Dö – Tuho

26.06.2016
Fiilis: murjottu

Helsingissä vaikuttavan doomia ja stoneria sekoittelevan metalliorkesterin debyyttialbumi Tuho on oikein toimivaa pörinää. Pelkäksi pöristelyksi yhtyeen musisointi ei ole kuitenkaan jää, vaan tarjolla on myös melodiaa ja groovaavaa otetta.

Kaksi ep-julkaisua aiemmin tehneen yhtyeen musiikki on raskassoutuista ja miellyttävän junnaavaa. Sellaista hidastempoista turpaanvetoa, ensiksi oikealta, ja sitten vasemmalta ja lopulta vielä nyrkillä keskelle suoraan nenille. Stonerin vaikutteet tulevat esiin, kun yhtye kääntää ilmaisunsa enemmän tarttuvaan jammailuun ja nopeuskin nousee, mikä on ihan hyvä vastapaino kaikelle turpaanvedolle.

Levyn raaka äänimaailma palvelee yhtyeen ilmaisua. Mistään kristallinkirkkaasta tuotannosta on turha haaveilla, eikä se tällaiseen sopisikaan, vaan kielisoittimissa on sopivasti säröä. Rummut meinaavat välillä jäädä hieman taustalla peittoon ja bassossa olisi tietysti voinut olla vielä asteen verran enemmän munaa. Vokalisti Deaf Hank kuulostaa ulosanniltaan sopivan ärhäkältä.

Levy on kaikin puolin melko eheä kokonaisuus muuten, mutta se kärsii hieman loppupuolelta löytyvästä Hail the Fire -kappaleesta, joka on täysin akustinen ja sisältää myös puhtaita lauluja. Kumpikaan näistä ratkaisuista ei oikein sovi muuhun kokonaisuuteen ja kappale tuntuu täysin irroitetulta kokonaisuudelta, vaikka ei nyt itsessään olekkaan mitenkään täysin epäonnistunut. Fiilistelypuolella onnistuneempaa kappalemateriaalia on vaikkapa Ex Oblivione hypnoottisine kohtineen ja levyn viimeinen kappale Forsaken Be Thy Name saa niskan tapailemaan yhtyeen raskasta rytmiä musiikin mukana.

Tuho on varsin mainio debyyttialbumiksi ja vaikka se ei nyt aivan täysosuma olekkaan, niin Dö tulee varmasti nimenä nyt painettua mieleen ja sen tulevaisuutta seurattua mielenkiinnolla.

Tuho

Omakustanne
Formaatti: CD / digi


LISÄÄ JUTTUJA:

Hautajaisyö Logitech G413