Deus Ex: Mankind Divided

Tulevaisuus on jo täällä

Agent Adam Jensen on taas täällä augmentoidussa ruhossaan. Square Enixin julkaisema Deus Ex: Mankind Divided on jatko-osa ja jatkaa viisi vuotta sitten julkaistun Deus Ex: Human Revolutionin mielenkiintoista tarinaa. Nyt ollaan dystooppisessa tulevaisuudessa; suuret megakorporaatiot tekevät brutaalia politiikkaa, puolia on yhtä monta kuin on pelaajiakin, ja kaikilla on tietysti omat salaiset agendansa.

Edellinen Deus Ex -pelisarjan osa, Deus Ex: Human Revolution, loppui melko ikäviin tunnelmiin. Kaikki maailmassa olevat augmentoidut ihmiset tulivat hulluiksi koneosiin piilotettujen kontrollisirujen takia. Tästä seurasi lyhyt, mutta erittäin väkivaltainen episodi. Verilöyly, joka vaati lukuisia ihmisuhreja puolin jos toisin. Kaksi vuotta myöhemmin tämä välikohtaus on jo historiaa, mutta se on jättänyt jälkeensä todella suuren ja pahan kuilun normaalien ja augmentoitujen ihmisten välille.

Adam Jensen matkalla töihin.

Adam Jensen matkalla töihin.

Täällä meidän matrixissa, todellisessa maailmassa, on kulunut viisi vuotta edellisestä Deus Ex -pelistä. Lopulta hyvin vähän on kuitenkaan muuttunut osien välillä. Tämän pelin tapauksessa se on ainakin omissa kirjoissani hyvä asia, sillä Human Revolution oli oikein mielekästä cyberpunk-aihepiiristä repivää scifi-räiskintää, sopivalla määrällä roolipelimäisiä elementtejä varustettuna. Don’t fix what ain’t broken, voitaisiin sanoa. Mankind Divided tuntuukin lähinnä parantavan edellisestä osasta tuttuja juttuja ja tuovan tietysti uuden mielenkiintoisen luvun Deus Exin saagaan.

Avoin Praha

Tapahtumapaikkana ja pelin keskusalueena toimii Prahan kaupunki, joka näyttää ränsistyneiden vanhojen talojen ja neonvalojen loisteessa melko synkeän tyylikkäältä – etenkin pimeässä ja sateessa. Cyberpunkissahan kuuluu sataa lähestulkoon aina. Graafinen tyyli on kauttaaltaan mainio; kaikkialla on uutta hi-techia sekä korutonta ja vanhaa ränsistynyttä maailmaa. Ne ovat kaksi asiaa, jotka ovat eri maailmasta, mutta nivoutuvat saumattomasti yhteen ja saavat aikaiseksi tyylillisesti hienon sekoituksen.

Hubina toimivassa Prahassa navigoiminen on alkuun hieman sekavaa. Karttaa ja merkintöjä seuraamalla paikat alkavat kuitenkin pikkuhiljaa hahmottua ja selviää, että hiekkalaatikkokin on sopivan kokoinen. Peräänkuulutan tätä aina, sillä eksyn helposti hiekkalaatikkopeleissä tekemään jonninjoutavuuksia ja hukkaan aikaani.

Torilla hengailemassa.

Torilla hengailemassa.

Nyt hiekkaloota ei ole liian iso, mutta antaa kuitenkin tarvittavan illuusion valinnanvapaudesta. Välillä peli tuntuu juoksuttavan Jenseniä vähän liikaa edestakaisin. Olisi luullut, että kun kaikki on scifia ja niin edelleen, olisi asiat voitu hoitaa esimerkiksi puhumalla langattomastikin. Onneksi tällaista juoksuttamista ei ole kuitenkaan kyllästymiseen asti.

Vaikka pelialue ei tolkuttoman suuri olekkaan, on sielläkin helppo harhautua tutkimaan katuja ja sieltä löytyviä paikkoja. Näin minulle kävi siis, että oikein antaumuksella kolusin paikkoja. Peli yleensä vaan tyytyy laittamaan kartalle markkerin ja sanoo, että “mene tuonne”. Mitään aikarajoja sanojen “mene” ja “tuonne” välille ei kuitenkaan yleensä laiteta. Tämä on toisaalta ehkä ihan hyvä, sillä jos pelin pääjuonta seuraa kovin tiiviisti, niin se on varmaan jo ohi 10–15 tunnin sisällä. Se ei nimittäin ole kokonaisuudessaan kovinkaan pitkä, mutta lisää pelattavaa tulee juuri maailman tutkimisesta ja lukuisista mielenkiintoisista sivutehtävistä. Kunnolliseen pelimaailman kokemiseen kannattaakin varata aikaa ja tutustua siihen rauhassa.

