalle alkaa valua myös muita aavikon eläjiä, jotka haluavat muuttaa sinne myös asumaan, jos vain tietyt hahmokohtaiset reunaehdot täyttyvät.

Taimi-ihmisen muuttaessa keitaalle, hän voi rakentaa sinne oman myyntikojun, jossa myy omanlaisiaan erityistuotteita. Nämä sitten taas voivat houkutella lisää porukkaa kyläilemään keitaalla shoppailun merkeissä ja tarjoten taas uusia vaatimuksia uusille potentiaalisille asukkaille.

Pääasiassa oman keitaan managerointi koostuu muiden asukkien pyyntöjen kuuntelemisesta niitä täyttäen ja kuunnellen myös vierailijoiden kertomia huhuja mahdollisista muista aavikon matkaajista. Nämä yleensä antavat vinkkejä ehdoista, jotka täytettyään ne tulevat visiitille ja sen jälkeen ne voivat myös ehtojen täytyttyä jäädä pysyviksi asukeiksi.

Taimi-ihmisten lisäksi keitaalle voi muuttaa pari muunkinlaista asukasta, jotka eivät voi omia kojuja perustaa, mutta joita voi lähettää esimerkiksi keräämään materiaaleja kojujen tavaroita varten ja täydentämään varastoja. Kojujen tarvitsemien materiaalinen jatkuva toimittaminen onkin melko tärkeää, sillä ne antavat aavikkoseikkailulle apuja boostaamalla pelihahmojen elämäpisteitä.

Keitaalla onkin siis hyvin paljon puuhasteltavaa. Omaan makuun näiden asioiden parissa kului kuitenkin aivan liikaa aikaa ruudusta toiseen juostessa, menujen välillä pomppimisessa ja tehden sitä ja tätä pientä. Vaikka se ihan hauskaa aina välillä olikin, tuntui kuin pienenkin jutun tekemiseen meni turhan paljon aikaa. Tämä jätti siis toivomaan, että prosesseja olisi virtaviivaistettu enemmän, vaikka nytkin pelissä on apuhahmoja, jotka helpottavat tätä, mutta enemmänkin olisi ehkä voinut.

Riipivää kaaosta

Vaikka Ever Oasiksen pelimaailma ei ole suuren suuri, riittää aavikolla silti paljon koluttavaa ja löydettävää. Harvat paikoista pystyy muutenkaan tutkimaan ensimmäisellä kertaa läpikotaisin, joten myös taaksepäin menemistä on luvassa. Pelihahmoilla on erinäisiä kykyjä, joita ei kaikilla ole, kuten vaikkapa louhinta ja kaivaminen, jota voi käyttää luonnosta löytyviin materiaaleihin.

Tämä pätee myös aseiden suhteen ja jotkut hahmoista käyttävätkin semmoisia aseita, joita vaaditaan myös joissakin luolastoissa olevien ongelmien ratkomiseen, kuten vaikkapa taikasauvaa tai varsijousta. Tethu pystyy rakentamaan kodissaan crafting-pelien tapaan itselleen erilaisia varusteita ja tarvikkeita opittuaan niiden reseptit ja myös valitsemaan minkälaisia aseita käyttää, mutta muuten pelaaja joutuu valitsemaan seurueensa tarvittavien varustuksien tai kykyjen mukaan.

Luonnollisesti hirviöitä tulee vastaan, jolloin joutuu myös taistelemaan. Taisteleminen tapahtuu paria hyökkäysnappia rämpyttämällä ja välillä myös komboja tehden, vihollisten ympärillä pyörien. Taisteleminen muistuttaakin hyvin pitkälle Nintendo 64:n 3D-zeldojen taistelua, paitsi, että se on tietysti huomattavasti paremmin ja jouhevammin tehty.

Paikkoja kolutessa tuleekin usein tarve juuri tietynlaiselle kyvylle tai aseelle, jota ei juuri silloin satu olemaan mukana. Hieman kömpelösti silloin joutuu palaamaan keitaalle ja muokkaamaan seuruetta tämän mukaan. Onneksi paluun voi tehdä teleporttaamalla luolastosta suoraan keitaalle ja sitten nopeasti takaisin, mutta silti jatkuva ramppaaminen edes takaisin tuntuu hieman turhauttavalta. Tähän olisin toivonut, että jotkut hahmot olisivat voineet olla yleishyödyllisempiä, seurueen maksimikoko suurempi kuin kolme tai jonkun kätevämmän tavan muuttaa seurueen kokoonpanoa lennosta.

Yksi hieman pöljältä tuntuva asia oli myös se, että tallentaminen ei tapahtunut automaattisesti vaan se piti aina erikseen käydä tekemässä itse. Ensimmäistä kertaa aloittaessani en tuota tehnyt ja sainkin sitten kuolon korjatessa pelata melko pitkän pätkän peliä uudestaan alusta, mikä ei siinä vaiheessa hirveästi naurattanut.

Muutenkin pelillä on mielestäni vähän ärsyttävä tapa työntää pieniä välivideonpätkiä sinne tänne ja pakollista dialogeja vähän joka paikkaan, joka tuntuu katkaisevan seikkailun muuten hyvän flown. Ei dialogit varsinaisesti huonoja olleet, paikoin jopa oikein hauskoja, mutta ne tuntuivat usein melko tarpeettomilta ja vähemmällä olisi selvinnyt. Tähän kun vielä yhdistettiin se, että monet asukkaiden antamista minitehtävistä laittaa juoksemaan edes takaisin pitkin poikin aavikkoa tekemässä jonkun pikkujutun, jonka jälkeen taas hirveät lässytykset edessä, tuntui että kaikki aika menee vaan tekstin lukemiseen kuin varsinaiseen pelaamiseen.

Keitaan kuningas

Kaikista mainitsemistani hölmöyksistä ja puutteista huolimatta Ever Oasis oli todella hauska kokemus ja myös melkoisen addiktoiva peli. Parhaimmillaan oli vaiketa laskea 3DS pois käsistä ja siirtyä tekemään jotain muuta, kun teki mieli tehdä joku pieni tehtävä vielä tai käydä hoitamassa joku luolasto alta pois.

Itse seikkaileminen aavikolla ja luolastojen koluaminen oli todella hauskaa ja suurimmat murheet pelissä oli enemmänkin manageroimiseen liittyviä seikkoja, jotka olisi voitu luultavasti välttää tekemällä virtaviivaistetumpia ratkaisuja valikoiden ja joidenkin toiminnallisuuksien osalta.

Ever Oasis ja sen maailma tuntui kuitenkin hyvin omalaatuiselta, eikä miltään halvalta kopiolta jostain toisesta fantasiaroolipelistä. Siinä on riittävästi omaa lumovoimaa ja mystiikkaa, joka houkuttelee seikkailemaan ja tutustumaan.

Ever Oasis

Genre: Seikkailu/RPG
Ikäraja: 7
Grezzo / Nintendo
Testattu: 3DS
Saatavilla: 3DS
Pelattu: Pelattu peli läpi ja kaaos kukistettu. Ajallisesti siihen meni ehkä noin 30 - 40 tuntia, jonka aikana myös hääräiltiin paljon oman keitaan kimpussa toteuttaen asukkaiden ja vieraiden erityistoiveita.


LISÄÄ JUTTUJA:

Kuka jää aamiaiselle