The Dagger of Amon Ra

Arvoitus museossa

Selvittyään edellisestä seikkailustaan, on Laura Bow päätynyt New Yorkiin toimittajan hommia vääntämätään. Jatko-osassa The Dagger of Amon Ra, hän saa eteensä kadoneen tikarin arvoituksen ja sitä ympäröivät veriteot. Vuonna 1992 julkaistu peli on teknisesti aimo harppaus eteenpäin kolme vuotta aiemmin julkaistuun ensiosaan nähden.

The Colonel’s Bequestin tapahtumien jälkeen Laura on jättänyt etelävaltioiden alueet jälkeensä ja muuttanut itärannikolle vuosimallin 1926 New Yorkiin. Hän on päässyt isänsä kontaktien turvin töihin isoon paikalliseen lehteen. Kollegoiden vähättelemää ja puljun ainoata naistoimittajaa ei suinkaan laiteta seurapiiripalstoja kirjoittelemaan, vaan hän pääse tekemään reportaasia Leyendeckerin museosta varastetusta Amon Ran tikarista ja sen katoamiseen liittyvästä mysteeristä.

Lauran tarkoitus on ratkaista kuka on varastanut tikarin, mutta samalla myös selviytyä hengissä. Sillä kun murhaaja astuu mukaan kuvioihin museon lukittujen ovien takana, ei kukaan tunnu olevan turvassa. Kutsuvieraat alkavat siirtyä manan majoille yksi kerrallaan.

Perusteet osien välillä eivät ole muuttuneet juurikaan, vaikka pelimoottoria onkin päivitetty. Poissa on parserilla kirjoitettavat komennot ja jylhä EGA-grafiikka ja ne on korvattu VGA-grafiikalla ja hiirivetoisella käyttöliittymällä SCI 1.1 -pelimoottoriversion myötä. Tämän lisäksi dialogi on myös ääninäyteltyä.

Tikari rintaan

Peli tuntuu sisältävän hyvin paljon vihjailevia kaksimielisyyksiä, joista suurin osa on mennyt varmasti monelta pelin pulmien parissa painineelta mukulalta aikoinaan ohi. Olin jopa hieman yllättynyt, kuinka paljon tällaista sisältöä pelistä löytyi. Yksi pelin hahmoista, Yvette Delacroix, vaikuttaa olevan yksi kävelevä seksuaalinen innuendo.

Hahmojen jutustelut ovat pääasiassa melko hauskasti kirjoitettua, joten hahmojen sanailua lukee (ja toki myös kuuntelee, jos vain tykkää siitä ylikompressoidusta ja pääosin karmaisevasta ääninäyttelystä) hyvin mielellään. Julkaisuajan tuotantojen tapaan oli aika arpapeliä osasiko ääninäyttelijä hommansa vai ei. Sierran alkupään talkie-tuotannoissa oli yleensä tapana roolittaa hahmot oman studion ja kehitystiimin sisältä, joten monien hahmojen ääninäyttely on kaikessa karmeudessaan aika mahtavaa kuultavaa. Mukana on myös onneksi asiansa osaaviakin ääniä, kuten esimerkiksi päähenkilönä Laura Bow’na puhuva Leslie Wilson.

Myös tässä osassa Laura osallistuu muiden ihmisten yksityisiin keskusteluihin salakuuntelun avulla. Keräilemällä pieniä tiedonjyväsiä keskusteluista ja löytämällä tavaroita ja muita vihjeitä ympäri peliä tehdään lopussa yhteenveto, jolla hieman The Colonel’s Bequestin tavoin määritellään Lauran etsivätaso ja se kuinka hyvin pelaaja on onnistunut hoksaamaan pelin arvoitukset.

Lauralla on apunaan muistivihko, jonne lisätäään automaattisesti keskusteluissa esiintyviä ihmisiä, paikkoja ja muita oleellisia aiheita. Muistikirjaansa apuna käyttäen Laura voi jututtaa ihmisiä ja kysellä heiltä mieltä askarruttavia asioita ja mahdollisesti saada jotain hyödyllistä tietoa itselleen sitä kautta.

Edellinen Laura Bow’n oli melko graafinen EGA-pelien mittapuulla, ottaa The Dagger of Amon Ra askeleen vielä hieman pidemmälle. VGA-grafiikalla tehdyt raadot ovat toki kaukana realistisesta kuvauksesta, mutta pientä verellämässäilyä on kuitenkin luvassa. Osa kurjsta ihmiskohtaloista on kuvattu jopa melko brutaalisti, joka tietysti nauratti ainakin tätä arvostelua kirjoittavaa ihmishirviötä suuresti.

Kun pelin graafiseen ilmaisuun lisätään vielä aiemmin mainittu seksuaalinen alavire, se tekee pelistä ehdottomasti astetta aikuisempaan makuun tehdyn. Mistään K-18 -tason materiaalista ei kuitekaan ole luonnollisesti kysymys.

Laura Bow selvittää

Teknisesti Sierran päivitetty SCI-pelimoottori tuntuu kuitenkin hieman kömpelöltä käyttää. Pelaaminen ei ole aivan niin sujuvaa, jos verrataan edelliseen osaan, johtuen hieman epäselvistä klikattavista hotspoteista ja myös paikoin muhjuisesta grafiikasta. Myös muistikirjan käyttäminen asioista kysymiseen ja selvittämieen tuntuu hankalalta. Se olisi kaivannut hieman jatkokehitystä, vaikka idea itsessään on kieltämättä melko hyvä. Kaikkien teknisten ongelmien puitteissa oppii kuitenkin toimimaan.

Peli alkaa hieman hitaasti, mutta siinä vaiheessa kun Laura pääsee sisälle museoon ja kaikki päähenkilöt on esitelty, alkaa tapahtumaan ja tahti kiihtyy. The Colonel’s Bequestin tapaan, pelin sisäinen aika kuluu pikkuhiljaa eteenpäin Lauran tutkiessa museota ja osuessa myös triggerikohtiin. Museossa tapahtuvat asiat ovat siis osin sidottu kelloon ja joitakin asioita voi myös missata edellisen osan tavoin.

Lopussa oleva kuolinsyyntutkijan tenttaus pelin tapahtumista on mielenkiintoinen tapa kerrata pelin kulku, ja etenkin varmistaa onko pelaaja tajunnut mitä pelissä on tapahtunut. Edellisen osan tavoin The Dagger of Amon Ra’ssa on muutamia toisistaan eroavia loppuja, ja peli on mahdollista pelata läpi saamatta selville lopullista totuutta. Uudelleenpelattavuutta on siis tässäkin pelissä hieman enemmän verrattuna normaaleihin seikkailupeleihin.

Kaikenkaikkiaan The Dagger of Amon Ra on mielenkiintoinen peli ja edeltäjänsä tavoin varsinainen kuriositeetti sierradiggareille. Kahdesta Laura Bow -sarjan pelistä se on mielestäni heikompi tapaus, mutta se selittyy ainakin osittain EGA-grafiikan ja parseripelien diggauksellani.

The Dagger of Amon Ra

Genre: Seikkailu
Ikäraja: 3
Sierra
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Pelattu: Museon arvoitukset selvittäen seikkailen parin illan aikana.


LISÄÄ JUTTUJA:

He kuolivat turhaan bättre folk Miten valo putoaa