Tekisi mieli sanoa tarinallisesti Mankind Divided olevan aikamoista diipadaapaa, sillä välillä oli keskittyessäkin hieman hankala pysyä perillä siitä kuka on kenenkin puolella. Miksi, mitä ja häh? Juoni on nimittäin aitoa cyberpunkkia, jossa on useita eri puolia ja poliittisia liittoumia omine agendoineen. Käsitteitä ja liittoumien nimiä meinaan viljellään siihen malliin, että jos tarinaa ja pelistä löytyviä pelimaailmaa syventäviä tekstejä ei kovin tarkkaan seuraa, voi helposti pudota kärryiltä.

Onneksi peli välillä myös summaa tapahtumia, vääntää pöljemmällekin rautalangasta niin sanotusti, joten jonkinlainen käsitys tarinasta kuitenkin aina säilyy. Peli tarjoaa myös tarpeellisen ja hyvin tehdyn recapin edellisen osan tapahtumista. Se onkin hyvä keino virkistää muistia, jos Human Revolutionin tapahtumat ovat jo päässeet unohtumaan tai koko peli on jäänyt välistä.

Kaikkiaan tarina on kuitenkin mielenkiintoinen ja pitää otteesa, vaikka onkin välillä hieman sekava. Jensenin seikkailut eivät myöskään pääty Mankind Dividedin lopputeksteihin, sillä ensimmäinen DLC, System Rift, on jo julkaistu tätä kirjoittaessa. Enkä muutenkaan usko, tämän jäävän viimeiseksi Deus Ex -peliksi.

Augmentoidut miehet

Koska cyberpunk-maailmassa ollaan, niin pitäähän sitä miehessä myös sitä cyberiä olla. Jensenistä löytyykin vaikka minkälaista hilavitkutinta kiinni pultattuna. Kaveri on yhtä luonnollinen kuin kissa jolla on viisi jalkaa.

Jensenille on tarjolla vaikka minkälaista päivitystä.

Jensenille on tarjolla vaikka minkälaista päivitystä.

Kokemuspisteiden kautta saaduilla tai löydetyillä Praxis-paketeilla Jensenille pystyy ostamaan augmentointeja ja päivittämään niitä. Roolipelien käsitteillä puhuttaessa kyseessä on siis kykypuu, josta jokainen voi valita omalle pelityylilleen mieluisat kyvyt. Mankind Dividedissä on käytössä samat augmentaatiot kuin edellisessä osassakin mutta myös lukuisasti uusia.

Vaihtoehtoja edetä tavoitteisiin on useita ja kaikenlaisia pelityylejä tuetaan. Ratkaisuja ei ilahduttavasti ole vain yksi jokaista. Se perinteisin Deus Ex -jakohan on aina mennyt hiipimisen, hakkeroinnin ja suoran toiminnan valitsemisen välillä, eikä Mankind Divided poikkea tästä. Hyvillä keskustelutaidoillakin pääsee usein pitkälle. Henkilökohtaisesti koin virkistäväksi vaihdella pelityyliä, mutta jotkut toki nauttivat Deus Exänsä futuristisena räiskintänä, jotkut hiipimispelinä ja niin edelleen. Tähän peli tarjoaakin vallan mainiosti onnistuneet puitteet.

Peli myös haaroituu välillä ja ratkaisut vaikuttavat tarinaan ja maailmaan. En osaa luonnollisesti sanoa kuinka paljon, sillä yksi pelikerta riittää minulle tällä hetkellä, mutta välillä pelaaja joutuu tekemänä muutamia isoja valintoja. Uudelleenpeluuarvoa pelillä siis on varmasti, jos eri vaihtoehtoja haluaa kokea.

Pelissä ei ole pakko tappaa, vaan viholliset voi tyrmätä monella eri tavalla ja usein myös täysi välttely ja konfliktien kiertäminen on mahdollista. Aseita on myös mahdollista kustomoida pelimaailmasta löytyvillä lisäosilla ja rakentelupalasilla, vaikka lopulta nämä kustomoinnit voikin summata lähinnä tehon lisäykseksi, lippaan koon maksimoimiseksi tai vastaaviksi. Tussareita löytyy monenlaisia ja varmasti joka makuun.

Hakkerointi on minipelinä hauska.

Hakkerointi on minipelinä hauska.

