Arvoituksellisten sanoitusten Dylan

31.01.2017
Teksti:

Kuin toisiaan kopioiden muusikot puhuivat maagisesta ja mystisestä Dylanista 27. tammikuuta järjestetyssä Musteklubin Dylan-illassa Oulussa. Illan aikana kävi hyvin selväksi, että Nobel-Dylanin tekstit haastavat kuuntelijan. Tekstit on tehty ennen kaikkea esitettäviksi ja tulkinnat tuovat niihin uusia sävyjä.


Bob Dylanin maailmaan tutustuminen on mielenkiintoista lähtökohdasta, jossa Nobelin jälkeen pohdin haluaako Nobel-komitea vain murtaa kirjallisuuden määritelmää ja herättää siitä keskustelua. Pitkään pudistelin päätäni, ihmetellen muusikon valintaa, sulkien korvat kaikelta aiheeseen liittyvältä keskustelulta. Mietin, onko laulutaide riittävän kirjallista. Kirjallisuuden Nobel vaatii sanataidetta, ja sen jälkeen voi pohtia kuka palkinnon on ansainnut. Sanoituksia voi toki ajatella runoutena, mutta niiden täytyy olla runojen vertaisia.

Dylanin valinta ihmetytti, tekstit tai musiikki eivät olleet tuttuja ja tuotannon ollessa laaja, oli vaikea päättää mistä edes aloittaisi tutustumisen miehen teksteihin. Ajattelin Dylan-illan tarjoavan puheenvuorojen ja musiikkiesitysten kautta mainion tilaisuuden tutustua aiheeseen. Lähdin etsimään illasta vastausta kysymykseen, millä meriiteillä juuri Dylan.

Puhujat Dylanin tekstien tulkkina

Illan ensimmäisen puheenvuoron saivat toimittajat Jyri-Jussi Rekinen ja Petri Laukka. He tarjosivat mielenkiintoista tietoa teksteistä heti alkuun analysoimalla biisiä Stuck Inside with a Mobile with a Memphis Blues Again. Kappaleen yhdeksään säkeeseen kiedotaan 15 ihmistä, ja nopealla vaihtuvalla tahdilla vyörytetään eteen yksitoista tilannetta. Dylanin maailma seuraa kuin unenkaltaista tilaa. Rekinen ja Laukka saivat oivaltamaan, että Dylanin teksteistä löytyy tarinoita. Kirjallisuutta, mietin. Kiinnostus Dylanin teksteihin oli herätetty ja olin jo valmis myöntämään, että Dylanin teksteistä löytyy sanataidetta, kun tuollaisesta henkilö ja tapahtuma määrää pystyy yhdessä kappaleessa hallitsemaan.

Tekstien kääntämisen ongelmallisuuteen pureutui sarjakuvataiteilija Aapo Kukko, joka totesi kääntämisen suurimman haasteen olevan Dylanin ymmärtäminen. Sanoma on usein vaikea, jonka suoralla kirjaimellisella käännöksellä menettää. Dylanin ajatuksia kääntääkseen täytyy tuntea taustat, koska sanoituksissa on paljon viittauksia muihin teksteihin. Raamattu ja uskonto ylipäätään, useat kirjailijat sekä viittaukset heidän teksteihin näkyvät sanoituksissa. Tämä Dylanin vahva intertekstuaalisuus yllätti, se kuvastaa mielestäni hänen laajaa kirjallisuuden tuntemustaan. Parhaimmillaan tekstien kirjoittaminen ei ole vain kirjoittamista, sillä se on myös yhteyttä toisiin kirjoittajiin, joissa edeltäneet tekstit kantavat uusia tekstejä. Kosketus Dylanin maailmaan antaa aavistuksen sanataiturista, joka osaa vastata ja ottaa kantaa aiemmin kirjoitettuun.

Tekstit tarkoitettu esitettäviksi

Dylan on kirjoittanut tottakai myös rakkauslauluja, joita tutkija Heta Kaisto käsitteli omassa puheenvuorossaan. Dylan ei tyytynyt tässäkään kirjoittamaan keskinkertaisia lauluja vaan vyöryttää koko rakkauden kirjon kuulijalle monitasoisilla ja syvällisillä teksteillä. Teksteissä puhutaan esimerkiksi särkyneestä haavekuvasta ja rakkauden päättyminen esitetään raadollisessa valossa, kuvaten jopa rakkauden rumuutta ja pelkuruutta, kuten Kaisto toteaa biisin Just Like a Woman tekevän.

Kaisto huomauttaa, äänen olevan laulun olemassa olon ehto ja on tärkeää millä sävyllä lauletaan. Hän hahmottelee vahvan viittauksen Shakespeariin, jonka tekstit on myös tarkoitettu esitettäviksi, ei niinkään luettaviksi. Tekstit heräävät eloon esitettäessä, tulkintojen antaessa teksteille erilaisen merkityksen. Dylanin teksteihin tulisi siis perehtyä musiikin kautta. Esitettäviksi tarkoitettujen sanojen kohtaaminen on ongelmallista kun Dylanin musiikki itsessään ei herätä intohimoa, vaikka artistit esittivät viihdyttäviä tulkintoja illan aikana. Vain tekstit kiehtovat minua, mutta tässä tapauksessa kirjaimellinen tekstien analyysi olisi väkinäinen tapa ymmärtää.

Illan jälkeen olo on hämmentynyt. Yksi ilta ei avannut Dylanin mystistä maailmaa. Se sai kuitenkin ymmärtämään tekstien syvyyden, toi esille tekstien haasteellisuuden ja tarjosi näkökulmia pohdittaviksi. Kaisto totesi väkevän puheenvuoronsa lopussa, että merkittävää oli laulujen hyväksyminen kirjallisuudeksi, vaikkei se ollut ehkä tärkeää Dylanille, mutta monelle biisintekijälle se on. Väitän, että monelle Dylanin maailma jää edelleen vain aavistukseksi hänen sanataituruudesta.




LISÄÄ JUTTUJA:

Viha jonka kylvät Valokuvakeskus Nykyaika Daddy Cool