Baarien mies

Syrjäistenkin kylien baarit testissä

22.08.2016
Teksti:
Fiilis: Mietteliäs

Muusikkona, taiteilijana ja kulttuurin monitoimiosaajana tunnettu M.A. Numminen (s. 1940) kokosi kirjan kaupunkien ja maaseudun syrjäkylien keskiolutbaareista jo 1980-luvun puolivälissä. Kirja nousi suureen suosioon ja myytiin loppuun. Nyt 30 vuotta myöhemmin teos saa ansaitsemansa uudelleenjulkaisun.

Aikoinaan jopa kahdenkymmenen asukkaan kylässä saattoi olla oma baari. Nykyaikana tällainen tuntuu suorastaan aivan uskomattomalta. Maaseudun autioitumisen ja kaupunkeihin suuntautuvan muuttoliikkeen myötä nämä tuppukylien maamerkit ovat kadonneet.

Keskiolutbaarit olivat usein merkittäviä paikkoja. Niillä saattoi olla pienessä taajamassa suuri sosiaalinen merkitys. Miehet kokoontuivat tarinoimaan toistensa kanssa ja nauttimaan pari pulloa keskiolutta. Naisia näissä kuppiloissa harvemmin näkyi. Oluenjuonti oli tuohon aikaan miesten etuoikeus ja naiset hoitivat kotia. Oli jopa tavallista että työpäivän lomassa käytiin ruokatunnillakin oluella, mikäli kirjaa on uskominen.

Baarien mies on tosiofiktiivinen romaani. Kirjan tarinat lienevät tosia, henkilöiden nimistäkin tunnistaa olemassa olevia tai -olleita ihmisiä. Numminen on kirjankirjoittaja ja tarinan ”fiktiivinen” hahmo. Hän on koonnut kertomuksia 132 suomalaisesta baarista ympäri maata Lapista Helsinkiin. Tarinat ovat lyhyitä, yhdestä kahteen sivua. Ne kertovat hieman baarin taustaa ja kuvaavat yleensä ankeaa sisustusta. Sitten tilataan olut ja mennään pöytään istumaan ja saatetaan jutella paikallisten kanssa.

Tarinat toistuvat pitkälti samalla kaavalla, samoin sanakääntein ja -ilmaisuin. Henki on positiivinen ja kunnioittava. Numminen kunnioittaa baarienpitäjiä ja usein he muistavatkin toisensa jo edelliseltä käynniltä, vaikka siitä olisi vuosia. Numminen oli tunnettu kulttuuripersoona jo tuolloin ja useassa paikassa hänet tunnistetaan.

Kirjan kuvitus on pelkistetty. Jokainen baari on myös kuvattu. Kuvat ovat mustavalkoisia ja omiaan lisäämään tuon ajan tunnelmaa. Siksi ne ovat kirjassa tärkeässä roolissa ja niistä välittyy muun muassa hyvin 1980-lukulainen pukeutumis- ja hiustyyli. Autot ovat vanhoja. Baarit usein ilmeeltään, ulkoiselta sekä sisäiseltä olemukseltaan karuja paikkoja, osaa varmasti räkälöiksikin kutsuttiin.

Olutkulttuurit ennen ja nyt eroavat melkoisesti. Kuppilassa saattoi olla sankka tupakansavu ja savuttomille ruokailijoille oma huone. Kirja kertoo paljon muistakin tuon ajan kummallisuuksista ja säännöistä. Kirja onkin oiva nostalgiatrippi 1980-luvun baarielämää haikeasti muisteleville. Kulttikirjan asema ei siis ole tuulesta tempaistu. Teoksen maine voisi tulla nyttemmin muiltakin osa-alueilta kuin vain keskiolutbaareista. Baarien mies on ylistys keskiolutkulttuurille ja kadonneelle menneille ajoille.

Baarien mies
M. A. Numminen

Docendo
Sivuja: 222


LISÄÄ JUTTUJA:

Nightwish Himoksella Kärsimys on turhaa