Conan The Barbarian

Nostalgista verenvuodatusta

Oli viimein aika avata vuosi 2018 palaamalla nuoruuteen ja siellä vaikutuksen tehneeseen vuoden 1982 elokuvaan Conan The Barbarian. Tekikö elokuva minuun henkilökohtaisella tasolla uudelleen vaikutuksen – kyllä ja ei.

Conan The Barbarian on kertomus heimossa kasvaneesta lapsesta, joka jää orvoksi toisen klaanin hyökätessä heidän asuinpaikkaansa. Vankeudessa elävästä Conanista (Arnold Schwarzenegger) kasvaa voimakas soturi ja samalla hän oppii ympäröivän maailman tavat – tappamisen ja väkivallan. Myöhemmin protagonisti ymmärtää myös elämän tarkoituksensa ja järjestää itsensä kostoretkelle vanhempiensa surmanneita vastaan.

Elokuvan kaari koostuu lähestulkoon kostoretkestä Conanin ja hänen ystäviensä Subotain (Gerry Lopez) sekä Valerian (Sandahl Bergman) kera – mukaan mahtuu myös satunnaisia ystävien menetyksiä. Tämä kaikki tapahtuu Robert E. Howardin luomassa kuvitteellisessa Hyperborean maailmassa, jossa usein yliluonnollinen ja luonnollinen kiilaavat keskenään.

Elokuva kasvattaa vaiheittain kertomusta Conanista kohti soturiutta ja antaa ymmärtää ympäröivän maailman ja olosuhteiden kasvattaneen Conanin. Tämä ympäröivä maailma jää kuitenkin hieman elokuvan osalta kysymysten varjoon ja siitä olisi varmasti elokuvaan irronnut enemmänkin kerrottavaa ja tulkittavaa.

Elokuvasta hulvattomien repliikkien lisäksi loistaa maskuliinisuuden kuori, ja kuvantasolla näyttäytyykin enimmiltään Conanin testosteronin ja lihassäikeiden täyttämä vartalo – lisämausteensa tyylilajiin sopivalla tavalla tuo aggressiivisuuden ilmapiiri.

Todellinen genrefiilistely

Vaikka elokuvassa väkivaltaa esiintyykin ja verta valutetaan kiitettävästi, ei kyseessä kuitenkaan ole esimerkiksi gore-genreen nojaava teos, vaan eräänlainen heroic bloodshed -tyylilajissa veistetty seikkailuelokuva. Intensiivinen verenvuodatus tuo myös, muuten filmissä puutteelliseen pinnalliseksi jääneeseen Hyperborean maailmaan oman tarinansa, joka luo metaforan Hyperboreasta ”vahvin selviää” -prinsiipillä toimivasta maailmasta.

Tarina ja kuvaus kulkevat raiteillaan mallikkaasti ja pitävät katsojan hereillä, mutta välillä aika-ajoittain elokuvassa iskeydytään tylsistelemään ja harhailemaan, vaikka suoranainen loppuratkaisu olisi nopeamminkin saatu jo käsille.

Schwarzeneggerin näyttelijäntaidot ovat elokuvassa hieman sitkasta purtavaa, mutta kuitenkin nostalgian nostattamien tunteiden läpi en rooliin ketään muuta uskaltaisi edes ehdottaa. Soturiuden tarinan siivittäjänä – ambienssina kulkeva musiikki toimii erityisen hyvin, varsinkin elokuvan aloitusvaiheilla, jossa miekkaa taotaan kipinöiden iskeytyessä musiikin mukaan tahdikkaasti.

Kertojaääni kuljettaa tarinaa eteenpäin, selkeyttäen kohtauksissa tapahtuvia asioita. Conan The Barbarianiin ajanhammas on iskeytynyt aika-ajoin hiemankin tehokkaasti, esimerkiksi tehosteidensa osalta, mutta tämä ei ole muuttanut nostalgiamatkan vaikuttavuutta pois valtaistuimeltaan – huolimatta siitä, että elokuvan syvemmän tason sanoman voisi tiivistää lyhyesti lauseeseen: kostaminen on ainoa oikea ratkaisu ongelmiin ja tämä tulee toteuttaa väkivalloin. Kyseessä on kaiken kaikkiaan kuitenkin todellinen toiminta ja seikkailuelokuvien genrefiilistely, joka ansaitsee leimansa kulttielokuvana.

Conan The Barbarian
Ohjaus: John Milius

Formaatti: DVD
Genre: seikkailu / toiminta / heroic bloodshed / fantasia


LISÄÄ JUTTUJA:

Tampere Kuplii mainosjuliste Koiramäen Suomen historia