Turun filharmoninen orkesteri hurmasi yleisön Carmina Buranalla

18.01.2016
Teksti:
Kuvat:
K

Kun etsitään vaikuttavaa ja mahtipontista musiikkia, on itsestään selvin vaihtoehto monille Carl Orffin säveltämän Carmina Buranan ensimmäinen osa O Fortuna. Se on uhkaavuudessaan ikonisimpia tunnelmanluojia muun muassa elokuvamusiikin saralla. Turun Filharmonisen orkesterin kevätkausi avattiin 13-15. tammikuuta Turun konserttisalissa komeasti kolmella Carmina Burana -konsertilla.

Carl Orff sävelsi näyttämökantaattinsa 1930-luvulla perustuen keskiaikaiseen, Johann Andreas Schmellerin keräämään Carmina Burana -runokokoelmaan, jonka nimi voidaan suomentaa “Lauluja Baijerista”. Orffin näyttämökantaattiin valitsemat 24 tekstiä ovat pääasiassa latinaa ja keskiyläsaksaa ja ne käsittelevät elämän ja onnen ailahtelevaisuutta ja epävarmuutta, kevään ja kesän riemua sekä ruumiillisia iloja, kuten juomista ja syömistä.

Orffin sävellys on osa trionfia, musiikillista triptyykkiä, jonka muut osat ovat Catulli Carmina ja Trionfo di Afrodite. Teos on sävelletty sinfoniaorkesterille, sekakuorolle, kamarikuorolle, lapsikuorolle sekä sooloissa kuultaville sopraanolle, tenorille ja baritonille. Useissa tapauksissa kamarikuoron sijasta käytetään osaa suuresta sekakuorosta. Orff vakuuttui teoksestaan siinä määrin, että hän käski kustantajaansa hävittämään kaikki aikaisemmat teoksensa.

– Carmina Buranalla aloitan kootut teokseni.

Turun filharmonisen orkesterin konsertit myytiin muutamassa viikossa loppuun, kun ohjelmisto oli julkistettu. Alkuperäisten kahden esityksen lisäksi järjestettiin yleisön pyynnöstä keskiviikkona 13. tammikuuta lisäkonsertti. Konserteissa esiintyivät solistit sopraano Kaisa Ranta, tenori Dan Karlström ja baritoni Ville Rusanen sekä kuorot Chorus Cathedralis Aboensis sekä Puolalan Cantare & Piccolo. Konserttien valosuunnittelusta vastasi Timo Ollila ja videoprojisoinnista Sanna Malkavaara. Orkesteria johti kapellimestari Leif Segerstam.

Ennen perjantain konserttia järjestetyssä Varaslähtö-tilaisuudessa sopraano Kaisa Ranta kertoi olleensa koko viikosta erittäin onnellinen.

– Segerstamin versio Carmina Buranasta on suorastaan sielun lävistävä ja aivan uskomaton kokemus solisteille. Tuntuu, että kaikki mitä yrittää sanoa, on liian vähäistä.

Rannan mukaan Orffin sävellys on musiikillisesti helppo opetella, mutta haasteita tulee teknisen suorituksen hiomisessa.

– Orff on ottanut säveltäessään kaiken irti solistin äänialasta, hän tiivistää.

Myös baritoni Ville Rusanen allekirjoittaa Rannan näkemyksen.

– Säveltäjä ei todella päästä solistia helpolla, ja hyvä niin. Koko skaalaa saa käyttää ylhäältä alas asti.

Kapellimestari Segerstam sai Rusaselta myös ylistävää palautetta.

– Tutustuimme aikanaan Taikahuilussa ja on suuri ilo palata työskentelemään maestron kanssa tällaisen produktion parissa.

