David Bowie – Blackstar

15.01.2016
Teksti:
Fiilis: Haikea

On huhuttu että David Bowien viimeinen levy antaisi vihjeitä artistin kuolemasta, mutta heti alkuun huhuilta voi katkaista siivet; vihjeiden sijaan kuolema on levyllä jatkuvasti läsnä, se on levyn vahvana teemana alusta loppuun.

Jazz on asia joka monelta osin leimaa Bowien 25. levyä. Levy ei ole mestariteos, mutta se silti kuuluu edellisen The Next Dayn oheella Bowien nykytuotannon kärkipäähän.

Levyn aloittaa vahva nimikkokappale Blackstar. Bowien falsettimaisen ohut ääni ja viipyilevät melodiat piirtävät surrealistisen eteerisen sekoituksen jazzia, rockia ja poppia. Ensimmäisen kappaleen elokuvamaisen tunnelman selittää varmasti osittain se, että Bowie teki kappaleen The Last Panthers -nimisen rikosdraamasarjan introksi. Myös toisessa kappaleessa jazz-elementit sekoittuvat luovasti, tällä kertaa big band -kompin ja huomiota kirkuvien saksofonien sekaan. Biisin nimi on John Fordin näytelmästä ‘Tis Pity She’s a Whore mukailtu, ja sen voi tulkita sodanvastaiseksi tekstiksi. Kappaleen alun huokailu tekee biisin jotenkin henkilökohtaisemmaksi, ja sen voisi tulkita myös kamppailuksi syöpää vastaan. Lopullinen tulkinta jää kuuntelijalle.

Levyn neljäs kappale Sue (Or in a Season of Crime) on alunperin ‘Tis Pity She’s a Whore:n A-puoli, ja se jatkaa temaattisesti samaa linjaa. Sue on tummasävyisen levyn groovaavin biisi, nostaen Lazaruksen jälkeisiä tunnelmia. Levyn loppupuolelta löytyvä Girl Loves Me kieroine teksteineen viljelee kellopeliappelsiinimaisia nadsat-ilmaisuja ja old school homokuluttuuriaslangi polaria. Biisi on hauska, vaikka sen taustapoljento onkin ilmeeltään synkempi.

Blackstarin oheella toinen sinkkulohkaisu Lazarus on samalla myös Bowien viimeinen musiikkivideo. Se on kuvattu vain kolme päivää ennen herran kuolemaa. Sen video ja lyriikat kertovat kaiken, eikä kappale kaipaa enempää selitystä.

Levyn päättävä I Can’t Give Everything Away huuliharppuineen toimii hienosti levyn outrona. Se hyppää tunnelmaltaan pois eteerisestä maailmasta ja kuulostaa siltä kuin lopputekstit rullaisivat ja esirippu olisi laskeutunut. Show on ohi, David Bowie on kuollut, mutta Ziggy Stardust ei kuole koskaan.

Bowie pysyi loppuun asti alati uutta ja mielenkiintoiosta musiikkia luovana henkilönä. Blackstar on levy joka vaatii kuuntelijalta aikaa ja tilaa, mutta se samalla antaa kärsiväiselle kuuntelijalle paljon takaisin.

Blackstar
David Bowie

Sony Music
Formaatti: CD


LISÄÄ JUTTUJA:

Raskasta Joulua -keikan loppukumarrus Karmarock - Varvara Edorf – Varjojen piiri