Yleensä konsoli-FPS:t ovat olleet minulle aika hankalia pelata, mutta Mankind Dividedissa tuntuma oli kaikkiseltaan varsin hyvä. Pääasiassa pyrin kuitenkin välttämään verenvuodatusta ja toimimaan pimeydessä. Muutamien verilöylyjen aikana huomasin kuitenkin räiskintäpuolen myös erittäin onnistuneeksi, vaikka se ei henkilökohtaisella tasolla aivan niin palkitsevalta tuntunutkaan kuin ovelammat lähestymistavat.

Tietojärjestelmiin murtautuminen ja hakkerointi on edellisen pelin tavoin oma minipelinsä omine sääntöineen. Hakkeroiminen on hauskaa jo itsessään. Tarkoitus tässä on tietysti murtautua tietojärjestelmän ytimeen, ennen kuin järjestelmän omat turvatoimet löytävät hakkerin. Täytyy olla ovela, tai onnekas, ja nokkelasti käyttää avuksi löytyviä hakkerointisoftia ja muita tarvikkeita löytääkseen oikean reitin palomuurien ja turvatoimien läpi.

Tarinapelin ulkopuolella on myös tarjolla erityinen Breach-pelimuoto. Breachissä pelaaminen tapahtuu pelin omassa virtuaalitodellisuudessa ja sisältää murtautumista korporaatioiden tietoturvajärjestelmiin. Virtuaalitodellisuus toi hauskat vibat 1990-luvun tieteisfiktioon ja kuvitelmiin siitä minkälainen virtuaalitodellisuus voisi olla, kun ihmiset omine avatarineen hääräilee siellä. Tätä ominaisuutta testaisin tosin vain pikaisesti, mutta testailun perusteella se tuntui varsin hauskalta lisältä ja tuo varmasti lisää pelitunteja Mankind Divided’ille.

Ihmisyyden raja

Pelaamani PS4-versio sisälsi muutamia pieniä bugeja, leijuvia asioita, höpsösti käyttäytyvää ragdoll-fysiikkaa ja jotkut karttamarkkerit eivät oikein toimineet tai aktivoituneet järkevästi. Pieniä bugeja, jotka eivät kuitenkaan missään määrin haitanneet varsinaista pelaamista ja luultavasti ne korjataan piakkoin.

Fuck the police, coming straight from the underground!

Fuck the police, coming straight from the underground!

Teknisesti PS4-versio olikin hyvin tehty. Ainoastaan lataustauot isompien alueiden siirtymien välillä ja talletuksien lataaminen oli tympäisevän hidasta, mutta minkäs sille mahtaa. Isommilla alueilla liikkuessa huomasin pelin välillä hidastuvan ja hyytyvän, kun levyltä selkeästi ladattiin jotakin dataa aina konsolin muistiin. Nämä hetket eivät kuitenkaan omaa kokekemusta sen suuremmin häirinneet ja ruudunpäivitys oli mielestäni melko vakaa ja hyvä.

Audiovisuaalisesti peli on myös komeaa seurattavaa; etenkin hahmot ovat oikein inhimillisen ja persoonallisen näköisiä ja hyvin kirjoitettuja. Ääninäyttely on myös ensiluokkaista. Ränsistyneen vanhan maailman ja uuden uljaan korporaatiohengen ristiin naittaminen on myös visuaalisesti tyydyttävää ja oikeaan cyberpunk-henkeen tehtyä. Ääniraita tuntui koostuvan hyvin pitkälti ambient-tyylisistä taustaäänistä ja maailman mölystä ja muusta tunnelmaa luovasta. Musiikkisävellykset toimivat myös hyvin, silloin kun ne vain soivat.

Mankind Divided oli varsin mielenkiintoinen sukellus synkkään ja karuun cyberpunk-maailmaan. Sitä voi varauksetta suositella edellisistä sarjan osista pitäneille, tai muuten cyberpunk-scifistä pitäville. Pelissä on ehdottomasti parasta se, että se antaa niin vapaat kädet sen suhteen kuinka sitä pelaa, joten jos ei halua pelata nopeatempoista räiskintää, niin peliä ei tarvitse pelata niin. Potentiaalisesti kaikki tulevat pelikerrat ovat erilaisia, koska peliä voi pelata niin monella erilaisella tavalla.

Deus Ex: Mankind Divided

Genre: FPS/RPG
Ikäraja: 18
Square Enix
Testattu: PS4
Saatavilla: PC, XBOX, SP4
Pelattu: Pääkamppanja läpi, suurin osa sivutehtävistä ja samalla koluttu pitkin Prahan kujia ja nurkkia. Yhteensä noin 30 - 40 tuntia.


LISÄÄ JUTTUJA:

Pyuria – Cult of Vesalius Lottovoittajien pöydässä