Eluveitie toi iloisen kelttiläistunnelman Turun sydämeen

Mikä piristäisikään paremmin joulukuun myrskyssä tarpovaa ihmisolentoa, kuin kelttiläisvaikutteinen folk metal -ilottelu? Eluveitien Klubin keikan toteutumista saatiin odottaa sydän syrjällään koko syksyn keikkapaikan ongelmista johtuen, mutta lopulta keikka toteutui suunnitellusti ja Klubi olikin täynnä tyytyväisiä raskaan musiikin ystäviä.

Joulukuun neljäntenä päivänä Turun Klubille oli kerääntynyt osittain myös teeman hengessä pukeutunutta folkmetallikansaa erittäinkin kiitettävästi, syynä siihen oli sveitsiläinen Eluveitie sekä lämmittelijöinä toimineet belgialainen Ithilien ja islantilainen Skálmöld. Itse kiiruhdin Klubille suoraan Logomosta toiselta keikalta, joten valitettavasti lämppäribändien keikkakunto jäi katsastamatta, mutta kuulopuheiden perusteella olisi kannattanut olla paikalla jo aiemmin, ja molemmat bändit saivat paljon myös uusia kuuntelijoita keikan myötä.

Eluveitie soittamassa Turun KlubillaEluveitie on aiemmin vieraillut Suomessa paria klubikeikkaa lukuunottamatta lähinnä kesäfestareilla, joten intiimit ja intensiiviset keikat klubeilla tuntuivat olleen kovasti odotettuja. Pieni klubikeikkarundi käsitti tällä kertaa kaupungit Helsinki, Turku ja Tampere. Muutoksia läpikäyvä Turun Klubi oli osittain remontissa, mutta se ei häirinnyt millään tavalla keikkajärjestelyjä, ellei ainokaisiin toiletteihin yleisön joukossa puikkelehtimista moshailuja väistellen lasketa.

Keikan aloitti uusimmalta Origins-levyltä sinkkubiisi King, ja settilista olikin rakennettu hyvin tasaisesti jokaiselta albumilta jotakin napaten. Tunnelma todellakin oli läpi keikan erittäin intensiivinen ja railakas ja bändillä itselläkin riitti energiaa jaettavaksi asti. Eluveitien hyväntuulinen kelttiläissoitanta villitsi yleisön täysin, enkä koskaan ole Klubilla kuullut tantereen tömisevän yhtä kovaa, kun yleisö pisti humpaksi ja circle pitiksi – hetkisen ehdin jo miettiä, kuinka kovaa humppaa vaatisi Klubin lattian romahtaminen alakertaan.

Eluveitie soittamassa Turun KlubillaKeikan kohokohdiksi nousi muun muassa sveitsinsaksaksi esitetty The Call of the Mountains eli De Ruef vo de Bärge sekä hittibiisit Slania’s Song ja keikan päättänyt Inis Mona. Itse pidän Anna Murphyn lauluäänestä todella kovasti, ja hieman jäi harmittamaan upean A Rose for Epona -biisin puuttuminen setistä, vaikka Murphy muuten ääneen pääsikin, ja jotakin jodlauksen tapaista pääsi yleisökin kokeilemaan hänen johdollaan. Välispiikkejä ja erinäistä jutustelua oli kuulemma vähän turhankin paljon laulaja Chrigel Glanzmannin toimesta, mutta itse taisin olla jo sen verran väsynyt edellisen keikan jäljiltä, että en kiinnittänyt välispiikkien paljouteen tai itseasiassa sisältöönkään kovinkaan paljon huomiota.

Täytyy jälleen todeta, että folkmetallissa ja Eluveitiessä on ihan omanlaistaan taikaa, mistä ei voi kuin tulla hyvälle tuulelle. Kuka nyt viitsisi mököttää kun huilu, pillit, viulu ja kampiliira soi? Eluveitien musiikki on yhdistelmä lahjakasta kansanmusiikkisoitinten käsittelyä, särökitaraa, kuolleella kielellä laulettuja lyriikoita, murinavokaaleja sekä puhdasta naislaulua. Eluveitie on ehdottomasti yksi niistä bändeistä, jota kaikkein mieluiten oikean tunnelman saavuttamiseksi kuunteleekin juuri livenä. Eluveitie toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi klubirundille uudelleen!




LISÄÄ JUTTUJA:

Kirotun kirjan vartija Morbid Evils