Enemmän kuin osiensa summa

Turun Filharmoninen OrkesteriTeoksessa on kuusi pääosaa, jotka eroavat toisistaan tyylillisesti melko selvästi. Ensimmäinen pääosa Fortuna Imperatrix Mundi käsittelee kohtaloa ja onnen arvaamattomuutta. Sävellyksellisesti Fortuna Imperatrix Mundi on teoksen mahtipontisin ja synkin osio. Tätä tunnelmaa tukivat erinomaisesti valosuunnittelu ja videoprojisointi, joilla saatiin aikaan elämän epävarmuutta heijasteleva tunnelma. Videoprojektiossa oli käytetty muun muassa runoteoksessakin olevaa kuvaa Fortunan pyörästä.

Osat Primo Vere ja Uf Dem Anger, (suomeksi Keväällä ja Niityllä), ovat koko teoksen keveimmät osat. Tunnelma näissä osioissa on riemukkaan keväinen ja kesäinen, mitä tuetaan valoissa ja videoissa kepeällä vihreällä sekä aukeavilla kukilla ja ruusun terälehdillä. Uf Dem Anger on tunnelmaltaan jopa leikittelevä, kuin kukasta kukkaan lentelevä perhonen. Hetkittäin kuitenkin perhosen siivenisku saa aikaan ukkosmyrskyn ja tunnelataus saa selkäpiin värisemään.

In Taberna, (suomeksi Kapakassa), on jälleen otteeltaan räyhäkkäämpi. Tunnelmat vaihtelevat iloisesta juopottelusta uhmakkuuteen, kuten minkä tahansa ravintolaillan aikana voisi odottaa. Erityisesti osion baritonisooloissa on rehvakas ote, kun taas tenorisoolossa kuolema on vahvasti läsnä. Libretosta selviääkin, että tenorisoolon teksti on kirjoitettu ruoaksi joutuneen joutsenen näkökulmasta. Monimerkityksellisyyttä toki lisää se, että Suomessa joutsenta pidetään Tuonelan lintuna.

Osio Cour D’Amours, Lauluja Rakkaudesta, sisältää tarinoita rakkaudesta ja kaipauksesta. Ensimmäisessä kappaleessa vuorottelevat lapsikuoro ja sopraanosoolo. Lapsikuoro on herkkä ja hauras, kuin jäätynyt ruusu. Rannan kristallinkirkas sopraano on kuin aikuiseksi kasvanut versio herkkyydestä, joka kuitenkin nousee kohti taivaita ja saa kuulijan hengästymään voimakkuudellaan. Osion baritonisooloissa esiintyvät rakkauden eri puolet, kun läsnä ovat niin saavuttamattoman rakkauden vuoksi koettu suru kuin päättäväisyys valloittaa rakkauden kohde. Mieskuoron ja kaksoiskuoron osiot sisälsivät paljon Segerstamin Varaslähdössä mainitsemaa toistoa, jossa tunnelmaa saatiin muutettua aivan erilaiseksi eri äänenpainoilla.

Viimeinen osio Blanzifor Et Helena, sisältää vain yhden tekstin, Ave Formosissima, jossa puhutaan rakastavasta naisparista. Tekstin alkuosa on peräisin Maria-hymnistä, kun tekstin loppua kohden palvonnan kohteeksi muuttuvatkin maallisemmat naishahmot. Tekstien syntyaikaan tällaiset pyhien tekstien väännökset kuuluvat olleen varsin tavallisia. Kaiken päätteeksi kuullaan toistamiseen teoksen ensimmäinen kappale O Fortuna, joka tuntuu kaiken tunnelatauksen jälkeen vieläkin voimakkaammalta.

Segerstam ei Varaslähdössä vähätellyt ollenkaan, kun hän puhui musiikin aiheuttamasta euforiasta.

— Jos kaikki kanavat ovat yleisöllä auki, pysyvät ihokarvat erektiossa kohti taivasta ensimmäisistä O Fortuna -huudahduksista alkaen esityksen loppuun asti.

Kyllä, tämä esitys ansaitsi saamansa seisaaltaan annetut kunnianosoitukset.




LISÄÄ JUTTUJA:

Lubricant – Swallow This: Years 1991–1993 Jumalan viholliset. Euroopan noitavainojen historia. Tuntematon sotilas