The Colonel’s Bequest

Neitietsivän murhamysteeri

Pelisuunnittelija Roberta Williams on jäänyt muistiin lähinnä Sierran nimekkään King’s Quest -pelisarjan päävetäjänä. Hänen meriitit eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään siihen, vaan niiden lisäksi hän on ohjannut muitakin pelejä. Hieman huonommin tunnettu, mutta kaikinpuolin mielenkiintoinen esimerkki on kaksiosaisen Laura Bow’n pelisarjan aloittava vuonna 1989 julkaistu The Colonel’s Bequest.

Myöhemmin Laura Bow: The Colonel’s Bequest tarkenteen saaneen seikkailupelin päähenkilö on tietenkin titulaarinen Laura Bow, joka maineikkaan etsivän tytär. Pelin ajankuva sijoittuu vuodelle 1925 ja miljöönä toimii Amerikan etäläosiin sijoittuva rappeutuva sokeriplantaasi.

The Colonel's Bequest

Laura lähtee kevytkenkäisen ystävättärensä Lillianin vieraaksi hänen sukukartanolle, jossa riitaisan Dijon-suvun rikas ja lapseton äijänkäppyrä aikoo pitää testamenttinsa luvun. Peli alkaa pian muistuttaa kuuluisaa whodunnit-genreä, kun käy ilmi, että joukossa on tappaja ja vieraita alkaa pikkuhiljaa harvenemaan joukosta. Laura heittäytyy varsinaiseksi neitietsiväksi alkaessaan selvittää mysteeriä.

Koska pelillä on jo ikää lähemmäs kolmekymmentä vuotta, kertoo se jo suoraan vanhoille Sierra-konkareille, että pelin sydämenä sykkii vanha kunnon SCI-pelimoottori. Niille, jotka eivät ole niin perehtyneitä Sierran vanhaan katalogiin, kerrottakoon, että se tarkoittaa tekstiparserilla varustettua ja neljäbittiseen EGA-grafiikkaan kykenevää pelimoottoria. Tämä on siis ajalta ennen kuin hiirivetoiset käyttöliittymät olivat yleisiä. Hiiren heiluttelu kyllä onnistuu ja sillä voi esimerkiksi liikuttaa hahmoa, mutta peliä on vain yksinkertaisesti helpompi ja kätevämpi pelata ihan pelkästään näppäimistöä käyttämällä.

The Colonel's Bequest

Suokartanon salaisuudet

Yksinkertaisuudessaan pelaajan tehtävä on siis selvittää kartanon veriteot ja etsiä syyllinen, vaan hieman yllättäen tämä ei ole kuitenkaan täysin pakollista ja pelin voi pelata “läpi” ilman, että saa selville mitään varsinaista lopputulemaa.

Tämä on tehty pelissä niin, että Lauran tutkiessa paikkoja ja tehdessä tiettyjä asioita pelissä oleva kello siirtyy aina askeleen eteenpäin. Kaikki tapahtumat ovat pelissä kirjoitettu ylös, mutta ennen kuin kello liikkuu eteenpäin on Lauran mahdollista olla oikeassa paikassa ja tehdä oikeita asioita, jotka auttavat häntä selvittämään perimmäistä mysteeriä.

The Colonel's Bequest

Usein jää hieman epäselväksi, mitä Lauran on tehtävä, että kello siirtyy. Pelin mielenkiintoisen pistejärjestelmän ansiosta peli antaa seikkailupelejä ajatellen yllättävän hyvää uudelleenpelattavuutta. Pelin lopussa nimittäin vihjataan, mitä Laura olisi voinut tehdä toisin saadakseen vielä paremman pisteytyksen

Vanhojen seikkailupelien tapaan peli ei myöskään liikoja pitele kädestä kiinni, tai oikeastaan yhtään, ja on täysin pelaajan harteilla keksiä miten lähteä setvimään ongelmien sekamelskaa. Moniin Sierra-peleihin verrattuna peli on melko hahmovetoinen, eivätkä itse pulmat ole ensisijaisessa asemassa. Peli on silti melko vaikea ja jos sen päättää pelata samalla tavalla kuin ennen, ilman internetistä löytyviä ohjeistuksia, saa siihen varmasti uppoamaan pitkän tovin.

The Colonel's Bequest

Outolintu

The Colonel’s Bequest rikkoo Sierran totuttuja konventioita tekemällä pelikokemuksesta epälineaarisemman ja antamalla jopa mahdollisuuden läpäistä peli selvittämättä sen perimmäistä salaisuutta. Peli on myös huomattavasti armollisempi, eikä tapata pelaajaa aivan yhtä helposti ja suurin osa kuolemistakin tulee omasta hölmöilystä johtuen, eikä esimerkiksi Sierran “staircases from hell”-tyylisiä hetkiä ole.

Pelin EGA-grafiikka on tunnelmallista ja todella komeaa katsottavaa oman aikansa silmillä katsottuna. Graafisesta ulkoasusta näkee, että teknisistä rajoituksista huolimatta, EGA-aikakauden loppupuolella peleistä osattiin ottaa irti kaikki mahdollinen.

The Colonel's Bequest

Yksi mainitsemisen arvoinen seikka Roland-äänijärjestelmästä on äänimaailma, joka on todella aavemainen ja luo hienon tunnelman koko pelille. Eli ehdottomasti kannattaa säätää Roland MT-32 -emulaattorit ScummVM:ssä toimivaksi, jos haluaa saada pelistä kaiken irti.

Sierra-diggareille The Colonel’s Bequest on suosittelun arvoinen kurkistus, etenkin jo sen takia, että se poikkeaa tutusta kaavasta jonkin verran. Voin myös suositella, että jokainen ainakin yrittää pelata ensimmäisen pelikerran alusta loppuun käyttämättä ohjeita, mitä en itse valitettavasti kärsimättömyyttäni tehnyt.

The Colonel's Bequest

Genre: Seikkailu
Ikäraja: 3
Sierra
Testattu: PC
Saatavilla: PC
Pelattu: Pelasin pelin illan aikana lurjusmaisesti ohjeita tutkaillen. Selvitin syyllisen, mutta pari kohtaa jäi huomaamatta, joten en saanut mestarietsivän pisteytystä.


LISÄÄ JUTTUJA:

Myrsky ilosaari Royal Blood Kaapuveikko 4 - Karhujen sukua